Chung Ju-yung tai Jung Joo-young (; 25. marraskuuta 1915 Tongchŏ, Korean protektoraatti – 21. maaliskuuta 2001 Songpa-gu, Soul, Etelä-Korea) oli eteläkorealainen yrittäjä, liikemies, poliitikko ja Etelä-Korean sodanjälkeisen teollistumisen vauhdittaja. Hän oli useiden yrityksien, muun muassa Hyundain, Hyundai Motor Companyn ja Hyundai Heavy Industriesin perustajajäsen.
Chungilla oli suuri vaikutus vuoden 1988 kesäolympialaisten saamiseksi Etelä-Koreaan vuonna 1988. Vuonna 1992 Chung perusti kansallisen yhtenäisyyspuolueen ja asettui puolueen kautta ehdolle samana vuonna Etelä-Korean presidentinvaalissa. Vaalissa hän sijoittui kolmanneksi saaden 16 prosenttia äänistä. Chung oli uskonnoltaan vahvasti kungfutselainen ja noudatti uskonnon tapoja ja hyveitä. Hän heräsi esimerkiksi useina aamuina hyvin aikaisin ja kutsui perheenjäseniään aikaisille aamupalalle.
Chung oli 1990-luvulla Etelä-Korean rikkain henkilö lähes neljän miljardin dollarin omaisuudellaan. Chung oli lisäksi yksi Etelä-Korean suurimmista hyväntekiöistä ja vuonna 1997 Forbes-lehden tutkimuksessa Chung sijoittui kolmanneksi suurimmaksi hyvätekijäksi rahamäärällä mitattuna. Hän lahjoitti elämänsä aikana yhteensä arvioudusti yli miljardi euroa hyväntekeväisyyteen. Vuonna 1977 Chung perusti Asan-säätiön, jonka tarkoitus on parantaa erityisesti Etelä-Korean köyhien ihmisten elinoloja.
Lapsuus ja nuoruus Chung Ju-yung syntyi vuonna 1915 Asan-rin pienessä kylässä Tongchŏssa Kōgenin maakunnassa, Japanin miehittämässä Koreassa. Hän syntyi Chung Bong-sikin ja Han Sil-Chungin köyhään pohjoiskorealaiseen talonpoikaisperheeseen ollen perheen kahdeksasta lapsesta vanhin.
Chung Ju-yungin isä Chung Bong-sik syntyi todennäköisesti vuonna 1860 ja kuoli vuonna 1914, ja Chungin äiti Han Sil-Chung syntyi todennäköisesti vuonna 1860 ja kuoli 1914. Chung Ju-yungin vanhemmat olivat maanviljelijöitä, jotka kasvattivat riisiä ja erillaisia vihanneksia. Chungin äiti kasvatti myös mulperiperhosia saadakseen perheelle lisätuloja.
Chung Ju-yung joutui tekemään perheensä kanssa lähes joka päivänä pitkiä päiviä töitä, mutta työn jälkeen perhe ei välttämättä pystynyt tarjoamaan ruokaa puhumattakaan kunnollisesta sellaisesta. Chung joutui heräämään usein jo neljältä aamulta töihin. Perheellä ei ollut mahdollista käyttää kunnollisia vaatteita eikä mahdollisuutta kunnolliseen sairaanhoitoon.
Vaikka Chungin työpäivät olivat pitkiä ja rankkoja hän ei kuitenkaan yleensä valittanut niistä. Hän oli siitä johdosta saanut lapsuudessa lempinimen ”Puskutraktori.” Lempinimi oli annettu Chungille hänen erilaisen lähestymistapansa töihin takia. Chung ei kuitenkaan itse pitänyt ikinä lempinimestään. pienoiskuva|Chung Ju-yung nuolelle osoitetussa kohdassa peruskoulun valmistautumiskuvassa vuonna 1928.
