Seija Marjatta Mörö (11. tammikuuta 1949 – 23. heinäkuuta 2008) oli Helsingin Hakaniemessä kampaamoa pitänyt nainen. Hänet murhasi 23. heinäkuuta 2008 hänen ystävänsä, 53-vuotias siivooja Tuula Rantala. Seija Mörön ruumis löydettiin kolme päivää myöhemmin Porvoon Tolkkisista. Tapaus tunnetaan myös Porvoon vesisurmana tai kampaajasurmana.
Ruumiin löytyminen Onkimaan lähtenyt vanhempi porvoolaispariskunta löysi Seija Mörön ruumiin 26. heinäkuuta 2008 Porvoon Tolkkisista Kuggen-nimiseltä alueelta. Se löytyi täysipukeisena vedestä kellumasta vatsallaan laivanhylyn vierestä. Vainaja vaikutti aluksi kuolleen tapaturmaisesti, sillä ulkoisia väkivallan merkkejä ei näkynyt. Kun vainajaa tutkittiin tarkemmin, huomattiin kuitenkin tämän kaulalle sidotun leopardikuvioisen puseron alla syvä viiltohaava. Oikeuslääketieteellisissä tutkimuksissa vainajan elimistöstä löytyi voimakasta unilääkettä sekä rauhoittavaa lääkettä. Ruumiin arveltiin olleen vedessä noin kaksi päivää. Viiltohaavan perusteella vedestä etsittiin myös surmavälinettä sukeltajien avulla, mutta tuloksetta. Tapauksen tutkinnanjohtajaksi nimettiin Ismo Kopra.
Vainaja tunnistettiin 31. heinäkuuta, kun eräs pariskunta ilmoitti Helsingin poliisilaitokselle, että he epäilevät tuntevansa uhrin. He tunnistivat hänet helsinkiläiskampaaja Seija Möröksi, jonka kanssa he olivat tehneet kauppoja siirtolapuutarhamökistä muutamia kuukausia aikaisemmin. Pariskunta oli maksanut käteisellä 7 000 euroa, ja he olivat sopineet maksavansa loput summasta pankissa. Mörö ei kuitenkaan koskaan saapunut pankkiin sovittuun tapaamiseen. Poliisi pääsi Mörön asuntoon huoltomiehen avattua oven. Asunnon tekstiileistä huomattiin, että niissä esiintyi samankaltaista leopardikuviota kuin vainajan kaulalla olleessa puserossa. Lopulta Mörön hammashoitotietojen avulla hänet voitiin todeta löydetyksi vainajaksi.
Seija Mörön 11-vuotias perhoskoira löydettiin jo 23. heinäkuuta 2008 kävelemässä yksin hihnaa laahaten Helsingissä Sörnäisten rantatiellä. Poliisi sai koirasta ilmoituksen, ja koira vietiin seuraavana päivänä löytöeläintaloon Viikkiin. Kun Mörön ruumis tunnistettiin, voitiin myös perhoskoira yhdistää häneen. Mörö oli lapseton ja asui yksin koiransa kanssa.
Tutkimus Henkilöllisyyden selvittyä poliisi aloitti tutkimukset haastattelemalla Mörön sukulaisia. Erään sukulaisnaisen mukaan Möröllä oli tusina vakioasiakasta, joista yksi oli 53-vuotias siivooja Tuula Rantala. Möröllä ei ollut ajokorttia, joten Rantala kyyditsi häntä toisinaan hiushoitoja vastaan. Kaksikko oli suunnitellut yhteistä kesälomamatkaa ja he olivat puhuneet vuokraavansa mökin jostain päin Etelä-Suomea. Myös tulevalla matkalla Rantalan oli tarkoitus toimia autonkuljettajana. Mörön asunnosta löytyneestä muistikirjasta löytyi Tuula Rantalan yhteystiedot, joten poliisi päätti hakea tämän kuulusteltavaksi.
Rantala oli kuulusteluissa vaitonainen ja yhteistyöhaluton. Hän kuitenkin myönsi tunteneensa Mörön noin vuoden, mutta väitti, ettei tiennyt tämän kohtalosta mitään. Hän ei oman kertomansa mukaan ollut Mörön kanssa läheinen, tai ollut tavannut tai puhunut naisen kanssa moneen viikkoon. Viimeksi kun naiset olivat puhuneet, Mörö oli kertonut lähtevänsä lomamatkalle Kiskoon. Rantala kertoi myös, ettei tiennyt Mörön henkilökohtaista puhelinnumeroa. Kuulustelun jälkeen saatiin kuitenkin teletunnistetiedoista selville, että naiset olivat olleet puhelimiste yhteydessä 23. heinäkuuta 2008 kello 12.24, ja puhelu oli kestänyt 2 006 sekuntia. Rantala haettiin uuteen kuulusteluun, jonka aikana hän muutti kertomustaan naisten välisestä ystävyydestä ja siitä, milloin oli viimeksi tavannut Mörön. Kävi ilmi, että naiset olivatkin tunteneet toisensa viisi vuotta, ja että Mörö ja Rantala kävivät syömässä ja kahvilla viikoittain. Rantala selitti Mörön soittaneen hänelle katoamispäivänä ja naiset olivat sopineet tapaavansa Mörön asunnolla. Ystävykset olivat syöneet, ja Mörö oli Rantalan mukaan vielä kunnossa hänen lähtiessään kotiin.
Ristiriitaisten kuulustelujen perusteella Rantala pidätettiin elokuun alussa todennäköisin syin epäiltynä Mörön henkirikoksesta. Pidätyksen yhteydessä hänen Nissan Note -autonsa vietiin tarkempiin tutkimuksiin. Ruumiskoirien avulla ajoneuvosta löytyi verijälkiä ja vaatekuituja, jotka voitiin yhdistää Seija Möröön. Kun verijäljet tuotiin Rantalan tietoon kuulusteluissa, hän selitti jälkien tulleen Mörön saamasta haavasta sormeensa. Seuraavaksi tutkimukset etenivät Rantalan asuntoon, josta ruumiskoira merkkasi olohuoneen, kylpyhuoneen ja eteisen lattian. Merkatuista kohdista löydettiin verijälkiä, jotka jälleen täsmäsivät Mörön DNA:han. Kun Rantalalta kysyttiin asunnon verijäljistä, hän myönsi Mörön olleen asunnossa katoamispäivänä ja sanoi jälkien olevan Mörön kuukautisverta. Tätä tutkijat eivät kuitenkaan pitäneet uskottavana verijälkien runsauden ja uhrin iän vuoksi. Lopulta Rantala myönsi lyöneensä Möröä kiivastuneena kaulaan veitsellä, mutta hänen mukaansa vamma ei ollut kuolettava, vaan Mörö oli lähtenyt itsenäisesti lääkäriasemalle.
Murha Monien kuulustelujen jälkeen Rantala alkoi vähitellen tunnustaa, mitä Mörön katoamispäivänä tapahtui.
Rantala oli käynyt lääkärin vastaanotolla kahdesti ennen murhaa, jolloin hänelle oltiin määrätty unilääkettä, ja oli käynyt hakemassa unilääkkeen Ympyrätalon apteekista. Rantala oli sopinut Seija Mörön kanssa illallisesta keskiviikkona 23. heinäkuuta, joten hän kävi Helsingin Itäkeskuksessa ruokakaupassa. Valvontakamerasta ja kuitista näkyy Rantalan ostaneen ruokatarvikkeita kesäkeittoa, jauhelihapihvejä ja mustikkarahkaa varten. Kotona Rantala valmisti muun ruoan normaalisti, mutta jälkiruoaksi tarjoamaansa mustikkarahkaan hän sekoitti suuren määrän unilääkettä. Syyttäjä Sakari Tillikaisen mukaan lääkettä oli 7–8-kertainen määrä tavalliseen verrattuna. Unilääkkeiden rooli murhassa voitiin todentaa, kun niiden jäämiä löytyi Rantalan asunnossa olleesta Braun Multimix -yleiskoneesta, jolla mustikkarahka oli valmistettu. Rantala kuitenkin valmisti itselleen erillisen lääkkeettömän annoksen, jonka asetti sekaannuksen välttämiseksi jääkaapin eri hyllylle.
Rantala kävi hakemassa Seija Mörön ja tämän koiran asunnolleen Kontulaan. Ruoan ääressä naiset keskustelivat siitä, mihin matkustaisivat kesälomamatkalle. Maistaessaan jälkiruokaa Mörö alkoi tuntea heti olonsa tokkuraiseksi ja oli kysynyt, onko rahkassa alkoholia. Pian Mörö yritti nousta seisomaan, jolloin Rantala oli tönäissyt hänet lattialle. Kun Mörö oli menettänyt tajuntansa, lähti Rantala hankkiutumaan naisen perhoskoirasta eroon. Hän kertoi ajaneensa Hakaniemeen Mörön asunnon läheisyyteen ja päästäneensä koiran siellä vapaaksi. Kun Rantala palasi noin puolen tunnin päästä takaisin asunnolleen, makasi Mörö yhä lattialla. Tässä vaiheessa Rantala päätti viiltää Mörön kurkun auki leipäveitsellä, minkä seurauksena nainen kuoli välittömästi. Ennen kuolemaansa Mörö oli heilutellut käsiään ja yrittänyt nousta ylös. Rantala raahasi ruumiin kylpyhuoneeseen pestäväksi verestä, mutta kun kaulan vuoto ei lakannut, sitoi hän haavan leopardikuvioisella puserolla. Puolen yön aikaan Rantala kävi pysäköimässä autonsa rakennuksen etuoven eteen, jotta ruumis olisi helpompi lastata takapenkille. Mörön ruumis painoi vain noin 50 kiloa, joten Rantalan onnistui siirtää ruumis yksin asunnosta rappukäytävään ja sieltä hissiin. Kun Mörön ruumis oli saatu autoon, ajoi Rantala noin 50 kilometrin päähän Porvooseen ennestään tutulle marjastusalueelle, ja siellä upotti vainajan veteen. Kotiin palattuaan Rantala pystyi ammattinsa vuoksi hyvin perusteellisesti siivoamaan asunnon lopusta verestä. Hän kertoi heittäneensä Mörön käsilaukun, kengät ja muita esineitä roska-astioihin.
Tuula Rantala palasi ruumiin kätköpaikalle Porvooseen kaksi päivää henkirikoksen jälkeen. Hän oli päättänyt lähteä muutamaksi tunniksi mustikkametsään työtoverinsa kanssa. Työtoveri kertoi oikeudessa Rantalan käyttäytyneen omituisesti tuona päivänä. Rantala oli purskahtanut yhtäkkiä itkuun, kun he olivat valmistelleen poimintamatkaa. Paikalle päästyään Rantala oli vaitonainen ja hermostuneen oloinen. Poimijat olivat olleet vain 150 metrin päässä ruumiin olinpaikasta.
Motiivi Tutkinnan alkuvaiheessa Rantala kertoi henkirikoksen tapahtuneen riidan yhteydessä. Rantalan mukaan naisten välillä oli ollut erimielisyyksiä aiemminkin esimerkiksi polttoainekuluista, sillä hän kyyditsi Möröä usein. Tutkinnan edetessä kuitenkin todettiin, että raha ei todennäköisesti ollut ainakaan murhan päämotiivi.
