Bohemond II (1107/1108 Apulia – helmikuu 1130 Mamistra, Kilikia) oli normannilaiseen Hauteville-sukun kuulunut, ristiretkeläinen, soturi, Taranton ruhtinas vuosina 1111-1128 sekä Antiokian ruhtinas vuosina 1111/1119-1130.
Suku Bohemond II oli Taranton ja Antiokian ruhtinas Bohemond I:n ja Ranskan prinsessa Constancen vanhempi poika.Runciman 1989, s. 125, Appendix III (Genealogical tree No. 2.) Hän kuului Hauteville-sukuun. Hän syntyi joko vuonna 1107 tai 1108.Houben 2002, s. 31 Hänellä oli myös noin 1108-1010 syntynyt nuorempi veli Giovanni, joka kuoli jo sylilapsena. Vuonna 1104 isä Bohemond I matkusti Eurooppaan hakemaan sotilaallista apua taistelussaan Bysantin valtakuntaa vastaan ja jätti veljenpoikansa Tancredin Syyriaan hallitsemaan Antiokiaa.Barber 2012, s. 83 Kaksi tuonaikaista käskykirjettä osoittavat, että Tancred nimitti itseään Antiokian ruhtinaaksi vuonna 1108.Asbridge 2000, s. 137 Saman vuoden syyskuussa Bohemond I pakotettiin allekirjoittamaan Devolin rauhansopimus, joka valtuutti Bysantin valtakunnan liittämään Antiokian maaomistuksiinsa hänen kuolemansa jälkeen.Asbridge 2000, ss. 137–138 pienoiskuva|Antiokian ruhtinaskunnan vaakuna
Antiokian ruhtinas Bohemond I kuoli Apuliassa vuonna 1111. Kolmevuotias Bohemond II oli vielä alaikäinen,Runciman 1989, s. 51 joten hänen äitinsä Antiokian ruhtinatar Constance otti vastuun Taranton hallinnosta sijaishallitsijana.Norwich 1992, s. 304 Bysantin keisari Aleksios I Komnenos lähetti lähettiläitä Tancredin luo vaatimaan Antiokian hallintaa itselleen, mutta Tancred kieltäytyi tottelemasta ja jatkoi ruhtinaskunnan hallintaa. Tancred kuoli vuonna 1112 ja testamenttasi Antiokian veljenpojalleen Roger di Salernolle.Barber 2012, s. 103Runciman 1989, s. 124
Rogerin oikeudellinen asema hänen hallituskautensa aikana Antiokiassa on epävarma.Asbridge 2000, s. 139 Kronikoitsija, arkkipiispa Guillaume de Tyresin mukaan Tancred teki Rogerista seuraajansa "ymmärtäen, että Bohemondin tai hänen perillistensä pyynnöstä hänen ei pitäisi kieltäytyä palauttamasta sitä", mikä viittaa siihen, että Roger oli toiminut vain valtionhoitajana alaikäiselle Bohemondille.Asbridge 2000, ss. 141–142 Roger otti käyttöön ruhtinaan tittelin, mikä tarkoittaa, että hän piti itseään Antiokian hallitsijana omalla oikeudellaan.Runciman 1989, s. 126 Aikalaiskronikoitsija Fulcher de Chartres syytti Rogeria siitä, että tämä riisti "herransa Bohemondin [I] pojalta tämän perinnön, joka asui silloin Apuliassa äitinsä kanssa".Asbridge 2000, s. 141 Bohemondin Italiassa sijaitsevien maaomistusten alueella vuosina 1117–1119 julkaistuissa käskykirjeissä korostettiin, että hän oli Antiokian ruhtinaan poika, mutta häntä itseään ei kutsuttu ruhtinaaksi.Asbridge 2000, s. 142
Kun Roger ja suurin osa antiokialaisista aatelisista menehtyi Ager Sanguiniksen taistelussa Balatissa, lähellä Sarmadaa (nyk. Idlibin maakunta, Syyria) 28. kesäkuuta 1119. Jerusalemin kuningas Balduin II kiiruhti Syyriaan pelastamaan Antiokiaa Mardinin artuqidien hallitsija Ilghazilta.Barber 2012, ss. 123–124Runciman 1989, ss. 149, 152 Antiokian merkkihenkilöt julistivat Balduinin Antiokian hallitsijaksi, mutta korostivat, että Antiokia oli Bohemondin "oikeutettu perintö", kronikoitsija ja ristiretkeläinen Galterius Cancellariuksen mukaan.Runciman 1989, s. 152 Balduin lupasi luovuttaa Antiokian Bohemondille, jos Bohemond saapuu ruhtinaskuntaan. Ne, jotka olivat läsnä kokouksessa, sopivat, että Bohemondin pitäisi avioitua Balduinin tyttären, Jerusalemin prinsessa Alicen kanssa.Asbridge 2000, s. 146 He myös päättivät, että Bohemondilla ei ole oikeutta vaatia takaisin niitä avustuksia, jotka oli myönnetty hänen ollessaan poissa ruhtinaskunnasta.
Balduin II vangittiin vuonna 1123,Nicholson 1969, s. 419 ja Antiokian asukkaat laittoivat matkalle lähettiläitä Bohemondin luokse kehottaen tätä tulemaan ruhtinaskuntaansa.Nicholson 1969, s. 428 Bohemond saavutti täysi-ikäisyyden 16-vuotiaana. Kronikoitsija Guillaume de Tyren mukaan tämä teki sopimuksen Apulian herttua Vilhelm II:n kanssa, jonka mukaan se, joka kuolisi ensimmäisenä ilman perillisiä, luovuttaisi ruhtinaskuntansa toiselle. Vilhelmin kertomuksen luotettavuus on kuitenkin epäilyttävä.Houben 2002, s. 43Norwich 1992, s. 307 Kronikoitsija Alessandro Telesino kirjoitti, että ennen lähtöään Syyriaan Bohemond uskoi Italian valtakuntansa Pyhän istuimen huomaan, mutta arkkipiispa Romuald Guarna sanoi tehneensä Conversanon kreivi Alexanderista noiden maiden valvojan.Norwich 1992, s. 312 Bohemond purjehti joukkoineen Otrantosta 24 aluksen laivastolla syyskuussa 1126.Runciman 1989, s. 176
Ruhtinas saapuu Antiokiaan oikea|pienoiskuva| Ristiretkivaltiot noin vuonna 1135 Bohemond rantautui joukkoineen Saint Simeonin satamaan Antiokian ruhtinaskunnassa loka-marraskuussa 1126. Hän meni Antiokiaan tapaamaan Balduin II:ta, joka luovutti Antiokian ruhtinaskunnan hänelle. Bohemond nimettiin virallisesti ruhtinaaksi Balduinin läsnäollessa.Asbridge 2000, s. 147 Armenialainen kronikoitsija Matteos Edessalainen kuvasi Bohemondia sanoilla "voimakas hahmo ja suuri voima". Badr ad-Daulah valloitti Kafartabin linnoituksen pian Bohemondin saapumisen jälkeen, mutta Bohemond valtasi linnoituksen nopeasti takaisin vuoden 1127 alussa. Bohemondin hyökkäys Shaizarin munqidhiitteja vastaan, jonka historioitsija Osama ibn Munqidh kirjasi ylös, tapahtui myös tuohon aikaan.
Bohemond joutui konfliktiin Edessan kreivi Joscelin I:n kanssa vuonna 1127,Asbridge 2000, s. 127 vaikka lähteet eivät paljasta syytä kahden kristityn hallitsijan väliseen vihamielisyyteen. Joscelin valtasi entiset Antiokian alueet Mosulin käskynhaltija Il-Bursuqilta. Lisäksi Bohemond kieltäytyi luovuttamasta Azazia Joscelinille huolimatta siitä, että Roger di Salerno lupasi sen Joscelinille toisen puolisonsa, Maria di Salernon, myötäjäisenä. Joscelin käytti hyväkseen Bohemondin poissaoloa sotaretkellä, hän hyökkäsi Antiokiaan turkkilaisten palkkasoturien avulla ja ryösti kyliä rajaseudulla.Runciman 1989, s. 181
Antiokian latinalainen patriarkka, Bernard Valensialainen asetti interdiktin Edessan kreivikunnalle. Balduin II kiirehti Syyriaan sovittelemaan erimielisyyksiä Bohemondin ja Joscelinin välillä vuoden 1128 alussa. Joscelin, joka oli sairastunut vakavasti, suostui palauttamaan maaomistukset Bohemondille ja osoittamaan tälle kunnioitustaan.Nicholson 1969, ss. 428–429 Bohemondin ja Joscelinin välinen konflikti antoi Imad ad-Din Zengille, Il-Bursuqin seuraajan Mosulin käskynhaltijana, mahdollisuuden valloittaa Aleppo ilman vastarintaa 28. kesäkuuta 1128.Runciman 1989, ss. 181–182
Bohemondin serkku Apulian herttua Vilhelm II oli kuollut ilman perillisiä 25. heinäkuuta 1127. Paavi Honorius II yritti estää Sisilian kreivi Roger II:ta, Vilhelmin ja Bohemondin serkkua, valloittamasta Apuliaa, mutta Roger ei totellut tätä. Toukokuussa 1128 hän hyökkäsi Bohemondin Italian ruhtinaskuntaan ja valloitti Taranton, Otranton ja Brindisin ilman vastarintaa. Hän valloitti joukkoinen koko ruhtinaskunnan kesäkuun 15. päivään mennessä.