Chung kävi kotikylässään hänen isoisän johtamassa kungfutselaisuudessa peruskoulussa aina, kun hän ei ollut tekemässä perheen maatilalla töitä. Koulutus oli talonpoikaperheen lapsella harvinaista Koreassa 1920-luvulla. Chung haaveili nuorena opettajan ammatista, mutta perheen heikko rahatilanne ja rajoittava ympäristö esti nämä haaveet. Perheen sijainnin ja köyhyyden vuoksi Chungilla ei ollut mahdollista myöskään mihkään muuhunkaan korkea-asteen koulutukseen.
Chungin lahjakkuus liiketoiminnassa tuli ilmi jo nuorena, kun hän teki puunmyyntimatkoja kaupunkiin. Kaupungin nopeatempoinen ympäristö ja kaupunkilaisten parempi elintaso sai hänet ajattelemaan pakenemista hänen perheen luota.
Ensimmäinen pakoyritys 16-vuotiaana Chung ja hänen ystävänsä pakenivat köyhää ja rajoitettua maatilaelämää työn perässä Chongjiin. He työskentelivät aluksi kaupungissa rakennustyöntekijöinä pitkiä päiviä alhaisella palkalla. Vaikeista työoloista huolimatta Chung nautti siitä, että hän pystyi tekemään töitä ja ansaitsemaan rahaa itsenäisesti. Chung ja hänen ystävänsä jatkoivat työtä noin kaksi kuukautta, kunnes Chungin isä sai tietää heidän olinpaikastaan ja heidän piti palata koti kyläänsä, Asan-riin.
Toinen pakoyritys Ensimmäinen pakomatka, jolle Chung ja hänen ystävänsä olivat lähteneet, sai hänet kiinnostumaan maa- ja vesirakentamisesta. Työn tekeminen itsenäisesti antoi hänelle suuren onnistumisen tunteen. Palattuaan matkalta kotikylään Asan-riin, hän suunnitteli pakenemansa toisen kerran. Tällä kertaa hän suunnitteli pekenemista kohti Keijōta (entistä Hanseongin aluetta, nykyistä Soulin kaupunkia). Kahden seuralaisen kanssa Chung lähti kohti Keijōta huhtikuussa 1933.
Toinenkin pakoyritys epäonnistui. Yksi matkan seurueen jäsen jäi jo aikaisessa vaiheessa kiinni. Lisää epäonnea kohtasi pako seuruetta, kun Chung ja hänen ystävänsä tapasivat muukalaisen, joka huijasi heitä. Muukalainen lupasi heille työpaikkoja, mutta sen sijaan hän varasti heidän rahansa ja muut mukana olleet tavarat. Matka päättyi, kun Chungin isä löysi hänet ja hänen ystävänsä Chungin isoisän talon lähistöltä.
Kolmas pakoyritys Chung oli jälleen päätynyt hänen perheensä maatilalle. Maatilalle hän jäi vuodeksi auttamaan isäänsä perheen tilan työtehtävissä. Oltuaan vuoden perheen tilalla hän koki, että hänen velvollisuutensa perhettä kohtaan oli suoritettu. Chung päätti, että oli taas aika yrittää paeta perheen köyhyydestä ja päätti paeta jälleen Keijōhon. Hän onnistui saamaan junalipun 70 wonilla myymällä yhden isänsä lehmistä.
Saavuttuaan Keijōhon Chung ilmoittautui paikalliseen kirjanpitokouluun toivoen voivansa aloittaa kirjanpitäjän uran. Asiat sujuivat Keijōssa ongelmitta kahden kuukauden ajan. Kahden kuukauden jälkeen Chungin isä onnistui kuitenkin jälleen löytämään hänet ja vei hänet lievän riidan jälkeen takaisin perheen tilalle.
Ura liikemiehenä
Riisikauppiaana Chung oli yrittänyt paeta perheen köyhää ja rajoittamaan elämää kolme kertaa aiemmin, mutta hän oli epäonnistunut kaikissa yrityksissä. Vuonna 1933 Chung yritti jälleen pakenemista. Hän lähti yöllä pakkoavioliitosta pakenevan ystävän kanssa. Chung oli valmis ottamaan minkä tahansa työn vastaan määränpäässä. Hän työskenteli ensin Jinsenissä (nykyisessä Incheonissa) rakennustyöläisenä rakennustyömaalla ja yleismiehenä tärkkelyssiirappitehtaalla.
Vuoden työskentelyn jälkeen Chung matkusti Keijōhon (nykyisen Soulin) ja työskenteli erilaisissa tehtävissä, kuten rautatien rakentamisessa ja kirjanpidossa. Chung sai lopulta pysyvän työpaikan kaupungista Bokheung-riisikaupan tavarankuljettana. Chungin uusi työ riisikaupassa tarjosi hänelle paremmin tilaa kehittyä, ja hän menestyi työssä paremmin kuin aikaisemmissaan työtehtävissä. pienoiskuva|Sindang-dongin kaupunginosa, jossa Chungin riisikauppa sijaitsi, vuonna 1939.
Lopulta Chung päätti jatkaa työssään kokopäiväisesti. Hän toi riisikaupalle hyvää mainetta, mikä teki omistajaan niin suuren vaikutuksen, että hän antoi Chungin hoitaa myymälän kirjanpitoa vain kuuden kuukauden työskentelyn jälkeen. Kirjanpitäjänä toiminen kehitti entisestään Chungin liiketoimintataitoja.
Vuonna 1937 riisikaupan omistaja sairastui ja antoi myymälän omistuksen Chungille. Chungista tuli 22-vuotiaana kaupan uusi omistaja ja vaihtoi myymälän nimeksi Kyungil. Kaupan myynti kasvoi tasaisesti ja teki hyviä tuloksia vuoden 1939 alkuun asti. Vuonna 1939 kaupan menestys loppui, kun Japani halusi turvata riisitoimitukset Koreaan ja Japanin armeija otti käyttöön sortavan riisinjakelujärjestelmän, joka pakotti korealaiset yritykset luopumaan omasta riisin kaupasta.
Etelä-Korean sodan jälkeisen teollisuuden vauhdittaminen
Hyundai Motor Company Lopulta epäonnistuneen riisikaupan jälkeen Chung palasi kotikyläänsä ja pysyi siellä vuoteen 1940 asti. Vuonna 1940 hän päätti uudelleen yrittämistä Keijōssa. Keijōssa Chung perusti A-do-autokorjaamon 3 000 wonin lainalla. Aluksi Chung käytti yrityksen tilana ystävältä ostamaansa huoltotallia.
Yrityksen huoltotalli paloi kuitenkin jo kuukauden avaamisen jälkeen. Palon jälkeen Chung joutui maksamaan yrityksen velat ja korvaamaan asiakkailleen heidän autojensa vahingot. Chung päätti ottaa uuden 3 500 wonin lainan ja rakensi uuden paremman autotallin. Chung halusi, että asiakkaan auto korjattaisiin mahdollisimman nopeasti ja otti nopeuden yrityksen pääpainoksi.
Kolmessa vuodessa yrityksen työntekijöiden määrä kasvoi alun 20:stä 70 työntekijään. Vuoteen 1943 mennessä yrityksen työvoima oli yhteensä noin 80 henkeä. Vuoteen 1943 mennessä Chung oli maksanut takaisin koko yrityksen lainan ja asettanut perheensä kanssa asumaan Keijōhon. Vuonna 1943 Chungin yritys koki jälleen suuria vaikeuksia, kun Japanin piti valmistaa sotaan liittyviä laitteita toisen maailmansodan takia, joten Japani otti Chungin autotallinsa omistukseensa ja yhdisti sen läheiseen terästehtaaseen. Yritys suljettiin lopulta tämän takia.
Vuonna 1967 Chung oli perustamassa Hyundai Motor Companyä. Hyundaista tuli 1970-luvulla Etelä-Korean suurin autovalmistaja. Hyundai oli tappiollinen ensimmäisen seitsemän vuoden ajan, ja ihmiset ehdottivat, että yritys pitäisi sulkea välittömästi. Lopulta Chung sai Hyundaista tuottoisan yrityksen. Etelä-Koreaan valmistui vuonna 1968 Hyundain omistama maailman suurin autotehdas, Ulsanin tuotantolaitos vuosittaisella 1,6 miljoonan auton tuotantokapasiteetillaan.
