Juliette Binoche (s. 9. maaliskuuta 1964 Pariisi) on ranskalainen näyttelijä. 1980-luvulla läpimurtonsa tehnyt näyttelijätär on esiintynyt useiden nimekkäiden ohjaajien elokuvissa ja palkittu muun muassa Oscar-, Bafta- ja César-palkinnoilla.
Varhainen elämä
Binoche syntyi ja kasvoi Pariisissa. Hänen vanhempansa erosivat hänen ollessaan neljävuotias, jolloin hänet lähetettiin sisarensa kanssa sisäoppilaitokseen, eikä hän nähnyt vanhempiaan usein. Joulunsa hän vietti tavallisesti puolalaistaustaisen isoäitinsä luona.
Binochen molemmat vanhemmat olivat näyttelijöitä ja teatteriohjaajia. Hän varttui luovuuteen kannustavassa ilmapiirissä ja kiinnostui kirjoista ja elokuvista varhaisessa vaiheessa. Binoche näytteli koulunsa näytelmissä ja 17-vuotiaana hän toimi Eugène Ionescon näytelmän Kuningas kuolee ohjaajana. Lukion jälkeen Binoche opiskeli näyttelemistä Pariisin konservatoriossa ja Vera Greghin yksityisoppitunneilla.
Ura
1970-luvun lopulla Binoche esiintyi teatterissa. 1980-luvulla hän alkoi tehdä pieniä roolisuorituksia televisiossa. Hän teki ensimmäisen läpimurtonsa 1980-luvun puolivälissä: hänen läpimurtoelokuvikseen on mainittu vuoden 1985 elokuvat Rendez-vous ja Je vous salue, Marie sekä seuraava vuonna ilmestynyt Levoton veri. Hänen ensimmäinen englanninkielinen roolisuorituksensa tapahtui Milan Kunderan romaaniin perustuvassa elokuvassa Olemisen sietämätön keveys (1988), jonka ohjasi Philip Kaufman. Elokuva johti kansainväliseen arvostukseen, mikä toimi käännekohtana Binochen uralla.
Seuraavina vuosikymmeninä Binoche nautti menestyksestä. Hän esiintyi Krzysztof Kieślowskin Kolme väriä -sarjan ensimmäisessä osassa Kolme väriä: Sininen, ja sai Ranskan César-palkinnon parhaasta naispääosasta. Hänelle myönnettiin parhaan naissivuosan Oscar ja parhaan naissivuosan Bafta roolityöstään Anthony Minghellan ohjaamassa elokuvassa Englantilainen potilas, jossa hän esitti kanadanranskalaista hoitajaa. Binoche oli Oscar-ehdokkaana parhaasta naispääosasta myös vuoden 2000 elokuvasta Pieni suklaapuoti, jossa hän oli Johnny Deppin vastanäyttelijänä. 2000-luvun alussa hän esiintyi elokuvauransa ohella Broadwayllä näytelmässä Betrayal ja sai Tony-palkinnon ehdokkuuden.Juliette Binoche. Playbill. Viitattu 23.9.2023.
Vuonna 2010 Binochelle myönnettiin parhaan naisnäyttelijän palkinto Cannesin elokuvajuhlissa roolistaan Abbas Kiarostamin ohjauksessa Iltapäivä Toscanassa. Hänen esiintymisensä vuoden 2014 elokuvassa Clouds of Sils Maria niitti niin ikään paljon arvostusta. Binoche oli läpi 2010-luvun useasti eri palkintojen ehdokkaana.
Vaikka Binoche on saavuttanut kansainvälistä menestystä, on hän myös ollut läpi uransa kriittinen Hollywoodin elokuvateollisuutta kohtaan. Hän on siksi esiintynyt usein elokuvissa, jotka eivät ole saaneet esimerkiksi Suomessa niin paljoa huomiota. Elokuvahistorioitsija Peter von Bagh luonnehti Binochen näyttelijäimagoa ”älylliseksi, tuskaisaksi ja haavoittuvaiseksi”.
Yksityiselämä
Binochella on kaksi lasta, vuonna 1993 syntynyt poika ja vuonna 2000 syntynyt tytär, ranskalaisen näyttelijän Benoît Magimelin kanssa.
Filmografia
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Ranskalaiset näyttelijät Luokka:Ranskanbelgialaiset Luokka:Parhaan naissivuosan Oscar-palkinnon saajat Luokka:Golden Globe -palkinnon saajat Luokka:Vuonna 1964 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt