Anne Wikkula (myös Vikkula; 30. kesäkuuta 1954 Helsinki – 19. helmikuuta 1997) oli suomalainen arkeologi. Wikkula oli erikoistunut myöhäiskivikauteen, ja hänen vuoden 1987 lisensiaatin työnsä käsitteli Pyheensillan ryhmää. Hänen tutkimiinsa kohteisiin lukeutuivat muun muassa Euran Tyttöpuisto, Ilomantsin Nuorajärvi, Kokemäen Kraviojankangas, Mynämäen Pyheensilta, Valkeakosken Rapola ja Vantaan Maarinkunnas-Stenkulla.
Wikkula työskenteli 1980-luvulla Museovirastossa, jossa hän edisti tietokonepohjaisiin järjestelmiin siirtymistä. 1990-luvulla hänen työnantajanaan oli Helsingin yliopiston arkeologian laitos, jossa hän oli hallinnollisissa ja opetustehtävissä. Vuonna 1996 hän toimi virkaatekevänä professorina. Wikkula oli Suomen arkeologisen seuran perustajajäsen, sihteeri (1984–89) ja puheenjohtaja (1990–94). Hän toimi myös Suomen meriarkeologisen seuran perustajajäsenenä ja hallituksen jäsenenä.
Teoksia Vantaan Maarinkunnas-Stenkulla. Tutkimuksia Uskela-keramiikan alalta (Helsingin yliopisto 1981; Pro gradu -työ) Pyheensilta-keramiikka (Helsingin yliopisto 1987; Lisensiaatintyö) Suur-Ilomantsin esihistoria, teoksessa Suur-Ilomantsin historia: Enon, Ilomantsin ja Tuupovaaran historia vuoteen 1860 (Enon, Ilomantsin ja Tuupovaaran paikallishistoriatoimikunta 1991; s. 15-98) Lappträsks förhistoriska skeden, teoksessa Lappträsk historia: två språk - en kommun (Lapinjärven kunta 1995) s. 17-58
Lähteet
Luokka:Suomalaiset arkeologit Luokka:Vuonna 1954 syntyneet Luokka:Vuonna 1997 kuolleet