Marie Charlotte Amélie Augustine Victoire Clémentine Léopoldine (7. kesäkuuta 1840 Laeken, Belgia – 19. tammikuuta 1927 Brysselin lähistöllä, Belgia) oli Belgian kuningas Leopold I:n ja Louise d’Orléansin tytär, Meksikon keisarinna sekä Itävallan arkkiherttua Maksimilian I:n vaimo.

Tausta ja varhaiset vuodet Äiti Louise oli huolehtinut Charlotten ja kaikkien muidenkin lasten kasvatuksesta, mutta hän kuoli Charlotten ollessa 10-vuotias. Aiemmin puhelias Charlotte muuttui tämän jälkeen hiljaisemmaksi ja introvertiksi teiniksi.Bilteryst (2014): s. 37 & 42

Charlotte oli hyvin uskonnollinen ja hänen uskonnollisesta kasvatuksestaan vastasi Victor Augustus Dechamps, josta tuli myöhemmin kardinaali ja Mechelenin arkkipiispa.

Arkkiherttuatar ja varakuningatar Charlotte tapasi tulevan miehensä, joka oli kahdeksan vuotta vanhempi, ensimmäistä kertaa 1856. Charlotten kerrotaan rakastuneen arkkiehrttuaan ensisilmäyksellä ja sanoneen "hän on se, jonka aion naida".Huberty & Giraud (1976): s. 508

Maximilian kirjoitti, ehkä vitsinä, veljelleen Frans Joosefille, että Charlotte oli todella fiksu, mikä huolestutti Maximiliania. Charlotte ja Maximilian menivät naimisiin Brysselissä 27. kesäkuuta 1857. Avioliitto jäi lapsettomaksi. Tätä on selitetty mm. sillä, että Maximilian vieraili tiuhaan tahtiin bordelleissa, eikä Charlotte halunnut nukkua samassa sängyssä miehensä kanssa.

Vuonna 1857 keisari Frans Joosef nimitti Maksimilianin Lombaria-Venetsian kuningaskunnan varakuninkaaksi. Arkkiherttuapariskunta asui Milanossa aina vuoteen 1859 asti kunnes Itävalta menetti Lombardian. Tämän jälkeen Pariskunta vetäytyi Miramaren linnaan Triesteen, jossa he asuivat seuraavat neljä vuotta, kun Maksimilian kutsuttiin Meksikon keisariksi.

Keisarinna Ranska päätti Meksikoon sotilaallisen väliintulon virallisesti maan maksamattomien velkojen takia. Keisari Napoleon III tarjosi Meksikon kruunua Maximilianille. Charlotte kannusti miestään lähtemään Meksikoon. Kuninkaan tyttärenä hän oli kunnianhimoinen opiskellen espanjaa sekä Meksikon historiaa ja kulttuuri, joista hän oli aidosti kiinnostunut. Kruunajaiset järjestettiin 10. kesäkuuta 1864.

Keisaripari järjesti säännöllisesti ylellisiä tanssiaisia pääkaupungissa. Maximilian oli paljon kiinnostuneempi perhosten keräilemisesti ja avioliiton ulkopuolisista suhteista kuin hallitsemisesta, minkä vuoksi Charlotten piti toisinaan ottaa ohjat hovissa.

Paluu Eurooppaan ja myöhempi elämä Ranskan armeijan vetäydyttyä Meksikosta hän palasi Eurooppaan hakemaan apua Itävallan keisari Frans Joosefilta, Napoleon III:lta ja jopa paavilta, saamatta kuitenkaan ketään vakuuttuneeksi tilanteen vakavuudesta. Paavin luona vieraillessaan Charlottesta tuli ensimmäinen nainen, joka oli yöpynyt Vatikaanissa.

Kun Charlotte sai tiedon miehensä kuolemasta, hän menetti järkensä ja eli lopun elämäänsä hiljaisuudessa Belgiassa Laekenin linnassa sekä ajoittain Triestessä, Italiassa. Charlotten mielenterveyden romahtamisen syiksi on spekuloitu erilaisia huumeita, joita hänen väitetään käyttäneen Meksikossa.

Charlotte kuoli Bouchoutin linnassa Meisessä 1927 keuhkokuumeeseen. Charlotten viimeisistä sanoista ei ole varmuutta, mutta sellaisiksi on mainittu muun muassa seuraavia: Viimeiset sanatKenen mukaanLähde"Meksiko ()"prinssi Michael "Kaikki se on loppu eikä onnistunut ()"S. van Eckhaus"Ilmaisin itseni huonosti sanoin ja kadun sitä ()"hovineiti Caroline de Bransner

Kunnianosoituksia

55x55px Pyhän Kaarle ritarikunnan suurristi (Meksiko) 55x55px Tähtiristin ritarikunnan suurristi (Itävalta-Unkari) 55x55px Kuningatar Maria Luisan ritarikunnan daami (Espanja)

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla

Luokka:Keisarinnat Charlotte Charlotte