Varsinaiseksi motiiviksi teolle arveltiin mustasukkaisuutta. Rantala oli naapuriensa kertoman mukaan harras uskovainen ja kävi säännöllisesti helluntailaisessa Saalem-seurakunnassa. Siellä hän oli tavannut 68-vuotiaan eläkeläismiehen ja rakastunut. Rakkaus oli yksipuolista, ja mies oli alkanut vältellä Saalemin tilaisuuksia naisen tungettelevan käytöksen vuoksi. Ystävälleen Seija Mörölle Rantala oli kuitenkin väittänyt olevansa miehen kanssa seurustelusuhteessa. Mörö oli aiemmin ehdottanut Rantalalle, että kutsuu poikaystävänsä mukaan heidän kesäretkelleen. Tämän Rantala tulkitsi niin, että Mörö yritti havitella miestä itselleen. Murhapäivänä miehen kutsuminen oli Rantalan mukaan tullut uudelleen puheenaiheeksi, ja tämä yllytti naisen murhaamaan ystävänsä. Kun poliisi alun perin sai Rantalalta virheellisen tiedon seurustelusuhteesta, myös miestä epäiltiin osalliseksi rikokseen. Epäilys kuitenkin hälveni, kun mies kertoi poliisille, ettei tuntenut Möröä tai sen kummemmin Rantalaakaan. Oikeudessa mies kertoi, että Rantala oli uhkaillut itsemurhalla, mikäli mies kieltäytyisi suhteesta hänen kanssaan. Rantala itse on kiistänyt mustasukkaisuuden motiivina ja on pysynyt siinä selityksessä, että murhalla ei ollut erityistä syytä. Hän myös väitti pitkään, että unilääkettä sisältänyt mustikkarahka oli häntä itseään varten.
Tekijän taustaa Tutkimuksissa selvisi, että Rantalalla oli aiempaakin väkivaltarikostaustaa. Vuonna 1983 Rantala oli pikaistuksissaan lyönyt naispuolista työtoveriaan päähän pihvinuijalla, mistä hänet tuomittiin 11 kuukauden vankeusrangaistukseen. Vuonna 1988 Rantala oli lyönyt kirveellä nukkuvaa avomiestään päähän tämän ehdotettua muuttoa erilleen. Rantalan katsottiin olleen alentuneesti syyntakeinen, ja hänet tuomittiin tapon yrityksestä vankilaan kahdeksi ja puoleksi vuodeksi. Rantalan 1980-luvulla tekemät väkivaltarikokset päätyivät pian pidätyksen jälkeen julkisuuteen. Koska Seija Mörön vammat ja kehosta löytynyt unilääke eivät olleet alkuvaiheessa julkista tietoa, heräsi huhu, että myös Seija Mörö olisi surmattu kirveellä. Tämän tutkinnanjohtaja Kopra kuitenkin kielsi julkisesti.
Oikeudenkäynti Rantala väitti pitkään, ettei hänellä ollut Seija Mörön henkirikoksen kanssa mitään tekemistä. Myöhemmin hän myönsi osuutensa tekoon, mutta koki sen olleen tappo, eikä murha. Rantalan yhteistyöhaluttomuuden vuoksi tutkinnassa hyödynnettiin runsaasti teknistä tutkintaa, mikä lopulta vahvisti naisen syyllisyyden tekoon. Tutkinnanjohtaja Ismo Kopran mukaan tapaus täytti murhan tunnusmerkistön sekä raakuuden että suunnitelmallisuuden osalta. Hän myös totesi, että murha oli suoritettu yksin.
Tapausta käsiteltiin käräjäoikeudessa 17. marraskuuta. Tuula Rantala lähetettiin Niuvanniemen psykiatriseen sairaalaan mielentilatutkimukseen, jonka seurauksena Rantalan todettiin olleen surmahetkellä alentuneesti syyntakeinen. Rantala tuomittiin 11 vuoden ehdottomaan vankeuteen Seija Mörön murhasta. Hänet määrättiin myös maksamaan uhrin äidille 5 000 euron kärsimyskorvaukset. Oikeudessa hän oli itkuinen ja katuvainen. Hän pidättyi siinä tarinassa, ettei ollut suunnitellut tekoa etukäteen, eikä tiennyt miksi murhasi ystävänsä. Hän myös väitti yhä, että unilääkeannos oli tarkoitettu itsemurhaa varten. Rantala toivoi saavansa suorittaa vankeutensa Niuvanniemessä, jossa hän oli mielentilatutkimuksissa, mutta hänet lähetettiin Hämeenlinnan vankilaan.
Muuta