Havaijin kielioppi käsittää havaijin kielen mofrologian ja syntaksin. Fonologiaa käsitellään erikseen.
Substantiivit
Luku Havaijin kielessä substantiiveilla ei pääsääntöisesti ole kieliopillista lukua. Mikäli monikkoa halutaan ilmaista, voidaan käyttää joko monikon prepositiota nā ja/tai käyttämällä partikkelia mau substantiivin edellä.
Vain muutamilla sanoilla on erillinen luku yksikössä ja monikossa, jonka erottaa vokaalin pituudesta:Bardwell et al., s. 32–33 YksikköMonikkoSuomeksi‘aumakua‘aumākuaperhejumala‘elemakule‘elemākulevanha mieskahikokāhikovanha ihminenkahunakāhunapappikaikamahinekaikamāhinetyttökanakakānakaihminenkupunakūpunaisovanhempiluahineluāhinevanha nainenmakuamākuavanhempiwahinewāhinenainen
Artikkeli Yksikön epämääräinen artikkeli on he.
Yksikön määräinen artikkeli on joko ke tai ka. Oikea artikkeli riippuu pääsanasta, ja yleissääntö on, että sanat, jotka alkavat kirjaimilla K, E, A ja O saavat artikkelin ke.
Toisinaan se, onko artikkli ke vai ka, vaikuttaa sanan lopulliseen merkitykseen: ke pā (lautanen)ka pā (piha)ke po‘o (pää (ruumiinosa))ka po‘o (pää (organisaation), johtaja)
Luokka Havaijin kielessä substantiiveilla on kaksi luokkaa sen perusteella, voiko niiden omistamisen valita vai ei. O-luokkaan kuuluvat sellaiset substantiivit, jotka henkilö omistaa oletusarvoisesti. A-luokan substantiivit ovat sellaisia, joiden omistamisen henkilö valitsee ja voi halutessaan luopua niistä. Tarkempi lajittelu alla:Bardwell et al., s. 18–20 A-luokkaO-luokkaAsiat, jotka henkilö valitsee omistavansa (puke: kirja)Asiat, joiden omistamista henkilö ei voi itse valitaIhmissuhteet, joiden syntymisestä henkilö vastaa itse (keiki: lapsi, wahine: nainen; vaimo)Asiat, jotka ovat niin pysyviä tai liikkumattomia, ettei henkilö itse pysty niitä liikuttamaan (moena: matto)Asiat, joita voi kantaa (pūʻolo: paketti)Asiat, jotka ovat hyvin läheisiä henkilön kehoa (pena lehelehe: huulipuna)Asiat, jotka ovat henkilön komennuksessa (ʻīlio: koira)Asiat, jotka ovat henkilön sisällä, päällä tai alla (lole: vaatteet)Omistussuhteet, joissa henkilö ei itse ole, mutta jotka ovat hänen hallinnassaan (pā ʻāina: pelto)Perityt asiatKulkuneuvot ja eläimet, joilla henkilö voi ratsastaa (lio: hevonen)Asiat, joilla on erityinen kulttuurillinen tai historiallinen merkitys (ʻāina: kotimaa)Erisnimet ja nimi-sana (inoa: nimi)Sukulaisuussuhteet, joiden syntymiseen henkilö ei voi itse vaikuttaa, ja ystävät (makuakāne: isä) Sanatvoivat vaihdella A- ja O-luokkien välillä sen mukaan, mikä on sanan lopullinen merkitys lauseessa: koʻu ake (minun maksani [sisäelin]) vs. kāʻu ake (minun maksani [ruokana]).
Suku ja sukupuoli Havaijin kielessä ei ole kieliopillista sukua, mutta mikäli halutaan ilmaista sukupuolta, siihen käytetään sanoja kāne (miespuolinen) ja wahine (naispuoliset): moa kāne (kukko), moa wahine (kana).Bardwell et al., s. 35
Pronominit
Persoonapronominit Havaijin kielen persoonapronominit ovat seuraavat:Elbert & Pukui (1979): s. 107 YksikköKaksikkoMonikkoI pers.au / wau / a‘ukāua (ink.)kākou (ink.)māua (eks.)mākou (eks.)II pers.‘oe‘olua‘oukouIII pers.ia lāualākou
Demonstratiivipronominit Havaijin kielessä käytetään kolmea eri demonstratiivipronominia:
Kēia: tämä Kēlā: tuo Kēna: se
Syntaksi Havaijin lauseopissa käytetään usein vertauskuvana kalmaria (), jossa on kolme osaa: pää, vartalo ja lonkerot. Pää on lauseen tärkein osa ja usein verbi. Vartalo sijoittuu suoraan tämän jälkeen, ja on yleensä verbin subjekti. Kaikki muut lauseen osat, kuten objekti, sijoittuvat tämän jälkeen lonkeroiksi, ja sen edessä on usein preopositio kuten i tai ma. Lonkerot eivät myöskään ole pakollinen osa lausetta toisin kuin pää ja vartalo.
Lähteet
Elbert, Samuel H. & Pukui, Mary Kawena (1979): Hawaiian grammar, University Press of Hawaii, Bardwell, Anita; Bardwell, Joe; Weltman, Lopaka & Westcott, Hoaloha: Reference Grammar of the Hawaiian Language, University of Hawaii
Viitteet
kielioppi Luokka:Kielioppi kielittäin