Belgia on kielellisesti jakautunut käytännössä kahtia kahden suurimman virallisen kielen perusteella. Maassa puhutaan kuitenkin Ethnologuen mukaan 10 elossa olevaa kieltä.
Viralliset kielet Maan perustuslain mukaan Belgia jakautuu neljään kielelliseen alueeseen: hollanninkieliseen Flanderiin, ranskankieliseen Valloniaan, saksankieliseen alueeseen Valloniassa ja Brysselin pääkaupunkiseutuun, joka on virallisesti kaksikielinen (hollanti ja ranska). Jokainen kunta kuuluu johonkin edellä mainittuun kielelliseen alueeseen.
Hollanninkieliset sijoittuvat maantieteellisesti Belgian pohjoisosiin, kun taas ranskankieliset eteläosiin. Saksankieliset alueet sijaitsevat Vallonian itäosissa Saksan rajan tuntumassa.
Huolimatta siitä, että monet belgialaiset käyttävät maan kahdesta suurimmasta kielestä paikallisia nimiä (flanderi ja vallooni), koulut käyttävät nimityksiä hollanti ja ranska.
Kaksi- ja monikielisyys sekä sen haasteet Enemmistö belgialaisista osaa sekä ranskaa (75 % koko maan väestöstä) että hollantia (70 %). Arviolta 10 % maan asukkaista on täysin kaksikielisiä. Belgian kuningashuoneen jäsenet ovat perinteisesti käyneet koulunsa osittain hollanniksi ja osittain ranskaksi.
1800- ja 1900 -lukujen vaihteessa Belgian hallinto toimi lähes yksinomaan ranskaksi, mutta 1900-luvun kuluessa hollanninkieliset flaamit alkoivat vaatimaan kielellistä tasa-arvoa, mikä aiheuttaa kitkaa vielä tänäkin päivänä hollannin- ja ranskankielisten ryhmien välillä. Vuonna 1962 Belgia jaettiin käytännössä kahtia hollannin- ja ranskankieliseen alueeseen.
Vaikka Bryssel on virallisesti kaksikielinen alue, ranskankieliset ovat perinteisesti olleet enemmistö pääkaupunkiseudulla.
Muut kielet Belgiassa yleisesti puhuttuja vieraita kieliä ovat italia, espanja, puola, turkki ja portugali. Näistä kielistä arabia on puhutuin ei-virallinen äidinkieli (n. 3 % maan koko väestöstä).
Suurin osa belgialaisista osaa ainakin hieman englantia.
Lähteet
*