Hyödyntämällä salamurhaajien ja Damaskoksen atabeg, käskynhaltija Taj al-Muluk Burin välisiä kiistoja, Balduin II hyökkäsi Damaskoksen alueelle ja piiritti Baniaksen marraskuussa 1129.Runciman 1989, s. 180 Bohemond ja Joscelin liittyivät joukkoineen Balduiniin joukkoihin, mutta voimakas rankkasade pakotti ristiretkeläiset luopumaan piirityksestä.
Bohemond päätti palauttaa ruhtinaskuntaan takaisin Anazarbusin ja muut alueet, jotka oli menetetty Kilikian armenialaiskuningaskunnalle.Runciman 1989, s. 182 Hän hyökkäsi Kilikiaan helmikuussa 1130 matkaten joukkoineen Ceyhan-jokea pitkin.Runciman 1989, ss. 182–183 Kilikian kuningas Leo I pyysi apua danishmendi emiiri Gazilta, joka teki yllätyshyökkäyksen Bohemondin armeijaa vastaan.Runciman 1989, s. 183 Bohemond ja hänen sotilaansa kaatuivat taistelussa.Nicholson 1969, s. 431Barber 2012, s. 152
Avioliitto ja jälkeläiset Bohemondin puoliso, Jerusalemin prinsessa Alice (myös Adelicia, Antiokian ruhtinatar Alice, Haalis tai Halis; n. 1110–1151 jälkeen) oli Jerusalemin kuningas Balduin II:n ja armenialaisen Melitenen prinsessa Morfian (k. n. 1127) toiseksi vanhin tytär.Runciman 1989, s. 176, Appendix III (Sukupuu No. 1) He avioituivat vuonna 1126 ja heille syntyi lapsi, tytär Constance (1128–1163).Runciman 1989, s. 184
Perintö Kronikoitsija Mikael Syyrialaisen mukaan turkkilaiset surmasivat Bohemondin, koska eivät tunnistaneet tätä. Jos he olisivat tunnistaneet tämän, he olisivat pelastaneet hänet voidakseen vaatia hänestä lunnaita.Barber 2012, s. 395 Emiiri Gümüshtigin antoi palsamoida Bohemondin irtihakatun pään, joka lähetettiin lahjana kalifi Al-Mustarshidille Abbasidikalifaattiin.
Heidän ainoa lapsensa Constance oli kaksivuotias Bohemondin kuollessa noin 30-vuotiaana vuonna 1130. Ruhtinatar Alice yritti turvata asemansa prinsessa Constancen sijaishallitsijana, mutta Antiokian aateliset pitivät hänen isänsä Balduin II:ta parempana vaihtoehtona. Bohemondin kuoleman jälkeen Sisilian kuningas Roger II vaati itselleen Antiokiaa, mutta hän ei koskaan voinut vaatia sitä asettumalla prinsessa Constancea vastaan.Houben 2002, ss. 44, 78
Constance avioitui 8-vuotiaana vuonna 1136 36-vuotiaan Raymond de Poitiers'n (n. 1105–1149) kanssa.Runciman 1989, s. 200 Heille syntyi noin 1148 vuodesta lähtien Guillaume de Tyresin mukaan neljä aikuiseksi elänyttä lasta,Runciman 1989, ss. 330, 378Hodgson 2007, s. 183 joista vanhin poika oli Antiokian ruhtinas Bohemond III ja kauneudestaan kuuluisa tytär Maria (1145–1182) avioitui keisari Manuel I Komnenoksen kanssa.Garland 1999, s. 201
Lähteet
Asbridge, Thomas: The Creation of the Principality of Antioch, 1098–1130. Boydell Press, 2000. . Barber, Malcolm: The Crusader States. Yale University Press, 2012. . Garland, Lynda: Byzantine Empresses: Women and Power in Byzantium, AD 527–1204. Routledge, 1999. Hodgson, Natasha R.: Woman, Crusading and the Holy Land in Historical Narrative. The Boydell Press, 2007. Houben, Hubert: Roger II of Sicily: Ruler between East and West. Translated by Graham A. Loud and Diane Milburn. Cambridge University Press, 2002. . Nicholson, Robert L.: "The Growth of the Latin States, 1118–1144". Teoksessa: Setton, Kenneth M. & Baldwin, Marshall W. (toim.). A History of the Crusades, Volume I: The First Hundred Years. The University of Wisconsin Press, 1969. ss. 410–447. . Norwich, John Julius: The Normans in Sicily. Penguin Books, 1992. . Runciman, Steven: A History of the Crusades, Volume II: The Kingdom of Jerusalem and the Frankish East, 1100–1187. Cambridge University Press, 1989. .
Viitteet
Kirjallisuutta
Richard, Jean: The Crusades: c. 1071 - c. 1291. Cambridge University Press, 1999. .
Luokka:Hauteville-suku Luokka:1100-vuosikymmenellä syntyneet Luokka:Vuonna 1130 kuolleet Luokka:Sisilian historia Luokka:Sotilaat