Martti Luther (, ) oli saksalainen munkki ja teologi. Luther oli reformaation keskeinen hahmo, ja hänen teologiset näkemyksensä muodostavat luterilaisuuden perustan.
Luther hylkäsi kirjoituksissaan useita oman aikansa katolisen kirkon oppeja ja käytäntöjä, erityisesti aneista ja paavin vallasta. Paavi julisti Lutherin kirkonkiroukseen vuonna 1521. Lutherin avioliitto entisen nunnan Katharina von Boran kanssa loi esimerkin protestanttisten pappien naimisiinmenolle.
Lutherin ajatusten leviämistä edisti se, että hän kirjoitti kansankielellä eli saksaksi, ja että hänen kirjoituksiaan levitettiin uuden kirjapainotaidon avulla. Luther piti Raamatun kääntämistä kansankielelle tärkeänä ja käänsi sen alkuteksteistä saksaksi. Hänen kirjallinen työnsä vaikutti merkittävästi saksan kirjakielen kehitykseen. Luther otti käyttöön kansankielisen jumalanpalveluskielen, mikä synnytti kansankielisen virrenlaulun. Luther kirjoitti ja sävelsi itse useita virsiä.
Lutherin vanhurskauttamisopin mukaan ihminen pelastuu yksin armosta, yksin uskosta ja Kristuksen tähden. Luther opetti, ettei ihminen voi saavuttaa vanhurskautta teoillaan, vaan katsoi, että hyvät teot ovat armon ja uskon hedelmä. Luther korosti, että Raamattu on opin ja elämän ylin ohje. Luther puhui myös uskovien yleisen pappeuden puolesta.
Myöhemmissä teoksissaan Luther arvosteli jyrkästi roomalaiskatolisia, reformoituja protestantteja ja anabaptisteja. Myöhäisteoksissaan Luther esitti myös jyrkän antisemitistisiä näkemyksiä.
Elämä
Varhaisvaiheet
Martin Luther syntyi Hans ja Margaretha Lutherin poikana. Hänet kastettiin Toursin Pyhän Martin päivänä, jonka mukaan hän sai nimensä. Isä Hans työskenteli kuparikaivoksessa läheisessä Mansfeldissä ja toivoi pojastaan virkamiestä tuomaan perheelle lisää kunniaa. Nuori Martti lähetettiin opintielle Mansfeldiin, Magdeburgiin ja Eisenachiin. Vuonna 1501 hän kirjoittautui sisään Erfurtin yliopistoon opiskelemaan lakia. Nuori oppilas saavutti kandidaatin arvon vuonna 1502 ja valmistui maisteriksi vuonna 1505.
Jo nuorena Luther tunsi erityistä kiinnostusta hengellisiin asioihin ja hän pohti varsinkin suhdettaan Jumalaan. Ratkaisevan käänteen aiheutti raivoisa ukkosmyrsky kesällä 1505. Se iski Lutherin ollessa matkalla opiskelukaupunkiinsa Erfurtiin. Tästä säikähtäneenä hän rukoili apua: ”Auta, Pyhä Anna! Jos tästä selviän, ryhdyn munkiksi!”. Koska Lutherin henki säästyi, hän piti lupauksensa, erosi oikeustieteellisestä ja meni Wittenbergin kaupungin augustinolaisluostariin isänsä vastustuksesta huolimatta.
Kamppailu rauhasta Jumalan kanssa
Luther omistautui nuorena veljenä täysin luostarielämälle. Hän pyrki tekemään hyviä töitä miellyttääkseen Jumalaa ja palveli toisia rukoillen heidän sielujensa puolesta. Rauha Jumalan kanssa osoittautui hänelle kuitenkin vaikeaksi saavuttaa. Luther paastosi, piinasi ruumistaan piiskaamalla sitä, vietti pitkiä aikoja rukoillen ja ripittäytyen jatkuvasti. Luostarissa Luther luki myös paljon Raamattua.
Lutherille oli suurena apuna hänen rippi-isänsä Johann von Staupitz, joka neuvoi nuorta munkkia luottamaan Kristukseen. Hän tutustutti Lutherin saksalaisen mystiikan nimellä kulkevaan hengellisen kirjallisuuden suuntaukseen ja tuki hänen teologianopintojaan. Lopulta Luther katsoi oivaltaneensa kristinuskon ytimen: hän ajatteli, että armo ja syntien eli pahojen tekojen anteeksisaaminen ovat lahjoja, joiden saaminen ei riipu ihmisen omista teoista. Hänen mukaansa kristinuskossa ei ole kyse siitä, että ihminen voisi saavuttaa Jumalan armon elämällä hyvin tai tunnustamalla syntejä ahkerasti. Luther vihittiin papiksi vuonna 1507. Staupitz myös lähetti Lutherin matkalle Roomaan selvittämään augustinolaissääntökunnan sisäisiä erimielisyyksiä. Roomassa on nykyään matkan muistona Martti Lutherin aukio. Myöhemmin Staupitz määräsi Lutherin luennoimaan Wittenbergin yliopistossa ja jatko-opiskelemaan siellä teologiaa: tohtorin tutkinnon tämä suorittikin vuonna 1512. Samana vuonna Lutherista tuli Wittenbergin yliopiston professori.
