Lääninlääkäri oli Suomen valtion jokaiseen lääniin palkkaama ylin paikallinen lääkintöviranomainen. Piirilääkäriverkoston osaltaan korvannut lääninlääkärilaitos oli toiminnassa vuodesta 1943 vuoteen 1971, jolloin virat siirtyivät lääninhallitusten sosiaali- ja terveysosastojen käyttöön. Lääninlääkärin työnä oli etenkin hallinnollisten asioiden hoitaminen ja sairauksien enneltaehkäisy, kun taas kunnanlääkärit hoitivat potilaiden sairauksia. Lääninlääkäri johti lääninlääkärin toimistoa, jossa työskenteli myös apulaislääninlääkäri, lääninkätilö ja lääninterveyssisar. Ahvenanmaalla vastaava virkalääkäri oli maakunnanlääkäri. Vuonna 1973 apulaislääninlääkärin virat muutettiin oikeuslääkärin viroiksi.
Lääkintöhallituksen ja lääninhallituksen alaisuudessa toimineen lääninlääkärin tehtävänä oli muun muassa sairaan- ja terveydenhoidon valvominen omassa läänissään, tartuntatautien ehkäisytyö ja oikeuslääketieteellisten ruumiinavausten suorittaminen. Hänen valvottaviaan olivat myös läänin alueella työskentelevät lääkärit, kätilöt ja terveydenhoitajat. Lääninlääkärilaitos perustettiin 1939 säädetyllä lailla yleisestä lääkärinhoidosta, joka tuli voimaan 1943.Laki yleisestä lääkärinhoidosta, Suomen asetuskokoelma 197/1939.
Lähteet
Luokka:Suomen sosiaali- ja terveyshuollon historia Luokka:Terveydenhoito Suomessa Luokka:Lääkärit