Marttaliitto ry eli Martat on vuonna 1899 perustettu suomalainen kotitalousneuvontaa antava kansalaisjärjestö, joka edistää kotien ja perheiden hyvinvointia ja kotitalouden arvostusta. Järjestö on puoluepoliittisesti sitoutumaton. Järjestö antaa jäsenilleen valmiuksia vaikuttaa omassa elinympäristössään ja yhteiskunnassa.
Marttajärjestö perustettiin yleissivistäväksi järjestöksi, jonka nimeksi oli tarkoitus tulla Sivistystä kodeille. Keisarillisen Suomen senaatin korvissa nimi kuulosti kuitenkin liian vaaralliselta, jopa vallankumoukselliselta. Vasta kun Alli Nissinen keksi, että yhdistyksen nimeksi voitaisiin ottaa Martat, senaatti hyväksyi yhdistyksen säännöt. Martta nimi juontuu Raamatun esittelemistä sisaruksista Martta ja Maria, joista Martta oli Raamatun kuvauksen perusteella luonteeltaan lukuisista aineellisista asioista huolehtiva ja touhukas.
Marttajärjestön perustana ovat jäsenet, eli martat, joita vuonna 2025 oli noin 38 500. Vuonna 2017 jäseniä oli noin 46 000. Jokainen martta kuuluu jäsenenä paikallista toimintaa järjestävään marttayhdistykseen tai toimintaryhmään, joita vuonna 2025 oli noin tuhat. Vuonna 2017 ryhmiä oli noin 1200. Yhdistyksissä martat tapaavat toisiaan ja harrastavat yhdessä esimerkiksi ruoanlaittoon, kodin- ja puutarhanhoitoon, erilaisiin kädentaitoihin ja kulttuuriin liittyviä asioita.
Marttayhdistykset kuuluvat alueellisiin marttapiireihin, joita on yhteensä 11. Jokaisessa piirissä on oma toiminnanjohtaja ja muuta henkilöstöä, ja toimintaa johtaa piirin oma hallitus. Piirit ovat keskusjärjestö Marttaliiton jäseniä, jonka toiminta jakautuu kotitalousneuvontaan, järjestötoimintaan sekä kansainväliseen toimintaan ja kehitysyhteistyöhön. Marttaliitto mm. johtaa järjestöä, suunnittelee valtakunnallisia kampanjoita sekä tuottaa piireille ja yhdistyksille aineistoja.
Marttaliitto julkaisee Martat-lehteä, jonka nimi oli aiemmin Emäntälehti. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Lisäksi lehti julkaisee materiaalia verkossa. Lisäksi Marttaliitto julkaisee etenkin ruoanlaittoon, kodinhoitoon ja marttaperinteeseen liittyviä kirjoja. Marttapiirit tarjoavat maksullisia kotitalousneuvontapalveluja esimerkiksi työyhteisöille, kunnille ja yksityishenkilöille.
Marttaliitto on Naisten Valmiusliiton, Opintokeskus Siviksen ja SOSTEn jäsenjärjestö sekä myös Vapaaehtoisen pelastuspalvelun valmiusjärjestö.
Järjestön historia
Sivistystä kodeille -yhdistyksen perustaminen
Marttajärjestön perustaminen sai kipinän alkuvuodesta 1899 juuri ennen ensimmäisen sortokauden alkamista. Ensimmäisen sortokauden katsotaan alkaneen helmikuussa 1899, kun keisari Nikolai II antoi Helmikuun manifestin. Sitä vastaan kerättiin Suuri adressi. Järjestön perustajajäsen Lucina Hagman kuvasi ajan yhteiskunnallista tunnelmaa näin:
Järjestön perustaminen sai edelleen pontta, kun Hagman sai maaliskuussa ystävältään Charlotte Lydeckeniltä kirjeen, jossa kuvailtiin Salmin kihlakunnan alkeellisia ja puuttellisia oloja Raja-Karjalassa. Hagman kertoi kirjeen kuvauksesta opettajakollegalleen Alli Nissiselle, jonka tuella uutta Sivistystä kodeille -yhdistystä lähdettiin perustamaan. Hagman ja Nissinen olivat kumpikin sitä mieltä, että Suomen naisten oli koottava voimansa yhteen, ja ylempään luokkaan kuuluvien naisten oli nähtävä huonoissa oloissa elävät naiset omina lähimmäisinään.Haltia 1949, s. 11
Perustajajäsenet
Hagman ja Nissinen keräsivät joukon ystäviään uuden yhdistyksen tueksi, ja lopulta 23. maaliskuuta 1899 klo 18 pidettiin ensimmäinen kokous Eva Ahlströmin kodissa Helsingin Yrjönkatu 2:ssa. Kokouksien pitämiskiellon vuoksi naiset tulivat paikalle yksitellen vähän eri aikoina. Kutsuttuna kokoukseen oli parikymmentä naista, jotka olivat sekä suomen- että ruotsinkielisiä, sekä Naisasialiitto Unionin että Suomen Naisyhdistyksen jäseniä.
Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin koulunjohtaja Lucina Hagman ja sihteeriksi toimittaja Annie Furuhjelm. Heidän ja kokousta emännöineen Eva Ahlströmin lisäksi kokouksessa olivat paikalla:
koulunjohtajat Dagmar Neovius ja Alli Nissinen, opettajat Hanna Andersin, Hanna Cederholm ja Ida Lindström, maisteri Betsey Quist, rouvat Minette Donner, Hildi Enlund, Flodin, Hilma Gripenberg, Ida Godenhjelm, Anna Hallonblad, Alfhild Holmberg, Lilly Krogius, Lang, Sofia Rein, Helmi Setälä, Iina Törnqvist-Tarjanne ja Vegelius, neidit Langhoff ja Cely Mechelin.Haltia 1949, s. 12
Perustamiskokous päätti perustaa Sivistystä kodeille –yhdistyksen ja sitä valmistelemaan koottiin komitea, johon kuuluivat edellä mainituista perustajajäsenistä Furuhjelm, Gripenberg, Hagman, Krogius, Mechelin, Neovius, Nissinen, Qvist, Rein, Setälä ja Törnqvist-Tarjanne. Sofia Streng otettiin mukaan komiteaan vielä 30. maaliskuuta. 25. maaliskuuta komitea kokoontui Hagmanin kodissa Yrjönkatu 24:ssä, jossa valmisteltiin yhdistyksen ensimmäiset säännöt. Seuraavana päivänä pidetyssä komitean toisessa kokouksessa Hagman valittiin väliaikaiseksi puheenjohtajaksi, Furuhjelm sihteeriksi ja Rein rahastonhoitajaksi. Kokouksessa päätettiin, että yhdistys pyrkisi kokoamaan sivistyneitä naisia yhdistyksien lähettiläiksi maaseudulle. Lähettien valintaa valmistelemaan valittiin Furuhjelmin avuksi Krogius ja Törnqvist-Tarjanne. Mechelin ja Nissinen valtuutettiin laatimaan lähettiläiden toimintaohjeet. Samana iltana komitean jäsenet kokoontuivat Dagmar Neoviuksen valmistavassa koulussa Annankatu 12:ssa, jonne kutsuttiin joukko asiasta kiinnostuneita naisia. Komitean laatima ehdotus säännöistä luettiin ja keskustelun jälkeen säännöt hyväksyttiin. Seuraavana päivänä samaan paikkaan kutsuttiin läheteiksi ilmoittautuneita naisia, joiden kanssa keskusteltiin heidän tulevasta toimenkuvastaan.Haltia 1949, s. 13
Lopulta 29. maaliskuuta pidettiin Cely Mechelinin kodissa Fabianinkatu 16:ssa ”juhlallinen ja virallinen” yhdistyksen perustamiskokous, jossa tehtiin lopullinen päätös uuden kaksikielisen Sivistystä kodeille -yhdistyksen perustamisesta. Kokous valtuutti valmistelevan komitean anomaan yhdistykselle perustamislupaa Senaatilta. Yhdistyksen säännöt päätettiin antaa vielä senaattori Leo Mechelinin tarkastettavaksi ja vasta sen jälkeen senaatille hyväksyttäväksi. Perustamiseen liittyviä kuluja varten Eva Ahlström lahjoitti yhdistykselle tuhat markkaa. Kokouksessa päätettiin vielä järjestää seuraavana päivänä 30. maaliskuuta suurempi tilaisuus, jossa uudesta yhdistyksestä kerrottaisiin suuremmalle yleisölle. Ihmisiä tulikin tilaisuuteen runsaasti paikalle, vaikka viranomaisia oli edelleen tässä vaiheessa varottava.Haltia 1949, s. 14
Valmistelevan komitean jäsenet
Lucina Hagmanin perustamispuhe 30. maaliskuuta 1899 pienoiskuva|pysty|Lucina Hagman, kuva otettu vuosien 1910–1919 välillä
Lähetit aloittavat neuvontatyön pienoiskuva|pysty|Fanny Hult valittiin yhdistyksen ensimmäiseksi palkatuksi sihteeriksi. Myöhemmin hän toimi pitkään järjestön puheenjohtajana.
