pienois|Ronald Reagan Yhdysvaltain presidenttinä 1981. Ronald Wilson Reagan (6. helmikuuta 1911 Tampico, Illinois, Yhdysvallat – 5. kesäkuuta 2004 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) oli Yhdysvaltain 40. presidentti (1981–1989) ja Kalifornian 33. kuvernööri. Reagan edusti republikaanisen puolueen konservatiivista laitaa.

Ennen poliittista uraansa Reagan näytteli yli 50 Hollywood-elokuvassa ja toimi Yhdysvaltain elokuvanäyttelijöiden liiton puheenjohtajana. Hän kannatti nuorena demokraattista puoluetta, mutta siirtyi vähitellen republikaaniksi. Reaganista tuli kansallisesti tunnettu poliittinen puhuja 1950-luvulla kun hän kiersi maata General Electricin edustajana. Hänet valittiin Kalifornian kuvernööriksi ensimmäisen kerran 1967. Reagan pyrki republikaanien presidenttiehdokkaaksi kolme kertaa, ja kolmannella kerralla 1980 hän voitti ehdokkuuden ja myös presidentinvaalin.

Presidenttinä Reagan leikkasi veroja ja kasvatti Yhdysvaltain puolustusmenoja. Hänen kaudellaan maa koki taloudellisen nousukauden, minkä ansiosta Reagan valittiin uudelleen presidentiksi 1984. Reagan vastusti ensimmäisellä kaudellaan voimakkaasti kommunismin leviämistä ja pyrki romahduttamaan Neuvostoliiton kiihdyttämällä kilpavarustelua. Toisella kaudellaan hän aloitti Neuvostoliiton johtajan Mihail Gorbatšovin kanssa lähentymisen. Tämä idän ja lännen lähentyminen johti kylmän sodan päättymiseen.

Reagan tunnettiin optimistisena ja isänmaallisena johtajana sekä innostavana puhujana, joka keskittyi itse suuriin linjoihin ja delegoi vastuuta ministereilleen ja avustajilleen. Hän on edelleen yksi maan suosituimmista toisen maailmansodan jälkeisistä presidenteistä.

Nuoruus

Ronald Wilson Reagan syntyi Tampicossa Illinoisissa 6. helmikuuta 1911 Jack Reaganin ja Nelle Wilson Reaganin toisena poikana.Kane 2009, s. 507. Ronaldin vanhemmat olivat irlantilaista ja skotlantilaista sukujuurta. Isä Jack oli kenkäkauppias. Äiti Nelle omistautui perheelleen mutta harrasti myös runonlausuntaa erilaisissa tilaisuuksissa ympäri maata. Reagan sai ristimänimensä Ronald Wilson isoenonsa mukaan. Reaganista käytettiin nuorena lempinimeä Dutch. Hänellä oli isoveli Neil.Brinkley, Alan (The Presidents) 1996, s. 569–570.

Perhe muutti Illinoisin sisällä usein ja asettui lopulta Dixoniin 1920. Isä Jack oli alkoholisti, mikä haittasi perheen toimeentuloakin. Ronald kutsui lapsuuttaan idylliseksi ja onnelliseksi, vaikka perhe olikin köyhä.

Reagan valmistui high schoolista 1928. Hänen keskiarvonsa oli matala B. High school -aikanaan hän kiinnostui näyttelemisestä. Reagan kuului Disciples of Christ -kirkkoon, jonka optimistisen, ahkeruutta ja moraalia korostavan sekä edistysuskoisen aatemaailman hän toi myöhemmin poliittiseen ajatteluunsakin.Pemberton 1997, s. 9. Reagan menestyi koulussa hyvän muistinsa ansiosta, jota hänen ystävänsä ovat kuvanneet valokuvamuistiksi.Pemberton 1997, s. 19.

Reagan luki pääaineinaan sosiologiaa ja taloustieteitä Eureka Collegessa ja valmistui 1932. Hän toimi Eurekassa opiskelijayhdistyksen puheenjohtajana. Hän osallistui innokkaasti myös collegen jalkapallo- ja uimajoukkueiden toimintaan.Pemberton 1997, s. 10–11.

