Ferenc Krausz (s. 17. toukokuuta 1962 Mór, Unkari) on itävaltalais-unkarilainen fyysikko, joka on yksi attosekuntifysiikan uranuurtajista. Hänen ryhmänsä onnistui 2001 mittaamaan attosekunnin (sekunnin triljoonasosa, 10−18 s) mittaisia valopulsseja. Krausz jakoi 2023 Nobelin fysiikanpalkinnon Pierre Agostiniin ja Anne L’Huillier’n kanssa.
Elämä ja ura Krausz opiskeli 1981–1985 sähkötekniikkaa Budapestin tekniikan ja taloustieteiden yliopistossa ja teoreettista fysiikkaa Budapestin yliopistossa. Hän jatkoi opintojaan Wienin teknillisessä yliopistossa, josta hän valmistui 1991 tohtoriksi laserfysiikasta.
Krausz jäi valmistumisensa jälkeen Wienin teknilliseen yliopistoon ja suoritti 1991–1993 habilitaatiota. Hän toimi Wienissä 1996–1998 associate professorina ja 1999–2004 sähkötekniikan professorina. Wienissä Krauszin tutkimusryhmä onnistui vuonna 2001 luomaan ja mittaamaan attosekunnin (sekunnin miljardisosan miljardisosa) mittaisia ultraviolettisäteilyn pulsseja. Tutkimus oli synnyttämässä uutta attosekuntifysiikan tutkimusalaa.
Krausz aloitti 2003 Kvanttioptiikan Max Planck -instituutin johtajana ja 2004 Ludwig-Maximilians-Universität Münchenin kokeellisen fysiikan professorina.
Tunnustukset Krausz on saanut urastaan useita tunnustuksia. Kuningas Faisalin kansainvälinen palkinto meni 2013 hänelle ja Paul Corkumille työstä, joka on mahdollistanut elektronien äärimmäisen nopean liikkeen havaitsemisen jopa attosekuntien tasolla. Wolfin palkinnon Krausz jakoi puolestaan Corkumin ja Anne L’Huillier’n kanssa. Heidän palkintoansa perusteltiin ultranopean lasertieteen ja attosekuntifysiikan uranuurtajina. Krausz, L’Huillier ja Pierre Agostini palkittiin 2023 myös Nobelin fysiikanpalkinnolla.
Lähteet
Luokka:Unkarilaiset fyysikot Luokka:Itävaltalaiset fyysikot Luokka:Unkarilaiset professorit Luokka:Itävaltalaiset professorit Luokka:Nobelin fysiikanpalkinnon saajat Luokka:Vuonna 1962 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt