Leonardo di ser Piero da Vinci (ital. 15. huhtikuuta 1452 Vinci, Toscana, Kirkkovaltio – 2. toukokuuta 1519 Amboise, Indre-et-Loire, Ranskan kuningaskunta)britannica.com: Leonardo da Vinci oli italialainen tieteilijä, matemaatikko, insinööri, keksijä, anatomi, taidemaalari, kuvanveistäjä, arkkitehti, kasvitieteilijä, muusikko ja kirjailija.
Leonardoa on usein kuvattu ”renessanssi-ihmisen” arkkityypiksi, mieheksi, jonka ilmeisen äärettömän uteliaisuuden tasolle nousivat vain hänen keksijänkykynsä. Häntä pidetään laajalti yhtenä kaikkien aikojen suurimmista taidemaalareista ja ehkäpä kaikkien aikojen monipuolisimmin lahjakkaana ihmisenä.Vasari, Boltraffio, Castiglione, "Anonimo" Gaddiano, Berensen, Taine, Fuseli, Rio, Bortolon, jne.
Leonardo da Vincin vanhemmat olivat notaari Piero da Vincin ja maalaistyttö Caterina, jotka eivät olleet naimissa keskenään. Hän sai koulutuksensa arvostetun firenzeläisen taidemaalarin Verrocchion ateljeessa ja toimi suuren osan työelämänsä alkupuolesta herttua Ludovico il Moron palveluksessa Milanossa. Myöhemmin hän työskenteli Roomassa, Bolognassa ja Venetsiassa ja vietti viimeiset vuotensa Ranskassa kuningas Frans I:n hänelle lahjoittamassa kodissa.
Leonardo tunnettiin ja tunnetaan edelleen etenkin taidemaalarina. Kahdella hänen teoksistaan, Mona Lisalla ja Pyhällä ehtoollisella, on ainutlaatuinen asema kuuluisimpana, jäljennetyimpänä ja parodioiduimpana muotokuvana ja uskonnollisena maalauksena kautta aikojen. Niiden mainetta lähestyy vain Michelangelon Aatamin luominen. Myös Leonardon piirustusta Vitruviuksen miehestä pidetään ikonisena. Hänen maalauksiaan on säilynyt ehkäpä vain viisitoista kappaletta, sillä hän kokeili jatkuvasti uusia tekniikoita, usein epäonnisesti ja hänen oli vaikea saada teoksiaan valmiiksi.Maailmassa on 15 merkittävää teosta, joiden tekijänä suurin osa taidehistorioitsijoista pitää Leonardoa kokonaan tai suureksi osaksi. Luku koostuu pääosin puulevyille tehdyistä maalauksista mutta myös seinämaalauksesta, suuresta piirustuksesta paperille ja kahdesta luonnosvaiheessa olevasta työstä. On myös muita töitä, joiden tekijäksi Leonardoa on väitetty. Nämä muutamat teokset yhdessä hänen muistiinpanojensa kanssa, joihin kuuluu piirustuksia, tieteellisiä kaavioita ja ajatuksia maalaustaiteen luonteesta, muodostavat niin merkittävän perinnön myöhemmille taiteilijoille, että sen kanssa voi kilpailla vain hänen aikalaisensa Michelangelo.
Insinöörinä Leonardon ajatukset olivat huomattavasti edellä aikaansa. Hän kehitteli helikopterin, panssarivaunun, aurinkovoimalan, laskimen, kaksoisrungon ja suurpiirteisen teorian laattatektoniikasta. Hänen suunnitelmistaan suhteellisen harvat toteutettiin tai oli mahdollista toteuttaa hänen elinaikanaan,Tieteellinen lähestymistapa metallurgiaan ja tekniikkaan oli vasta alkuvaiheissaan renessanssin aikana. mutta jotkin hänen pienemmistä keksinnöistään otettiin käyttöön, kuten automaattinen puolankelain ja kone langan vetolujuuden kokeilemiseksi.Joistakin Leonardon käytännönläheisimmistä keksinnöistä on rakennettu toimivat mallikappaleet Vincin museoon. Tiedemiehenä hän edisti huomattavasti anatomian, rakennustekniikan, optiikan ja hydrodynamiikan kehitystä.
Elämäkerta
Lapsuus 1452–1466 Leonardo syntyi 15. huhtikuuta 1452 ”yön kolmantena tuntina”Yön kolmas tunti oli 10.30 illalla, kolme tuntia Ave Marian lausumisen jälkeen. toscanalaisessa Vincin kukkulalla sijaitsevassa kaupungissa Arno-joen laaksossa Firenzen alueella. Ensimmäiset viisi vuottaan hän eli läheisessä Anchianon kylässä.Leonardon syntymä on tallennettu hänen isänisänsä Ser Antonion päiväkirjaan, viitt. della Chiesa Hän oli firenzeläisen notaari Messer Piero Fruosino di Antonio da Vincin ja talonpojan tyttären Caterinan avioliiton ulkopuolella syntynyt poika.Vezzosi, Alessandro: Leonardo da Vinci: Renaissance Man Caterinan henkilöhistoriaa ei tiedetä, ja on esitetty erilaisia teorioita, että hän olisi ollut orja Lähi-idästä tai Afrikasta, tai lähellä Vinciä asunut orpotyttö.Alessandro Vezzosin, Vincin Leonardo-museon johtajan mukaan on todisteita, että Piero omisti Lähi-idästä kotoisin olleen Caterina-nimisen orjan, joka synnytti Leonardo-nimisen pojan. Leonardon lähi-itäläistä perimää tukee hänen sormenjälkensä rekonstruointi. Leonardolla ei ollut nykyisenkaltaista sukunimeä: ”da Vinci” tarkoittaa yksinkertaisesti ”Vincistä”, ja hänen koko syntymänimensä kuului ”Leonardo di ser Piero da Vinci”, eli ”Leonardo, (Mes)ser Pieron poika Vincistä”. Hänen lapsuudestaan ei juurikaan ole säilynyt tietoa, mutta Giorgio Vasari ja muut ovat tehneet siitä oletuksia. Viisivuotiaana hän muutti isänsä, isovanhempiensa ja setänsä Francescon kotiin Vinciin, jossa hänen isänsä oli mennyt naimisiin 16-vuotiaan Albiera-nimisen porvaristytön kanssa. Albiera rakasti Leonardoa, mutta kuoli varhain.
Leonardo kirjasi myöhemmin muistiin vain kaksi sattumusta lapsuudestaan. Toista hän piti enteenä: haukka syöksyi alas taivaalta ja leijui hänen kehtonsa yläpuolella niin, että sen pyrstösulat osuivat hänen kasvoihinsa. Toinen sattumus tapahtui, kun hän oli tutkimusretkellä vuorilla. Hän löysi luolan, ja kertoi tunteneensa toisaalta pelkoa luolan sisällä mahdollisesti asustelevaa hirviötä kohtaan mutta toisaalta uteliaisuutta saada selville, mitä luolassa oli.
1500-luvulla elänyt renessanssin ajan taidemaalarien elämäkertojen kirjoittaja Giorgio Vasari kertoo, kuinka paikallinen talonpoika pyysi Ser Pieroa kysymään lahjakkaalta pojaltaan, voisiko tämä maalata kuvan pyöreälle levylle. Leonardo laati maalauksen tulta sylkevistä käärmeistä, jotka olivat niin pelottavia, että Ser Piero myi taulun firenzeläiselle taidekauppiaalle, joka vuorostaan myi sen Milanon herttualle. Saatuaan maalauksesta rahaa Ser Piero osti laatan, johon oli kuvattu nuolen lävistämä sydän ja jonka hän antoi talonpojalle.
Verrocchion työpajan oppilas 1466–1476 Vuonna 1466, neljäntoista vuoden ikäisenä, Leonardo pääsi oppipojaksi Verrocchio-nimellä tunnetun Andrea di Cionin ateljeehen. Hän oli yksi aikansa menestyneimmistä taiteilijoista. Arvostetun mestarin työpaja oli Firenzen sivistyksen keskipisteessä, mikä varmisti nuorelle Leonardolle humanistisen koulutuksen. Ateljeehen liitettyjä tai siellä opiskelleita taiteilijoita, joista tuli myös kuuluisia, olivat Ghirlandaio, Perugino, Botticelli ja Lorenzo di Credi.
Verrocchion työpajan kaltaisessa renessanssiajan ateljeessa taiteilijoita pidettiin ensisijaisesti käsityöläisinä, ja vain mestarilla – kuten Verrocchiolla – oli korkea sosiaalinen asema. Työpajan tuotteisiin kuului koristeltuja turnajaiskilpiä, maalattuja myötäjäisarkkuja, ristiäisvateja, votiivilaattoja, pieniä muotokuvia ja uskonnollisia kuvia. Tärkeitä tilauksia olivat alttaritaulut kirkkoihin ja muistopatsaat. Huomattavimmat työt olivat freskoja kappeleihin, kuten Ghirlandaion ja hänen ateljeensa luomat freskot Tornabuonin kappeliin, ja suuret patsaat, kuten Donatellon Gattemelatan ratsastajapatsaat ja Verrocchion Bartolomeo Colleonin patsas.
Oppipoikana Leonardo sai luultavimmin koulutusta erilaisissa taidoissa, joita ajan perinteisessä työpajassa tarvittiin. Vaikka monet käsityöläiset erikoistuvatkin esimerkiksi kehysten valmistukseen, kultaukseen tai pronssinvalantaan, Leonardo lienee saanut tutustua laajaan kirjoon tekniikoita, ja hänellä oli mahdollisuus oppia teknistä piirtämistä, kemiaa, metallurgiaa, metallitöitä, kipsinvalantaa, nahkatöitä, mekaniikkaa ja puusepäntaitoja itsestään selvien taiteellisten taitojen, kuten piirtämisen, maalauksen, kuvanveiston ja mallintamisen lisäksi.Martindale, Andrew: The Rise of the Artist
pienois|Kristuksen kastaminen (1472–1475), Verrocchio ja Leonardo. Uffizin galleria. Vaemmanpuoleisin enkeli taustamaisema ja Kristuksen jalkaterät ovat Leonardon maalaamat.|294x294pxVaikka Verrocchio vaikuttaakin pyörittäneen tuotteliasta ja tehokasta ateljeeta, hän oli ensisijaisesti kultaseppä ja metallikäsityöläinen. Suurin osa ateljeen maalauksista oli hänen työntekijöidensä tuotantoa, ja hänet voidaan varmistaa vain harvan maalauksen tekijäksi. Vasarin mukaan Leonardo teki yhden niistä, Kristuksen kastamisen, yhteistyössä Verrocchion kanssa. Vasarin mukaan Leonardo maalasi Jeesuksen kaavusta kiinni pitäneen nuoren enkelin niin paljon paremmin kuin mestarinsa, että Verrocchio laski siveltimensä eikä koskaan enää maalannut. Tämä on luultavasti liioittelua. Tarkasti tutkittaessa voidaan havaita, että teoksen temperakerroksen päälle on maalattu runsaasti korjauksia uudella öljymaalaustekniikalla. Taustamaisema, ruskeavetisen vuoripuron läpi nähtävät kivet ja suuri osa Jeesuksen hahmosta kuten jalat, ovat lähtöisin Leonardon kädestä. vasen|pienoiskuva|Verrocchion Daavid. Toinen nuoren Leonardon kannalta olennainen Verrocchion luomus on Daavidin pronssipatsas, jota pidetään nykyään Bargellon museossa. Perinteen mukaan sen mallina oli ateljeen oppipoika Leonardo. Jos tämä on totta, Daavidin hahmoon puettu Leonardo oli hoikka ja lihaksikas poika, huomattavan erilainen kuin pyöreä androgyyni Daavid, jonka Verrocchion opettaja Donatello teki ja johon Verrocchion veistosta usein verrataan.Donatellon Daavid ja Verrocchion Daavid ovat varhaisrenessanssin ikonisia veistoksia. Molemmat sijaitsevat Bargellon museossa Firenzessä ja niiden tyyliä vertaillaan usein toisiinsa. On myös ehdotettu, että arkkienkeli Mikael Verrocchion maalauksessa Tobias ja enkeli olisi Leonardon muotokuva.
pienois|Leonardon varhaisin tunnettu piirros Arnon laaksosta vuodelta 1473. Uffizin galleria. Tämä on varhaisin tunnettu maisemaa kuvaava työ länsimaisen taiteen historiassa.Leonardon elämän tältä kaudelta on tallentunut vähän tietoa. Yksi esimerkki on hänen varhaisin päivätty työnsä, musteella tehty piirros Arnon laaksosta lintuperspektiivistä nähtynä, jossa on päivämäärä 5. elokuuta 1473.Teos on nykyään Uffizin kokoelmissa, piirros no. 8P. Tämä on myös varhaisin tunnettu maisemaa kuvaava työ länsimaisessa taiteessa. Vuoteen 1472 mennessä, 20-vuotiaana, Leonardo oli pätevä toimimaan mestarina taiteilijoiden ja lääkäreiden Pyhän Luukaksen killassa.Että Leonardo liittyi kiltaan sitä ennen on päätelty Compagnia di San Lucan maksurekisteristä, Libro Rosso A, 1472–1520, Accademia di Belle Arti. Viit. della Chiesa. Kuitenkin senkin jälkeen kun hänen isänsä oli perustanut hänelle oman työpajan, hän oli niin kiintynyt Verrocchioon, että jatkoi yhteistyötä tämän kanssa.
Työura 1476–1513 Oletetaan, että Leonardolla oli oma työpajansa Firenzessä vuosina 1476–1481. Vuoden 1476 oikeuden pöytäkirjojen mukaan häntä syytettiin kolmen muun nuoren miehen kanssa sodomiasta,Homoseksuaaliset teot olivat tuohon aikaan Firenzessä laittomia. mutta kaikki vapautettiin syytteistä. Siitä lähtien vuoteen 1478 saakka hänen työstään tai edes olinpaikastaan ei ole säilynyt minkäänlaisia tietoja.
pienois|Kuninkaiden kumarrus, 1481. Uffizi. Tämä merkittävä työ keskeytyi, kun Leonardo lähti Milanoon.Vuonna 1478 häneltä tilattiin alttaritaulu Pyhän Bernardin kappeliin. Vuonna 1481 San Donato a Scopeton munkit tilasivat häneltä alttaritaulun aiheesta Kuninkaiden kumarrus, joka jäi keskeneräiseksi. Seuraavana vuonna Leonardo, joka oli Vasarin mukaan erittäin lahjakas muusikko, valmisti hopeisen hevosen pään muotoisen lyyran. Lorenzo de’ Medici oli siitä niin vaikuttunut, että hän päätti lähettää lyyran ja sen tekijän Milanoon varmistaakseen rauhan Milanon herttua Ludovico il Moron kanssa. Samoihin aikoihin Leonardo kirjoitti Ludovicolle usein lainatun kirjeen, jossa hän kuvaili lukuisia ihmeellisiä asioita, joita hän voisi tekniikan alalla saavuttaa, ja kertoi kykenevänsä myös maalaamaan.