Jo perustamiskokouksessa Cely Mechelin esitteli järjestäytymissuunnitelman, jonka pohjalta oli tarkoituksena lähettää tiedustelijoita eri puolille Suomea ”innostamaan työhön sisariensa hyväksi Suomen saloilla”. Ensimmäisten tiedustelijoiden kohteina olivat Forssa, Hamina, Heinola, Hartola, Hämeenlinna, Joensuu, Jyväskylä, Kokkola, Kuopio, Lappeenranta, Loviisa, Mikkeli, Naantali, Oulu, Pori, Porvoo, Pietarsaari, Rauma, Sortavala, Tampere, Tammisaari, Turku ja Viipuri. Kaikkiin edellä mainituista perustettiin oma asiamieskomitea, josta käsin työtä ryhdyttiin tekemään. Moniin kaupunkeihin perustettiin vielä alakomiteoita, joiden jäsenet jalkautuvat paikkakunnan ja alueen pienempiin kuntiin ja pitäjiin. Työtä pyrittiin edelleen alkuvaiheessa tekemään melko yksityisesti viranomaisten pelossa.Haltia 1949, s. 18
Kun tiedustelijoiden perustamat komiteat olivat tehneet alueilla pohjatyötä, pääsivät ensimmäisen lähetit työhönsä kesällä 1899. Suurin osa ensimmäisistä läheteistä oli opettajia, jotka käyttivät kesälomansa neuvontatyön aloittamiseen. Monet tekivät työtä maksutta, ja vain osalle maksettiin pientä korvausta sekä matkakuluja työstään. Helsingissä sijainneen keskustoimikunnan tärkein tehtävä oli tässä vaiheessa johtaa lähettien työtä ja suunnitella heille aineistoja eli lentolehtisiä eri aiheista. Ensimmäiset kolme lehtistä käsittelivät uskontoa, isänmaanrakkautta ja kasvatusta. Lähettejä neuvottiin vierailemaan yksityiskodeissa melko pienin joukoin, jottei toiminta herättäisi huomiota. Alusta alkaen keskusjärjestö kannusti lähettejä antamaan neuvoja naisten lisäksi myös miehille ja nuorisolle, sekä vastaamaan mahdollisiin osallistujien kysymyksiin parhaan kykynsä mukaan. Tärkeää oli kasvattaa naisten itseluottamusta ottaa vastuuta kodista ja isänmaan asioista.Haltia 1949, s. 20
Toiminnan nopeasti kasvaessa keskusjärjestön vapaaehtoiset toimijat päättivät palkata järjestölle ensimmäisen työntekijän hoitamaan juoksevia asioita. Järjestön ensimmäiseksi sihteeriksi valittiin Fanny Hult 50 markan kuukausipalkalla. Lisäksi Sofia Rein ja Betzey Quist lupautuivat yhdessä huolehtimaan järjestön rahastonhoitajan tehtävistä. Työ oli paisunut suureksi, kun järjestö oli kerännyt vapaaehtoisilta rahoittajilta työnsä tueksi jo 100 000 markkaa. Rahalahjoitusten lisäksi järjestö sai alkuvaiheessa paljon esineitä lahjoituksina, joita myytiin edelleen ja muutettiin rahaksi.Haltia 1949, s. 21
Sivistystä kodeille -yhdistys muuttuu Martoiksi
Neuvontatyö oli päässyt jo pitkälle, kun 25. syyskuuta 1899 järjestön johto sai ilmoituksen, ettei Senaatti ollut hyväksynyt Sivistystä kodeille -yhdistyksen sääntöjä. Esteenä yhdistyksen syntymiselle pidettiin sanan "sivistys" esiintymistä yhdistyksen nimessä. Taustalla oli Venäjän hallinnon edustajien epäluottamus aatteelliseen kansansivistystyöhön. Aatteellisten järjestöjen määrä oli lisääntynyt Suomessa huomattavasti 1890-luvulla. Kenraalikuvernööri Bobrikov kiinnitti erityistä huomiota sellaisiin järjestöihin, joiden sääntöihin oli kirjattu mahdollisuus perustaa alueellisia osastoja. Niiden avulla keskushallinto pelkäsi järjestöjen välttelevän kontrollia.Ollila 1993, s. 22
Keskustoimikunta päätti hakea yhdistykselle uutta nimeä ja useiden ehdotusten joukosta nimeksi valikoitui Alli Nissisen keksimä "Martat". Nimi otettiin raamatusta, koska sen uskottiin vetoavan virkamiehiin, jotka suhtautuivat suopeasti uskonnollisiin yhdistyksiin. Betanian Martan henkilökuva puuhakkuudesta sopi lisäksi hyvin yhdistyksen tarkoitukselle.Haltia 1974, s. 16