Mesoamerikan kronologia

Mesoamerikan kronologia jakaa esikolumbiaanisen Mesoamerikan historian paleontiaanien aikakauteen (alkaen jopa noin eaa.), arkaaiseen kauteen (7000–2000 eaa.), muotoutumisvaiheeseen eli esiklassiseen kauteen (2000 eaa. – 250 jaa.), klassiseen kauteen (250–900 jaa.) ja jälkiklassiseen kauteen (900–1521). Espanjalaisvalloituksen jälkeen Mesoamerikkaan asettui suuri määrä eurooppalaistaustaista väestöä ja alueen perinteiset kulttuurit saivat voimakkaita vaikutteita valloittajilta.

Kulttuurimaantiede

Alueellinen rajaus

pienois|pysty=1.4|Mesoamerikan kulttuurisia alueita. Mesoamerikka on nimitys Meksikon ja Keski-Amerikan alkuperäiskansojen kulttuureille ja niiden asuttamalla alueelle ennen kolumbiaanista vaihtoa ja eurooppalaistaustaisen väestön laajamittaista asettumista Amerikkaan 1500-luvulta alkaen. Alue käsittää Amerikan mantereen noin 14° pohjoista leveyttä ja 22° pohjoista leveyttä välillä. Alkuperäisväestö on kielellisesti ja kulttuurisesti moninaista. Muuttoliikkeiden seurauksena myös Mesoamerikan asutushistoria on värikäs, ja alueella on vuosituhansien saatossa vaikuttanut useita kulttuureja ja suurvaltoja.

Maantieteellisesti ja kulttuurisesti Mesoamerikka jakautuu ylänköihin ja alankoihin. Ylänköalueet muodostuvat läntisestä ja itäisestä Sierra Madren vuoristoista nykyisen Meksikon länsi- ja itärannikoilla. Atlantilta Tyynellemerelle kulkee itä–länsisuunnassa tuliperäinen vuoristo. Esikolumbiaanisella ajalla Meksikon alueen korkeakulttuurit sijaitsivat lähinnä vuoristolaaksoissa ja vuorijonojen väliin jäävissä altaissa. Mesoamerikan kaakkoisosassa on suuri Chiapasin ja Guatemalan ylänköalue. Alankoa on enimmäkseen rannikoilla. Kaakkois-Mesoamerikan tärkein alanko oli Meksikonlahden rannikon, Jukatanin niemimaan ja Guatemalan pohjoisosat käsittävä rannikkotasanko, joka oli mayakielten puhujien kotiseutua. Ylä- ja alamaat tuottivat erilaisia elintarvikkeita ja ylellisyystavaroita, mikä johti keskinäiseen kaupankäyntiin ja taloudelliseen riippuvuuteen.

Muut kulttuurialueet

Arkeologien yleisimmin käyttämä periodisaatio jakaa Mesoamerikan (esi-)historian arkaaiseen kauteen (noin 7000 – 2000 eaa.), muotoutumisvaiheeseen eli esiklassiseen kauteen (2000 eaa. – 250 jaa.), klassiseen kauteen (250–900 jaa.), jälkiklassiseen kauteen (900–1521), siirtomaa-aikaan (1521–1821) ja siirtomaa-ajan jälkeiseen kauteen (vuodesta 1821 alkaen).Carrasco ym. 2001a, s. xiv. Arkeologit suosivat ajanmäärityksessä toisiaan seuraavia periodeja, sillä täsmällisten vuosilukujen ilmoittaminen ei useinkaan ole mahdollista ja ajoitukset saattavat tiedon lisääntyessä tarkentua. Periodisaatio on tutkijoiden jälkikäteen tekemä, pohjimmiltaan mielivaltainen jaottelu. Mesoamerikan muinaisille asukkaille aikakausien vaihtuminen ei ollut havaittava tapahtuma. Teknologinen ja yhteiskunnallinen kehitys ei myöskään tapahtunut koko Mesoamerikassa samanaikaisesti, vaan esiintyi alueellisia eroja.

