Qawi Nəcmi (Ğabdelqawi Hibət ulı Nəcmetdinov, , ; 15. joulukuuta 1901 – 24. maaliskuuta 1957) oli tataaritaustainen neuvostoliittolainen kirjailija ja runoilija.
Nəcmin runoja alettiin julkaista aikakauslehdissä vuodesta 1918. Ensimmäisenä oli kokoelma Öyermələr ("Myrskytuulet"). Vuonna 1925 julkaistiin kokoelma Qabırğası belən tora ("Kysymys on selvä"), mikä sisälsi myös proosatarinoita. Nəcmin tunnetuin teos on sosialistisen realismin klassikko, vuoden 1949 Yazğı cillər ("Kevään tuulet"), joka vuonna 1951 sai Stalin-palkinnon. Sen keskiössä on tarina suuresta tataariperheestä. "Sankarien kohtalot esitetään laajaa historiallista taustaa vasten; he osallistuvat vallankumouksellisiin tapahtumiin ja sitä seuranneeseen elämän uudelleenjärjestelyyn yhteiskunnallisesti". Se käännettiin 26:lle Neuvostokansan kielelle.
Suuren isänmaallisen sodan aikana Nəcmi työskenteli toimittajana. Hänen artikkeleissaan ja esseissään vaaditaan kansallista yhtenäisyyttä, mikä "osoittaa Neuvostoliiton kansan moraalisen ja psykologisen paremmuuden saksalaisiin hyökkääjiin nähden". Sotavuosien runous ylistää isänmaallisuutta ja sotilaallista velvollisuutta.
Nəcmi otti osaa Musa Cəlilin rehabilitointiin. Nəcmi käänsi hänen runokokoelman Moabit dəftəre venäjäksi.
Kazanissa on Qawi Nəcmin mukaan nimetty katu. Hänen veljensä oli shakinpelaja Rəşid Nəcmetdinov.
Lähteet
Luokka:Vuonna 1901 syntyneet Luokka:Vuonna 1957 kuolleet Luokka:Neuvostoliittolaiset kirjailijat Luokka:Tataarinkieliset kirjailijat