Hyundai teki kaksi vuotta yhteistyötä Fordin kanssa. Yhteistyö päättyi kun Hyundain ja Fordin välit huononivat. Ford yhteistyön jälkeen Hyundai yritti tehdä 1970-luvulla yhteistyötä General Motorsin ja Volkswagenin kanssa, mutta he kieltäytyivät yhteistyöstä. Hyundai teki myöhemmin yhteistyötä japanilaisten Mitsubishin kanssa.
Chung ja Hyundai esittelivät kaksi automallia, Hyundai Ponyn vuonna 1975 ja Hyundai Excelin vuonna 1986 käytmällä apuna niiden luomisessa eurooppalaista asiantuntemusta. Hyundain Pony ensimmäinen laajalti myyty massatuotantoauto Koreassa. Auto oli sen halpuuden takia suosittu Etelä-Koreassa, mutta se oli valtava epäonnistuminen myynnissä ulkomailla. Auton laatu oli heikko ja siinä oli useita teknisiä puutteita. Hyundai Excelistä tuli puolestaan valtava menestys erityisesti Yhdysvalloissa.
Vuonna 1987 72-vuotiaana Chung jäi eläkkeelle Hyundaista ja hänestä tuli yrityksen kunniapuheenjohtaja. Chungin eläkkeelle jäämisen jälkeen hänen veljensä ja poikansa johtivat yritystä. Nykyään Hyundai on maailman kolmanneksi suurin autoyhtiö.
Hyundai-konserni Korean vapautumisen Japanin hallinnasta vuoden 1945 jälkeen Chung perusti 31-vuotiaana vuonna 1947 alun perin rakennusyhtiönä toimineen Hyundain. Yrityksessä oli perustaessaan yhteensä 11 työntekijää. Hyundai-sana tarkoittaa koreaksi modernia. Hyundai laajensi yritystoimintaa Etelä-Korean ulkopuolelle vasta vuonna 1965. Nykypäivänä Hyundai-konsernissa on yhteensä 42 yritystä.
Vuonna 1947 Chung perusti suunnittelu- ja rakennusyritysen Hyundai Engineering & Constructionin. Yrityksellä oli suuri merkitys Etelä-Korean talouskasvussa ja jälleenrakentamisessa toisen maailmansodan jälkeen. Alun perin yrityksen nimi oli Hyundai Togeon (Hyundai-rakennusyritys), mutta nykyinen nimi otettiin käyttöön vuonna 1950.
Hyundai Engineering & Construction on nykyäänkin yksi Etelä-Korean merkittävistä rakennusyhtiöstä. Yritys teki ensimmäisen ulkomaisen rakennusprojektin vuonna 1965. Yrityksellä on ollut monia paljon muitakin merkittäviä rakennustöitä Lähi-idässä.
Chungin panos panlaivanrakennusalalle oli erittäin merkittävä. Hän perusti nykyään yhden maailman suurinman laivanrakennusyhtiön, Hyundai Heavy Industriesin vuonna 1972. Yhtiö rakensi ensimmäisen aluksen vuonna 1974. Kymmenen vuoden toiminnan jälkeen Hyundai Heavy Industriesistä oli tullut yksi maailman johtavista laivanrakentajista maailmalla.
Muu toiminta Korea sodan aikana vuonna 1950 Chung hylkäsi silloiset rakennusprojektinsa ja pakeni nuoremman veljensä ja perheensä kanssa Busaniin oman ja perheen turvallisuuden vuoksi. Hänen kuudes poikansa Chung Mong-joon syntyi siellä. Chung jatkoi Busanissa liiketoimintaansa ja yrityksien kehittämistä. Kun YK-joukot saivat Soulin takaisin hallintaansa, Chung pääsi Soulin jatkamaan liiketoimintaa.