Esihistoriallisen Meksikon kulttuuri oli melko yhtenäinen noin vuoteen 2500 eaa. Mesoamerikkalaisen maanviljely- ja kyläkulttuurin katsotaan tuolloin muodostuneen selvästi erilliseksi kulttuurialueekseen.López Austin & López Luján 2001, s. 15. Sen pohjoispuolella oli Meksikon pohjoisosat ja Yhdysvaltain eteläosat käsittänyt Kuiva-Amerikka (). Alue on aavikkoa ja puoliaavikkoa, ja maanviljelyn sijaan sen elinkeino perustui metsästykseen ja keräilyyn.López Austin & López Luján 2001, s. 15–28. Luoteis-Meksikon ja Lounais-Yhdysvaltojen sisämaassa vallitsi Keidas-Amerikan () kulttuurialue, jonka yhteiskunnat perustuivat puoliaavikon kasteluviljelyyn ja saivat voimakkaita vaikutteita Mesoamerikan kulttuureista.López Austin & López Luján 2001, s. 32–44. Maanviljely levisi alueelle noin 500 eaa.

Mesoamerikasta etelään sijaitsi Keski-Amerikan ja Pohjois-Andien kulttuurialue, jonka piiriin voidaan lukea myös Länsi-Intian saariston alkuperäiskansat. Alueella oli useita pieniä päällikkökuntia, joiden elinkeino perustui metsästykseen, keräilyyn ja maanviljelyyn. Esikolumbiaanisella ajalla Keski-Amerikan ja Pohjois-Andien kulttuurit olivat tärkeitä välittäjiä Mesoamerikan ja Andien sivilisaatioiden välillä.

Esikolumbiaaninen Mesoamerikka

Varhaisin asutus (–7000 eaa.)

Amerikan ensimmäisiä asukkaita kutsutaan paleointiaaneiksi. Heidän elämäntapansa muistutti hieman tuolloisia Aasian kulttuureja. Paleointiaanit käyttivät tulta ja pitivät kesyjä koiria, mutta monet vanhan maailman teknologiat olivat heille tuntemattomia. He eivät esimerkiksi laiduntaneet karjaa tai viljelleet maata. He eivät myöskään tunteneet pyörää.

Chilessä tiedetään olleen asutusta jo noin eaa. Koska Amerikka asutettiin pohjoisesta etelään, paleointiaanien oli täytynyt tuolloin jo kulkea Väli-Amerikan poikki Etelä-Amerikkaan. Arviot muuttoliikkeen ajankohdasta vaihtelevat huomattavasti. Ciudad de Méxicon lähettyviltä vuonna 1967 löydetty obsidiaaniterä on radiohiiliajoitettu noin vuoteen eaa. Puebla Valsequillosta löydetyt metsästysvälineet ovat mahdollisesti tätäkin vanhempia. El Cedralin kunnassa sijaitsevasta Rancho La Amapolasta löydetyt tulisijat ja kivinen kaavin on ajoitettu vuosiin –. Varhaisimpien havaintojen ajoitus on kuitenkin kiistanalainen. Tulia voi syttyä myös luonnollisista syistä, ja kiviesineet voivat olla myöhempää kontaminaatiota. Vanhimmat Mesoamerikasta löydetyt ihmisfossiilit ovat vajaat vuotta vanhoja.

