Leo Crescens Syrjänen (21. huhtikuuta 1878 Sääksmäki – 21. huhtikuuta 1918 Valkeala) oli suomalainen Haminan Sanomien päätoimittajana ja Haminan Suojeluskunnan ensimmäinen päällikkö.SotasurmatH. J. Boström, Sankarien muisto. Suomen Sukututkimusseuran julkaisuja V., s. 763, Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1927.
Yksityiselämä Leo Syrjänen syntyi Sääksmäellä Valkeakoskella. Hänen isänsä oli Gustav Syrjänen (s. Janakkalassa 1851, k. 1907) ja äiti Maria Gustava Hendrikson. Leon veli oli teollisuusmies Sixtus Syrjänen. Leo sai päättötodistuksen Rauman seminaarissa 1902. Hän toimi kansakoulun opettajana 1902–1904. Hän meni naimisiin Humppilassa 8. elokuuta 1903 Lyydi Mikkolan (s. 8. elokuuta 1878) kanssa. Hän oli kuitenkin aikeissa hakea avioeroa ennen kuolemaansa, koska hänellä oli lapsi Lea Margaretha haminalaisen Alina Toivosen kanssa.H. J. Boström, Sankarien muisto. Suomen Sukututkimusseuran julkaisuja V., sivu 763, Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1927. Vuonna 1907 Syrjänen osti Haminan ensimmäisen auton. Auto oli vihreä Oldsmobile, jonka teho oli 10 hv ja huippunopeus 50 km/h.
Politiikka Syrjänen kuului Nuorsuomalaiseen Puolueeseen ja oli sen paikallisosaston puheenjohtaja Haminassa. Hän toimi Haminan elintarvikelautakunnan puheenjohtajana. Hän kuului myös paikalliseen raittius seuraan ja purjehdusseuraan ja johti paikallista kuoroa.
Haminan Sanomat Syrjänen toimi Haminan Sanomien päätoimittajana vuosina 1905–1915. Suomenmielisten äänenkannattajaksi perustettu Haminan Sanomat oli linjaltaan aluksi hyvin maltillinen ja sisällöltään paikallinen. Sortovuosina lehti ryhtyi arvostelemaan Venäjän hallituksen toimia, jolloin kenraalikuvernööri Bobrikov lakkautti sen ensimmäisenä suomenkielisenä lehtenä kesällä 1899. Tämän jälkeen Haminan Sanomien tilalla ilmestyi lukuisia tilapäislehtiä, kunnes vuoden 1900 alussa sen julkaisijat saivat luvan uuden Koitar-lehden perustamiseen. Varovaisen nuorsuomalainen ja perustuslaillinen Koitar otti entisen nimensä takaisin kesällä 1907. Seuraavalla vuosikymmenellä Haminan Sanomien perustuslaillisuus terävöityi, ja se lakkautettiin sotasensuurin nojalla vuoden 1916 vaihteessa.Suomen lehdistön historia 5: Hakuteos. Aamulehti – Kotka Nyheter, s. 102–104. Kuopio: Kustannuskiila, 1988. .
Haminan Suojeluskunta Kun Haminan suojeluskunta perustettiin 30. lokakuuta 1917 Haminan raatihuoneella suoraan suojeluskunnaksi, eikä esimerkiksi peitteeksi vapaapalokunnaksi. Avoimeen ja julkiseen tilaisuuteen osallistui noin 50 henkeä. Esikuntaan tarjottiin paikkaa myös SDP:n edustajalle, mutta SDP kieltäytyi ja kääntyi mieluummin venäläisten puoleen ja perusti punakaartin 4. marraskuuta ja saikin venäläisiltä aseita suurlakon aikaan.Kymenlaakson suojeluskunta kymmenvuotias, sivut 96–97, Kymenlaakson suojeluskuntain piiriesikunta 1929Turunen Mirja, Veripellot, sivu 124, Atena Kustannus 2005 Suojeluskunta valitsi johtajakseen Syrjäsen hänen hyvän kontaktiverkkonsa vuoksi, jonka hän oli lehtimiehenä luonut. Haminan Suojeluskunnalla oli aluksi 20 jäsentä, kokonaisuudessa sodan aikana 50. Suojeluskunnan aseistuksesta ei ole tietoa.N. V. Hersalo, Hannes Raikkala, Suojeluskuntain historia. Osa 1, sivu 558. Hata 1966. Haminalaisia osallistui vapaussotaan yhteensä 135 henkeä, joista noin 50 siirtyi Sianpään etappitietä pitkin pohjoiseen rintaman toiselle puolelle. Osa siirtyi myös Suomenlahden ulkosaarten Suojeluskuntiin.N. V. Hersalo, Hannes Raikkala, Suojeluskuntain historia. Osa 1, sivu 286. Hata 1966
Kuolema Punaisten vastavakoilu vangitsi Syrjäsen ja muun Haminan Suojeluskunta 17.–18. huhtikuuta 1918. Vangit kuljetettiin kahdessa erässä junalla Kouvolaan mukana Jaakko Uski ja Vihtori Koski. Miehet tiesivät punaisten jo hävinneen mutta halusivat tehdä Haminasta kuuluisan. Syrjänen ja 24 muuta Haminan Suojeluskuntalaista teloitettiin melkein välittömästi 20.–21. huhtikuuta 1918 Kouvolan Käpylässä, jonne heidät kuljetettiin autolla Kouvolan miliisivankilasta.Hytönen Viljo, Vapaussotamme, s. 172, Edistysseurojen kustannus, 1918.Suomen Vapaussota vuonna 1918 III, sivu 510, Vapaussodan historian komitea, 1922Castren, Kaarlo, Punaisten hirmutyöt vapaussodan aikana, Sitä varten, ettei totuus unohtuisi, s. 83. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1926Paavolainen, Jaakko, Punainen terrori, sivu 172, Tammi, 1967Valtionrikosylioikeuden artikkeli 11895Turunen Mirja, Veripellot, sivu 132, Atena 2005 Syrjänen omana 40-vuotissyntymäpäivänään, myöhempien vammantutkimusten mukaan pistimellä kaulaan iskettynä.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset päätoimittajat Luokka:Suomen sisällissodan valkoiset Luokka:Suomen sisällissodan terrorin uhrit Luokka:Vuonna 1878 syntyneet Luokka:Vuonna 1918 kuolleet