Lutherin teesit
Martti Luther lähetti kuuluisat 95 teesiään 31. lokakuuta 1517 Mainzin arkkipiispa Albrektille, Brandenburgin piispalle sekä joillekin henkilökohtaisille tuttavilleen. Tarina kertoo, että Luther naulasi teesinsä Wittenbergin kirkon oveen, mutta tämän tarinan todenperäisyys on kiistanalainen. Tapahtumasta on kaksi mainintaa: Lutherin professorikollega Philipp Melanchthon mainitsee asian Lutherin kuoleman jälkeen kirjoitetussa teoksessaan. Hän ei kuitenkaan itse ollut tapauksen silminnäkijä. Toinen maininta on Lutherin käyttämässä Uudessa testamentissa, jossa on merkintä: ”Tohtori Martin Lutherin aneita käsitteleviä teesejä naulattiin 1517 Wittenbergin kirkkojen oviin”. Kirjoittajaksi arvellaan Lutherin uskottua Georg Röreriä. Muita mainintoja teesien naulaamisesta ei ole, eikä Luther maininnut sitä omissa kirjoituksissaan.
Lutherin oppilaat käänsivät alun perin latinaksi kirjoitetut teesit saksaksi, minkä jälkeen teesit levisivät ympäri valtakuntaa kirjapainotaidon ansiosta. Tästä alkoi hänen ja katolisen kirkon välinen julkinen taistelu, joka johti katolisen kirkon hajaannukseen ja protestanttisten kirkkojen syntyyn.
Eräänä näkyvimmistä epäkohdista oli katolisen kirkon anekauppa, joka oli herättänyt kysymyksiä jo aikaisemmin. Englannissa John Wycliffe arvosteli aneita jo 1300-luvulla. Jan Hus oli niiden vastustuksen tähden päätynyt roviolle vuonna 1415. Lutheria varoiteltiin Husin kohtalosta. Dominikaanimunkki Johann Tetzel oli saarnannut anekaupan puolesta sanoin: ”Kun raha kirstuhun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa”. Luther tuomitsi anekaupan sanoen: ”Paavillinen ane ei anna anteeksi ainoatakaan syntiä, rauhan voi saavuttaa Kristuksen sanassa uskon kautta.”Uskonpuhdistaja Martti Luther. Nämä sanat aloittivat protestanttisen uskonpuhdistuksen.
Lutherin ja Johannes Eckin väittely
Luther kutsuttiin Leipzigin väittelynä tunnettuun disputaatioon Johann Eckin kanssa Leipzigin yliopistoon heinäkuussa 1519. Eck syytti Lutheria hussilaisuudesta. Luther myönsi löytäneensä Jan Husin kirjoituksista kristillisiä ja evankelisia totuuksia, joita kirkko ei voi tuomita. Luther sanoi: ”Raamatun tähden meidän täytyy hyljätä paavi ja konsiilit. Minä tahdon uskoa omasta tahdosta enkä olla minkään auktoriteetin orja, oli se sitten konsiili, yliopisto tai paavi.”Luento reformaation löytöjä -sarjassa Aleksanterin kirkossa 29.1.2017. Hän myös puhui uskovien yleisen pappeuden puolesta. Leipzigin väittely ei virallisesti koskaan ratkennut, mutta tietyssä mielessä se oli Lutherille voittoBainton, Roland: Tässä seison. Luku 6.. Lutherin kirjoituksia – ja tässä väittelyn pöytäkirjoja – voitiin kehittyneen kirjapainotekniikan avulla koota kirjoiksi, ja hänen ajatuksensa alkoivat saada kannatusta kaikkialla Euroopassa.
Vuoden 1520 syksyllä Luther vastaanotti pannauhkausbullan, jota kutsutaan alkusanojen mukaan nimellä Exsurge Domine. Kun ylioppilaat polttivat kirkollisia kirjoja julkisesti, heitti Luther vihkomuotoisen bullankin tuleen. Varsinainen pannabulla Decet Romanum Pontifacem julkaistiin tammikuussa 1521.
Luther Wormsin valtiopäivillä
pienois|pysty=1.3|Anton von Werner, Luther Wormsin valtiopäivillä, 1877. Kun keisari Kaarle V avasi Wormsin valtiopäivät 10. tammikuuta 1521, Luther oli saanut käskyn tulla selittämään näkemyksiään myös siellä. Luther kysyi: ”Onko meidän aloitettava tämän kiistan selvittäminen tuomitsemalla Jumalan sana?”. Lutheria vaadittiin perumaan näkemyksiään, mutta hän jatkoi: ”Ellei minua Pyhän Raamatun todistuksilla ja selvillä järkisyillä saada vakuuttuneeksi, sillä yksinomaan paavia ja kirkolliskokoustakaan en voi uskoa. Olen sidottu omaantuntooni ja Jumalan sanaan. Sen vuoksi en voi perua mitään.” Keisari julisti Wormsin ediktin, jonka mukaan Luther oli paholainen munkinkaapuun puetun ihmisen hahmossa. Luther tuomittiin myös valtakunnankiroukseen ja kerettiläiseksi ja hänen kirjansa määrättiin poltettaviksi. Lutherin suojelija vaaliruhtinas Fredrik Viisas antoi kuitenkin luvan ”siepata” Luther ja viedä hänet turvaan Wartburgin linnaan. Siellä piileskellessään Luther omistautui kirjalliseen työhön muun maailman luullessa hänen kuolleen. Lutherin sanomaksi usein väitetty ”Tässä seison, enkä muuta voi. Jumala minua auttakoon” ei ole Lutherin sanoma lause.
