Perge (, myös ; ) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Pamfyliassa Vähässä-Aasiassa nykyisen Turkin alueella. Se sijaitsi noin kaksi kilometriä pohjoiseen nykyisestä Aksun kaupungista.
Perge vaikuttaa olleen olemassa jo pronssikaudella. Myöhempi kaupunki oli kreikkalainen siirtokunta, jonka väestössä oli vahva pamfylialainen elementti. Roomalaisella kaudella kaupunki kehittyi yhdeksi Pamfylian tärkeimmistä keskuksista. Pergessä sijaitsi suuri Artemis-jumalattaren temppeli.
Maantiede
Pergen kaupunki sijaitsi Pamfyliassa Vähässä-Aasiassa Katarrhaktes- ja Kestros-jokien välissä, 60 stadioninmitan eli noin 11 kilometrin päässä viimeksimainitun suusta ja Vähän-Aasian etelärannikosta.Strabon: Geografika 14.4.2; Plinius vanhempi: Naturalis historia 5.26; Pomponius Mela: De situ orbis 1.14; Klaudios Ptolemaios: Geografia 5.5.7. Kaupungin paikka on noin 18 kilometriä itäkoilliseen nykyisestä Antalyasta. Pseudo-Skylaks sijoitti Pergen Lyykiaan.
pienoiskuva|vasen|Pergen arkeologista aluetta kaupungin akropoliilta nähtynä. Pergen sijaitsi alun perin noin 50 metriä korkealla akropolis- eli yläkaupunkikukkulalla, joka sijaitsee Pamfylian tasangon laidalla. Myöhemmin asutus levisi kukkulan eteläpuolelle. Kaupungille oli pääsy mereltä Kestros-jokea pitkin.
pienoiskuva|vasen|Pergen kaupunginmuuria. Pergen kaupunkivaltion hallussa ollut alue oli suhteellisen suurikokoinen, ja sen kooksi on arvioitu yli 500 neliökilometriä. Alueen arvellaan ulottuneen idässä ainakin Kestros-joelle. Pergestä pohjoiseen sijaitsi Pednelissos, itään Sillyon ja Aspendos, lounaaseen nykyisen Antalyan paikalla Attaleia, ja länteen Termessos.
Historia Esi- ja varhaishistoria
Arkeologisten löytöjen perusteella Pergen paikalla on ollut asutusta viimeistään kalkoliittisella kaudella. Pysyvästi paikka asutettiin varhaisella pronssikaudella. Nykyisestä Boğazköystä on löydetty pronssilevy, jossa on nuolenpääkirjoituksella kirjoitettu sopimusteksti 1200-luvulta. Siinä esiintyy sana ”Parha”, joka yhdistetään Pergen nimeen.
Kreikkalaisen perinteen mukaan Pergen kaupungin perusti eri taustoista tullut väki, joka vaelsi Vähän-Aasian halki pian Troijan sodan jälkeen. Heidän johtajinaan toimivat Amfilokhos, Mopsos ja Kalkhas.Herodotos: Historiteos 7.91; Strabon: Geografika 14.4.3. Roomalaisella kaudella kaupungin pääportilla oli Mopsoksen ja Kalkhaan patsaat, joissa heidät kuvattiin perustajina. Perinnettä on pidetty suhteellisen luotettavana, ja on arveltu, että kaupunki olisi voitu perustaa jo mykeneläisellä kaudella Argoliista ja Spartasta käsin.
Myöhemmälläkin ajalla kaupungin, samoin kuin muun Pamfylian, väestö koostui osaksi kreikkalaisista ja osaksi ei-kreikkalaisista kansoista. Tästä alue sai myös nimensä; Pamfylia tarkoittaa ”Kaikkien heimojen maata”. Historialliselle ajalle tultaessa Pergen katsotaan olleen paikallisten pamfylialaisten asutus, joka kreikkalaistui enemmän 600-luvulta eaa. lähtien. Tuolloin kreikkalaisten asuttajien ja vaikutteiden arvellaan tulleen Rhodokselta päin. Pergessä puhuttiin muinaiskreikan Pamfylian murretta. Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Pergaios ().
Klassiselta roomalaiselle kaudelle pienoiskuva|Pergen arkeologista aluetta.
Klassisella kaudella 400-luvulla eaa. Perge kuului Ateenan johtamaan Deloksen meriliittoon, tai ainakin se esiintyy liiton veroluetteloissa vuonna 425/424 eaa.
pienoiskuva|Pergen lyömä raha, n. 260–230 eaa. Kuvituksessa istuva sfinksi sekä seisova Artemis kädessään seppele ja valtikka. Kun Aleksanteri Suuri saapui seudulle armeijoineen vuonna 333 eaa., pergeläiset toivottivat hänet tervetulleeksi ja tarjosivat oppaita, kun osa hänen armeijastaan marssi Faseliista Pergeen. Näiden kahden kaupungin välinen tie kuvataan pitkäksi ja vaikeaksi. Tämän jälkeen Perge toimi Aleksanterin joukkojen tukikohtana Pamfyliassa. Aleksanteri itse käytti rannikkoa pitkin kulkenutta reittiä eikä käynyt Pergessä.Arrianos: Anabasis 1.26; vrt. Polybios: Historiai 5.72, 22.25; Livius: Rooman synty 38.37.