Reaganin isä oli puoluekannaltaan demokraatti, kuten Ronaldkin nuoruusvuosinaan. Ronaldista tuli demokraattipresidentti Franklin D. Rooseveltin New Deal -politiikan suuri kannattaja vuoden 1932 jälkeen. Hän ei osoittanut nuorena vielä kiinnostusta puoluepolitiikkaan, vaikka olikin mukana collegensa opiskelijapolitiikassa.Brinkley, Alan (The Presidents) 1996, s. 570–571.

Ura ennen politiikkaa

Varhaiset työt

Reagan työskenteli kesät 1927–1932 hengenpelastajana uimarannalla Dixonin lähettyvillä. Hän pelasti lukuisia ihmisiä hukkumiselta ja sai rannalle kunnialaatan.Kane 2009, s. 519.

Reaganin haave näyttelijän urasta oli collegen jälkeen vielä epärealistinen, joten hän alkoi hakea työtä radiosta. Reaganista tuli menestyvä urheiluselostaja. Hänelle sähkötettiin studioon hyvin tiivistettyjä ottelutapahtumia, jotka hän selostaessaan elävöitti tarinankertojan lahjoillaan.Pemberton 1997, s. 14–15. Reagan selosti enimmäkseen baseballia.Brinkley, Alan (The Presidents) 1996, s. 571. Hän työskenteli radiossa urheiluselostajana vuodet 1932–1937.

Elokuvanäyttelijänä

Reagan sai radioaseman lähettämään hänet keväällä 1937 Kaliforniaan Chicago Cubsin harjoitteluleirille. Kaliforniassa hän tutustui elokuva-agenttiin ja pääsi Warner Brosille koekuvaukseen. Yhtiö teki hänen kanssaan seitsemän vuoden näyttelijäsopimuksen aluksi 200 dollarin viikkopalkalla.Pemberton 1997, s. 21. Reagan saapui Hollywoodiin toukokuussa 1937, ja viikon kuluttua alkoivat hänen ensimmäisen elokuvansa kuvaukset. Love Is on the Air oli tyypillinen viihteellinen B-elokuva. Reagan näytteli siinä pääosassa radiotoimittajaa, joka taistelee korruptiota vastaan. Reagan sai hyvät arvostelut ensimmäisistä rooleistaan, joten Warner Bros. uusi hänen sopimuksensa ja antoi hänelle palkankorotuksen.

Reagan tapasi ensimmäisen vaimonsa Jane Wymanin, kun he näyttelivät pääosia elokuvassa Brother Rat (1939). Suhde eteni nopeasti avioliitoksi.

pienois|Reagan elokuvassa Rosvo-Lopez (1941). Reaganin läpimurtorooli oli jalkapalloilija George Gippinä elokuvassa Hänen viimeinen ottelunsa (1940), jonka myötä hänestä tuli A-filmien näyttelijä ja yksi studion tähtinäyttelijöistä.Pemberton 1997, s. 25. Tästä roolista Reagan sai myös lempinimensä "The Gipper". Vuoteen 1942 mennessä Reagan oli esiintynyt jo 30 elokuvassa.Pemberton 1997, s. 22–23. Hänen arvioitiin ansaitsevan jo 50 000 dollaria elokuvalta, ja hän oli Hollywoodin sadan tuottavimman elokuvanäyttelijän joukossa. Toinen maailmansota kuitenkin katkaisi hänen nousunsa elokuvataivaalla.Pemberton 1997, s. 26.

Reagan palveli maailmansodassa luutnanttina. Huonon näkönsä vuoksi hän ei ollut taistelutehtävissä vaan teki koulutuselokuvia. Hänet kotiutettiin armeijasta kapteenina vuonna 1945.Kane 2009, s. 509–510. Reagan pysytteli Kaliforniassa koko sodan ajan, vaikka elokuvayhtiö ylläpitikin julkisuudessa kuvaa siitä, että hän olisi ollut poissa maasta.