Vuoteen eaa. mennessä metsästäjä-keräilijät asuttivat lähes koko Amerikkaa pois lukien mannerjään peittämä pohjoisin Pohjois-Amerikka. Lämpötila oli nykyistä viileämpi, ja kosteilla ruohomailla laidunsi suuria eläinlaumoja. Suurristan metsästykseen perustunut elämäntapa oli suhteellisen samanlainen suurimmassa osassa Amerikkaa, niin myös Mesoamerikassa. Noin –7600 eaa. Mesoamerikassa asui metsästäjiä ja kasvien keräilijöitä, jotka siirtyivät ravinnon mukana muodostamatta pysyvää asutusta. Ilmasto oli niin kylmä, että Meksikon vuoristossa esiintyi pieniä jäätiköitä. Tulivuoret olivat nykyistä aktiivisempia, ja purkaukset vaikuttivat alueen ekologiaan. Ruokavalioon kuului suhteellisen rajattu valikoima eläin- ja kasvilajeja. Mammutteja metsästettiin Mesoamerikassa vielä noin vuonna 8000 eaa. Vuoden 7000 eaa. tienoilla suurrista katosi ihmisen toiminnan ja ilmastonmuutoksen seurauksena, mikä johti kulttuurin muuttumiseen.

Arkaainen kausi (7000–2000 eaa.)

Mesoamerikan pleistoseenikausi päättyi radiohiiliajoituksen perusteella noin vuonna 8650 eaa. Varhaisholoseenin aikana tapahtui siirtymä metsästyksestä ja keräilystä maatalouteen ja pysyvään kyläasutukseen. Maapallon keskilämpötilat nousivat vuoden 7000 eaa. tienoilla huomattavasti. Ilmaston lämmetessä jääpeite vetäytyi ja Mesoamerikan ruohomaat metsittyivät. Jotkut katsovat Mesoamerikan arkaaisen kauden alkaneen jo pleistoseenin päättyessä. Toisen määritelmän mukaan se alkoi vasta noin vuonna 7000 eaa. Kauden tunnuspiirteitä ovat ruokavalion monipuolistuminen, siirtymä osittain pysyvään asumiseen ja suurempiin yhteiskuntiin sekä kauppareittien kehittyminen. Arkaainen kausi jaotellaan usein kolmeen lyhyempään ajanjaksoon: keräilyn (8650–5700 eaa. ± 1000 vuotta), orastavan maanviljelyksen (5700–3800 eaa. ± 800 vuotta) ja osittain pysyvän asutuksen (3800–2600 eaa. ± 500 vuotta) vaiheisiin.

Holoseenin alussa väestö hankki ravintonsa metsästämällä, ansoittamalla ja kasveja keräillen. Vuodenajan vaihtelun vuoksi ja ympäristön kantokyvyn takaamiseksi väestö siirtyi säännöllisesti uusille alueille. Metsästyksessä käytettiin atlatlia ja sulitettua tikkaa. Paleontiaanit olivat metsästäneet suurriistaa isoina joukkoina, mutta megafaunan kadottua yksittäiset metsästäjät alkoivat jäljittää pienempiä eläimiä ja ansojen käyttö yleistyi. Ravinnon lisäksi eläimistä saatiin nahkaa, jota työstettiin kivisillä työkaluilla. Joista ja järvistä saatiin kalaa ja äyriäisiä. Osan aikaa vuodesta ihmiset elivät suurissa yhteisöissä pysyen pitkiä aikoja paikoillaan. Vesistöjen liepeille alkoi syntyä rakennettuja kyliä, joissa asuttiin vuodenajoittain. Kauppa ulottui entistä kauemmas ja yhdisti suuria maantieteellisiä alueita.

Teknologinen kehitys oli arkaaisen kauden loppuun saakka hidasta. Metsästyksessä käytettiin apuna aseita ja verkkoja ja kalastuksessa koukkuja. Kasveja kerättiin koreihin ja verkkoihin. Ruuanlaitossa käytettiin alkeellisia työkaluja, kuten mortteleita, survimia ja yksinkertaisia myllyjä. Kankaat kudottiin käsin, ja jalkojen suojaksi valmistettiin sandaaleja. Teknologian kehittyminen mahdollisti aiempaa tehokkaamman metsästyksen ja keräilyn, mikä johti pysyvän asutuksen syntyyn ja yhteiskunnan monimutkaistumiseen. Alkukantaista viljelyä esiintyi mahdollisesti jo noin vuonna 8900 eaa. Maanviljelyksen merkitys kasvoi vähitellen. Kurpitsaa alettiin viljellä ehkä 8. vuosituhannella eaa. Viljellylle maissille ominaiset suojakuoret synnyttänyt mutaatio ilmaantui noin 5300 eaa. Maniokki domestikoitiin 5. vuosituhannella eaa. ja puuvilla noin 2600 eaa. Kaakaota juotiin viimeistään vuoden 1000 eaa. paikkeilla. Muita arkaaisella kaudella domestikoituja kasveja olivat chili ja revonhäntä.

Mesoamerikan varhainen maanviljelyskulttuuri ei arkeologisten löytöjen perusteella ratkaisevasti eronnut muun Amerikan tuolloisista kulttuureista. Ainutlaatuista on maatalouden nopea kehitys. Viljely alkoi ylänköalueilla Mesoamerikan eteläosissa ja levittäytyi sieltä pohjoiseen ja etelään. Alangoilla metsästys ei ilmeisesti ollut kovinkaan tärkeä elinkeino. Merestä ja joista saatiin runsaasti kalaa ja muita elintarpeita. Sisämaasta kerättiin kasvukauden aikaan villisiemeniä. Vesistöjen läheisyyden vuoksi maanviljelylle tai metsänhoidolle ei ollut suurta tarvetta.

Maanviljelys levisi kaikkialle Mesoamerikkaan arkaaisen kauden loppuun mennessä. Alueen aineellinen kulttuuri erottautui jo selvästi muusta Amerikasta. Noin vuosina 3400–2300 siirryttiin pysyvään asutukseen, kun väestö asettui maata viljeleviin kyläyhteisöihin. Ilmeisesti ihmiset edelleen elivät heimoina, eikä varsinaisia valtioita ollut. Arkaaisen kauden alussa ihmiset asuivat luolissa tai nopeasti kyhätyissä suojissa, mutta kauden lopulla alettiin rakentaa kuoppataloja. Hautauskäytännöt todistavat vakiintuneesta uskonnollisesta elämästä ja rituaaleista. Keramiikka omaksuttiin Mesoamerikkaan ehkä jo 3. vuosituhannella eaa. Sen alkuperä oli mahdollisesti etelämmässä Andien sivilisaation alueella, missä saviastioita valmistettiin jo noin 4000 eaa. Mesoamerikasta varhaisin keramiikka on löydetty Tehuacánin laaksosta, missä se on ajoitettu vuoteen 2300 eaa.

Muotoutumisvaihe (2000 eaa. – 250 jaa.)

pienois|Olmeekkien taiteelle ominainen iso kivipää. Muotoutumisvaiheen alkuhetkenä pidetään keramiikan ilmaantumista arkeologiseen aineistoon. Mesoamerikan eri osissa se tapahtui vaihtelevasti vuosien 2000 eaa. ja 1500 eaa. välillä. Muotoutumisvaiheen loppu – suurkaupunkien ja valtioiden synty – on vaikeammin määriteltävissä. Noin kaksi vuosituhatta kestäneen muotoutumisvaiheen aikana Mesoamerikan yhteiskunnat ja niiden käytössä ollut teknologia kehittyivät asteittain monimutkaisemmiksi. Mesoamerikan myöhempien sivilisaatioiden älyllinen, taloudellinen ja teknologinen perusta syntyi muotoutumisvaiheen aikana.

Muotoutumisvaihe jaetaan lyhyempiin vaiheisiin, joiden tarkoista nimityksistä ja määritelmistä tutkijat eivät ole päässeet yksimielisyyteen. Yleisimmin käytetyssä periodisoinnissa jaksoja on kolme: varhainen (2000–1100 eaa.), keskinen (1100–600 eaa.) ja myöhäinen (500 eaa. – 250 jaa.). Kaudesta käytetään myös nimitystä esiklassinen.