Aleksanterin kuoleman jälkeen Perge kuului antigonideille. Vuodesta 223 eaa. lähtien se kuului seleukidien alaisuuteen vuoden 190/189 eaa. Magnesian taisteluun saakka. Vuonna 188 eaa. kaupungissa oli edelleen seleukidien varuskunta, jonka Manlius Vulso karkotti.Polybios: Historiai 21.4; Livius: Rooman synty 38.37. Myöhemmin kaupunki siirtyi Pergamonin kuninkaille, ja vuonna 133 eaa. Pergamonilta Roomalle Attalos III:n testamentin kautta. Artemis Pergaialle omistettu temppeli tarjosi arvokkaan saaliin Verrekselle vuonna 79 eaa.
Rooman varhaisella ja keskisellä keisarikaudella Perge kuului Lycia et Pamphylian provinssiin. Kaupunki hyötyi roomalaisen kauden rauhasta ja vauraudesta, ja sinne rakennettiin monumentaalisia rakennuksia. Apostolien tekojen mukaan apostoli Paavali vieraili Pergessä kahdesti ensimmäisen lähetysmatkansa aikana ja saarnasi siellä evankeliumia yhdessä Barnabaan kanssa. Hän kulki kaupungin kautta matkalla Attaleiasta Pisidian Antiokiaan., .
pienoiskuva|vasen|pysty|Pergen Eteläisen kylpylän läheltä löydetty Plancia magnan patsas. Pergeä rakennettiin hienosti erityisesti keisari Hadrianuksen aikana. Roomalaisen Pergen varakkaisiin merkkihenkilöihin ja kaupungin hyväntekijöihin lukeutuivat säilyneiden piirtokirjoitusten perusteella Marcus Plancius Varus ja hänen poikansa, sekä hänen tyttärensä Plancia magna. Kaupungin portilla oli Planciuksen ja hänen poikansa patsaat, joiden piirtokirjoituksissa heidät luettiin kaupungin ”perustajien” joukkoon aiemmin mainittujen mytologian heerosten ohella. Tytär Plancia mainitaan parissakymmenessä piirtokirjoituksessa eri puolilla kaupunkia; joissakin tapauksissa hän oli omistanut keisarillisen perheen jäsenten patsaita, toisissa hänen patsaansa pystyttivät kaupungin viranomaiset. Hän oli Artemiin papitar ja toimi demiurgoksena 100-luvun alussa.
Kaupungin hyvinvoinnin aika kesti 200-luvun puoliväliin saakka. Myöhäisantiikin ajan kirkollisissa luetteloissa ja Hierokleella Perge esiintyy Pamfylian metropoliina.Hierokles: Synekdemos s. 679; vrt. Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, . Pergen metropoliitta Kallinikos esiintyy Nikaian kirkolliskokouksen osanottajien joukossa vuonna 325.
Myöhempi historia ja kaivaukset
Rooman valtakunnan jaossa Perge tuli osaksi Bysantin valtakunnaksi kehittynyttä Itä-Roomaa. Bysantin aikana Perge ja Sillyon yhdistettiin yleensä saman metropoliitan alaisuuteen, kunnes hänet korvasi Attaleian metropoliitta. Myöhemmin aluetta hallitsivat seldžukit, Hamidoğulları-dynastia ja osmanit.
Pergen arkeologisia kaivauksia on suorittanut Istanbulin yliopisto vuodesta 1946. Kaivauksiin on osallistunut myös saksalainen Justus-Liebig-Universität Gießen. Pergen arkeologinen alue on ehdolla Unescon maailmanperintöluetteloon vuodesta 2009.
Rakennukset ja löydökset pienoiskuva|pysty=0.82|Pergen pohjakaava.
Pergen alkuperäinen kreikkalainen asutus sijaitsi akropolis-kukkulalla, joka oli myöhemmän kaupunkialueen pohjoisosassa. Hellenistisellä kaudella kaupunki laajeni kukkulalta etelän suuntaan. Alakaupunki linnoitettiin vasta seleukidien aikana 200-luvulla eaa. Noin 300-luvulla jaa. kaupungin aluetta laajennettiin rakentamalla ulompi muuri aikaisempaa etelämmäksi. Laajimmillaan roomalaisella kaudella kaupungin koko oli noin 61 hehtaaria. Myöhemmin bysanttilaisella kaudella asutus vaikuttaa palanneen akropoliille.
Akropolis
Pergen akropolis eli yläkaupunki oli tasalakisella kukkulalla kaupungin pohjoisosassa. Sieltä on löydetty varhaisimmat merkit asutuksesta, mutta ei juurikaan varhaisen kaupungin jäänteitä, eikä sitä oltu missään vaiheessa varustettu omilla muureillaan. Pääosa kukkulan jäljellä olevista rakenteista on bysanttilaiselta ajalta.
Asemakaava ja pylväikkökadut
Alakaupunki jakautuu epätasaisiin neljään osaan. Kaupungin pohjois-eteläsuuntainen ja itä-länsisuuntainen pääkatu, jotka kummatkin oli reunustettu pylväillä ja ristesivät alakaupungin pohjoisosassa, erottivat osat toisistaan. Pylväikkökatujen rakentaminen ajoitetaan Hadrianuksen ajalle. Kumpikaan katu ei ole täysin suora, mikä johtuu aiempien katujen reiteistä ja aiemmin rakennetuista julkisista rakennuksista. Kummankin kadun keskellä kulki leveä vesikanava, jonka poikki kulki 6–8 metrin välein väliseinä.
pienoiskuva|vasen|Pylväikkökatua akropoliilta nähtynä. Pohjois-eteläsuuntainen katu ulottuu akropoliin juurelta kaupungin eteläportille eli Hadrianuksen portille kulkien noin 480 metrin matkan. Se jatkuu kaupungin ulkopuolella etelään noin 800 metriä. Kadun leveys on noin 22 metriä. Katua reunustavan pylväskäytävän leveys on länsipuolella 6,5 metriä ja itäpuolella 5,5 metriä. Pylväät edustavat attikkalais-joonialaista tyyliä. Kummankin käytävän lattia oli koristeltu mosaiikein. Pylväskäytävien takana oli myymälätiloja. Kadun keskellä kulkevan vesikanavan leveys on noin kaksi metriä.
pienoiskuva|vasen|Pergen hellenistisen eteläportin sisäpihan seinän patsaita varten tehtyjä syvennyksiä. Kaupunginmuurit ja portit
Kaupungin muurit rakennettiin seleukidien aikana 200-luvulla eaa. Ne ovat säilyneet nykyaikaan hyvin erityisesti niiden itäosassa, ja muodostavat varhaisimmat näkyvillä olevat kaupunkiin liittyvät jäänteet. Muureissa oli lukuisia torneja, joista monet ovat säilyneet lähes täydellisesti. Muureissa on neljä pääporttia, joista kaksi on etelässä – yksi kummassakin etelänpuolen muurissa – ja yksi itäpuolen ja yksi länsipuolen muurissa, sekä useita pienempiä portteja.
Hellenistinen eteläportti
Sisempi eteläinen portti rakennettiin hellenistisellä kaudella 200-luvulla eaa. Se on säilynyt nykyaikaan hyvin. Portti muodostaa hevosenkengän muotoisen pihan, jota ympäröivät pyöreät tornit, jotka ovat säilyneet lähes täydessä korkeudessaan. Portti on tehty suurista kalkkikivilohkareista. Pihan pituus on noin 30 metriä ja suurin leveys noin 23 metriä. Pihaa reunustivat kaupungin perustajien patsaat; nämä olivat pääasiassa mytologian heeroksia, mukaan lukien Mopsos ja Kalkhas, mutta joukkoon kuuluivat kuitenkin myös jo mainitut Plancius Varus ja hänen poikansa. Patsaat eivät ole säilyneet, mutta ne tunnetaan jalustojen piirtokirjoituksista. Patsaat oli sijoitettu seinän syvennyksiin, joita on kahdessa tasossa ja yhteensä 28.
Hadrianuksen kaari pienoiskuva|Hadrianuksen kaaren ja hellenistisen eteläportin raunioita.
Hellenistisen portin pohjoispuolelle pystytettiin roomalaisella kaudella kaksikerroksinen ja kolmikaarinen porttiosa, jota kutsutaan nykyisin Hadrianuksen kaareksi. Sen rakennutti Plancia magna Hadrianuksen aikana. Kaari oli koristeltu patsailla, jotka esittivät seuraavia: Artemis Pergaia, Tykhe, Divus Augustus, Divus Nero, Divus Trajanus, Diva Matidia, Plotina, Hadrianus ja Sabina. Rakennelmasta on säilynyt vain alaosa.
Roomalainen eteläportti pienoiskuva|Pergen roomalainen eteläportti.
Rooman keisarikaudella aiemman eteläportin ulkopuolelle rakennettiin aukio, jonka itäpuolen muodosti stoa. Aukio ajoitetaan Septimius Severuksen ajalle, ja siksi se on nimetty hänen mukaansa. Aukion eteläpuolelle rakennettiin uusi ulompi monumentaaliportti, joka oli koristeltu suurellisesti. Sen leveys on noin 24 metriä, ja sitä on säilynyt lähes kymmenen metrin korkeudelta. Portissa on aukion eli pohjoisen puolella viisi kaaren muotoista syvennystä, joista keskimmäinen toimii porttiaukkona. 200-luvulla porttiin lisättiin syyrialaistyyppinen tympanon. 300-luvulla uuden muurin rakentamisen yhteydessä muuri rakennettiin kiinni porttiin, niin että siitä tuli kaupungin pääportti. Portin ulkopuolelta on löydetty useita kaupungin jumalia esittäneitä marmoripatsaita.
Kaupunginmuurien sisäpuolen rakennukset
Kaupunginmuurien sisäpuolisen alueen rakennuksia pohjoisesta etelään olivat muun muassa:
Akropoliin eli Kestroksen eli Hadrianuksen nymfaion