Reagan jatkoi elokuvauraansa sodan jälkeen ja teki vielä 22 elokuvaa.Pemberton 1997, s. 26–27. Hän olisi halunnut vaikuttaa enemmän elokuvarooleihinsa. Hän toivoi Warner Brothersilta keskeistä roolia suuren budjetin lännenelokuvassa. Hänelle kuitenkin tarjottiin osa elokuvassa Stallion Road (1947), jossa hän näytteli lännensankarin sijaan eläinlääkäriä. Myöhemmin Reagan jätti Warner Brothers -yhtiön. Hänen ensimmäinen Warnerin jälkeinen elokuvansa oli lännenfilmi The Last Outpost (1951).Rogin 1987, s. 25–38. Reaganin viimeiseksi Warner-elokuvaksi jäi Voittoisa joukkue (1952), yksi hänen omista suosikeistaan. Hän siirtyi sen jälkeen Universalille ja näytteli vielä useissa elokuvissa. Hänen näyttelijänuransa oli kuitenkin jo hiipumassa, ja hän siirtyi vähitellen kokonaan politiikkaan. Hänen viimeinen elokuvaroolinsa oli elokuvassa Tappajat (1964).Pemberton 1997, s. 41–43. Reagan juonsi vuosina 1962–1965 myös televisiosarjaa Death Valley Days. Presidenttiytensä jälkeen häntä harkittiin vielä cameorooliin vuoden 1990 elokuvassa Paluu tulevaisuuteen III, jossa hän olisi esittänyt kuvitteellisen Hill Valleyn kaupungin pormestaria vuonna 1885. Reagan piti elokuvasarjan ensimmäisestä osasta ja tiettävästi harkitsi asiaa, mutta kieltäytyi lopulta.

Koko uransa aikana Reagan näytteli yhteensä 53:ssa kokoillan elokuvassa. Hän näytteli useissa elokuvissaan idealistisia sankareita tai naapurinpoikahahmoja. Michael Paul Roginin tulkinnan mukaan Reaganin tähtikuvaan kuului tyypillinen piirre: Hänen näyttelemänsä hahmo saattoi onnistua romanttisessa suhteessa, mutta hintana oli, että hahmosta tuli riippuvainen. Hahmo joutui siis uhraamaan itsestään jotakin. Joskus hahmo myös kuoli.Rogin 1987, s. 26. Reaganin ohjaajat muistelivat häntä hyvämuistisena ja yhteistyökykyisenä näyttelijänä.Pemberton 1997, s. 23–24. Reagan sai vuonna 1960 oman tähtensä Hollywood Walk of Fame -kadulle osoitteeseen 6374 Hollywood Boulevard.Ronald Reagan. Hollywood Walk of Fame, Hollywood Chamber of Commerce.

Näyttelijänuransa aikana Reagan meni kahdesti naimisiin, kummallakin kerralla kollegansa kanssa. Reaganin ensimmäinen vaimo oli näyttelijä Jane Wyman (1940–1949). Liitto alkoi rakoilla ja päättyi eroon, kun Wyman keskittyi nousevaan elokuvatähtiuraansa ja Reagan näyttelijäliiton johtamiseen ja politiikkaan. Reaganin toinen vaimo oli näyttelijä Nancy Davis, jonka kanssa hän oli aviossa vuodesta 1952 kuolemaansa asti. Nancysta tuli Ronaldille tärkeä tuki koko tämän uran ajaksi.

Näyttelijöiden ammattiliitossa

pienois|Ronald ja Nancy Reagan sekä lapset Ron ja Patti vuonna 1960. Reagan toimi maan elokuvanäyttelijöiden liiton Screen Actors Guildin johtokunnassa vuodesta 1941 ja vuosina 1947–1952 ja 1959–1960 sen puheenjohtajana.Pemberton 1997, s. 28. Hän toimi myös Motion Pictures Industry Councilin puheenjohtajana 1949 alkaen.Kane 2009, s. 510. SAG:ssä Reagan keskittyi etenkin kommunistien vaikutusvallan kasvun torjumiseen. Reagan toimi myös liittovaltion keskusrikospoliisi FBI:n ilmiantajana ja paljasti Hollywoodissa toimineita kommunistien sympatisoijia. Reagan sanoi House Un-American Activities Committeen kuulusteluissa vastustavansa kommunistisen puolueen kieltämistä, mutta FBI:n ilmiantajana hän oli kuitenkin suositellut sitä.Pemberton 1997, s. 31–32.

Reagan oli 1959 vielä vajaan kauden SAG:n puheenjohtajana, mutta eronsa jälkeen jätti järjestön lopullisesti ja siirtyi politiikkaan. Kennedyn hallinto epäili 1962 Reaganin käyttäneen väärin vaikutusvaltaansa SAG:ssä auttaakseen musiikkiyhtiö MCA:ta kasvattamaan vaikutusvaltaansa elokuva-alalla, mutta tutkimukset keskeytettiin kun MCA teki myönnytyksiä oikeusministeriölle.

General Electricilla

Vuosina 1954–1962 Reagan oli General Electricin palveluksessa sen puhemiehenä. Hän kiersi yhtiön tehtaita puhujana ja juonsi sen televisio-ohjelmaa General Electric Theatre. Reagan vieraili kahdeksan vuoden aikana 139:ssä GE:n tehtaassa ja puhui yhteensä 250 000 työntekijän edessä. Aloittaessaan puhekiertueensa hän oli New Dealia kannattanut demokraatti, mutta vuosien aikana hän kääntyi puhumaan veronalennuksien puolesta.Evans 2006, s. 3−4. Reagan sai GE:ltä vapauden päättää itse puheensa sisällöstä. Puhe oli puoluepoliittisesti sitoutumaton, joskin sen sisältö hioutui vuosien varrella koko ajan konservatiivisemmaksi. Reagan hyödynsi puheessa omia kokemuksiaan elokuva-alalla ja muokkasi puheensa sisältöä ja siinä käyttämiään esimerkkejä myös kuulijoiltaan saamansa palautteen pohjalta.Evans 2006, s. 111−112.

Poliittinen ura

Kääntyminen konservatiiviksi

Reagan oli nuorena liberaali demokraatti, mutta kääntyi vuosien varrella konservatiiviseksi republikaaniksi. Vuonna 1950 Reagan vaihtoi tukensa kesken senaatinvaalikampanjaa demokraattien ehdokkaasta republikaanien Richard Nixonin taakse. Reagan sanoi itse, että hänen kääntymisensä oikealle johtui kommunistien toiminnasta Hollywoodissa ja sen kohtaamasta hyväksynnästä. Myös Nancy Reaganin ja tämän isän oikeistokonservatiivinen toiminta saattoi vaikuttaa hänen mielipiteidensä muuttumiseen. Reagan vastusti korkeaa verotusta, ja menestyvänä elokuvanäyttelijänä hän joutuikin itse maksamaan tuloistaan jopa 90 % veroa.

Kuvernöörinä

Reagan oli vielä pitkään demokraattien jäsen mutta tuki taas Richard Nixonia tämän presidenttikampanjassa 1960. Reagan siirtyi 1962 demokraateista republikaaniseen puolueeseen. Hän piti televisiopuheen presidenttiehdokas Barry Goldwaterin kampanjan puolesta 1964. Puhe teki Reaganista tunnetun yhdessä yössä, ja republikaanien konservatiivisiipi alkoi kaavailla hänestä uutta johtajaa itselleen. Reagan hyödynsi uutta kuuluisuuttaan jatkamalla puhumista aktiivisesti republikaanien tilaisuuksissa.

Reagania pyydettiin puolueen ehdokkaaksi Kalifornian kuvernöörinvaaliin. Hän voitti 1966 republikaanien ehdokkuuden ja myös kuvernöörinvaalin. Hänet valittiin uudelleen kuvernööriksi 1970.Nelson 1996, s. 1526.