Raamatunkäännös
pienois|Lutherin työhuone Wartburgin linnassa. Luther piti tärkeänä Raamatun kääntämistä kansankielelle, koska kirkon virallinen versio oli latinankielinen Vulgata. Lutherin saksankielinen raamatunkäännös lukeutuu kristikunnan tärkeimpiin. Myös ennen Lutheria Raamatusta oli olemassa käännöksiä saksaksi, mutta niiden kieli oli epäyhtenäistä ja osin vaikeasti ymmärrettävää.
Luther käänsi Uuden testamentin yhdessätoista viikossa vuonna 1522 ollessaan Wartburgin linnassa. Vanhan testamentin kääntämiseen häneltä kului työryhmän avustamanakin 12 vuotta. Täydellinen saksankielinen Raamattu ilmestyi vuonna 1534. Luther vältti versiossaan aiempien Raamattujen sanantarkkoja käännöksiä. Sen sijaan hän paneutui asiasisältöön sekä ajatukseen, minkä uskoi kunkin raamatunkohdan haluavan välittää. Roomalaiskirjeen lukuun 3:28 Luther lisäsi sanan ”yksin”, jota ei esiinny alkutekstissä: ”Päättelemme että ihminen vanhurskautetaan yksin uskosta”. Lutherin käännöksestä tuli myös muiden protestanttisten kansankielille käännettyjen Raamattujen esikuva. Muun muassa Ruotsissa Olaus Petri ja Suomessa Mikael Agricola käyttivät hänen käännöstään työnsä apuna.
Luther sijoitti apokryfiset kirjat omaksi ryhmäkseen muiden Vanhan testamentin kirjojen jälkeen. Vaikka ne eivät sisälly hepreankieliseen Raamattuun, on niillä hänen mukaansa oma paikkansa Raamatussa ja kirkon elämässä. Luther antoi apokryfikirjojen kokoelmalle otsikon Apokryfit. Toisin sanoen kirjat, joita ei tule pitää Pyhien Kirjoitusten vertaisina mutta jotka silti ovat hyödyllisiä ja hyviä lukea.
Muut kristilliset kirjat
pienois|Lutherin Raamattu vuodelta 1534. Raamatunkäännöksen lisäksi Lutherin merkittävimpiä tuotoksia ovat katekismukset Iso katekismus sekä Vähä katekismus. Iso katekismus oli tarkoitettu papeille, Vähä eli pieni perheenisille avuksi kristillisen uskon oppimiseen ja opettamiseen.
Jumalanpalvelusuudistus
Vuonna 1522 Luther otti saksan käyttöön jumalanpalveluskielenä latinan sijaan. Hän arvosteli paavin ja kirkkoruhtinaiden vallankäyttöä ja piti Raamattua kirkon ylimpänä auktoriteettina.
Lutherin liturgisista julkaisuista merkittävimpiä ovat latinankielinen messun järjestys Formula Missae vuodelta 1523, kaupunkiseurakuntia varten ja vuonna 1526 ilmestynyt Deutsche Messe maaseurakunnille. Samalla kansankielinen jumalanpalvelus synnytti myös kansankielisen virrenlaulun. Luther myös kirjoitti ja sävelsi virsiä. Lutherin tunnetuimmat virret ovat jouluvirsi Enkeli taivaan ja Jumala ompi linnamme.
Erasmus-keskustelu
Vuosina 1524 ja 1525 Luther väitteli tunnetun humanistin Erasmus Rotterdamilaisen kanssa, tämä kun korosti tahdon vapautta ja sen merkitystä ihmisen pelastukselle.
Suhtautuminen talonpoikaiskapinaan
Vuonna 1524 Saksassa nousi talonpoikaiskapina, jossa vedottiin Lutherin ajatuksiin kristityn vapaudesta. Pari vuotta aiemmin Luther oli antanut ”herrojen” kuulla kunniansa muun muassa näiden talonpojille sälyttämien kovien verojen vuoksi. Luther yritti rakentaa sovintoa osapuolten kesken, mutta epäonnistuttuaan kehotti aatelistoa kukistamaan kapinan. Kapinan tukahduttamisen yhteydessä vuonna 1525 kuoli muun muassa kapinallisjohtajiin kuulunut teologi Thomas Müntzer. Kantansa vuoksi Luther menetti kansansuosiotaan.
Marburgin uskontokeskustelu
pienois|Christian Karl August Noack, Marburgin uskontokeskustelu, 1867.