right|thumb|Mustasaaren kirkko. Tämä artikkeli käsittelee Pohjanmaan uskontoa ja uskonnollisia yhteisöjä, poislukien Vaasan ja Pietarsaaren kaupungit, joita käsitellään Vaasan ja Pietarsaaren uskontoa käsittelevissä artikkeleissa. Pohjanmaan maakunnan asukkaista 77,5 prosenttia kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, kun koko maassa vastaava luku on 63,6 prosenttia (2023). Muihin uskontokuntiin kuuluu 2,0 prosenttia väestöstä ja uskontokuntiin kuulumattomia on 20,5 prosenttia väestöstä.

Tilastot Maantieteellinen uskonnollinen jakauma Pohjanmaalla evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu 68,4 % väestöstä, mikä ylittää maan keskitason. Muihin uskontokuntiin kuuluvien osuus on 2,3 % ja uskontokuntiin kuulumattomien osuus 29,2 %, joten maakunta on koko Suomea kirkkoon sitoutuneempi ja vähemmän uskonnollisesti sitoutumaton.

Kaupunkimaisissa kunnissa uskonnollinen rakenne on selvästi muuta maakuntaa sekularisoituneempi. Evankelis‑luterilaiseen kirkkoon kuuluu keskimäärin 61,2 % väestöstä ja uskontokuntiin kuulumattomia on 36,3 %. Kaupunkikohtaiset erot ovat huomattavia: Kaskisissa kirkkoon kuuluu vain 51,0 % väestöstä ja uskontokuntiin kuulumattomia on peräti 47,0 %, mikä tekee siitä selvästi maakunnan sekularisoituneimman kunnan. Pietarsaaressa kirkkoon kuuluu 59,2 % ja kuulumattomia on 37,5 %, mikä edustaa vahvasti kaupunkimaista rakennetta. Vaasassa kirkkoon kuuluu 61,9 % väestöstä ja kuulumattomia on 35,8 %, mikä vastaa kuntaryhmän keskiarvoa.

Taajaan asutuissa kunnissa uskonnollinen rakenne on selvästi kaupunkeja perinteisempi. Evankelis‑luterilaiseen kirkkoon kuuluu keskimäärin 72,5 % väestöstä ja uskontokuntiin kuulumattomia on 25,2 %. Laihialla kirkkoon kuuluu 78,6 % väestöstä ja kuulumattomia on vain 20,0 %, mikä edustaa vahvaa kirkollista sitoutumista. Närpiössä kirkkoon kuuluminen on selvästi matalampaa (66,0 %) ja kuulumattomuus korkeampaa (31,0 %), mikä lähestyy kaupunkimaista tasoa.

Maaseutumaisissa kunnissa uskonnollinen rakenne on kaikkein kirkollisin ja selvästi yhtenäisempi. Evankelis‑luterilaiseen kirkkoon kuuluu keskimäärin 78,8 % väestöstä ja uskontokuntiin kuulumattomia on 19,3 %. Muihin uskontokuntiin kuuluva osuus on 1,9 %. Luodossa kirkkoon kuuluu peräti 87,8 % väestöstä ja kuulumattomia on vain 10,7 %, mikä edustaa äärimmäisen vahvaa kirkollista sitoutumista. Kruunupyyssä (80,8 %) ja Pedersören kunnassa (81,7 %) kirkkoon kuuluminen on myös erittäin korkeaa.

+ Uskontokuntiin kuuluminen Pohjanmaan maakunnassa kunnittain (2025) Kunta Ev. Lut. Muut uskonnot Usk. kuulumattomat Pohjanmaa 68,4 % 2,3 % 29,2 % Kaupunkimaiset kunnat 61,2 % 2,6 % 36,3 % Kaskinen 51,0 % 2,0 % 47,0 % Pietarsaari 59,2 % 3,4 % 37,5 % Vaasa 61,9 % 2,4 % 35,8 % Taajaan asutut kunnat 72,5 % 2,3 % 25,2 % Laihia 78,6 % 1,4 % 20,0 % Mustasaari 73,4 % 2,3 % 24,3 % Närpiö 66,0 % 3,0 % 31,0 % Maaseutumaiset kunnat 78,8 % 1,9 % 19,3 % Korsnäs 75,3 % 2,4 % 22,3 % Kristiinankaupunki 73,4 % 1,5 % 25,1 % Kruunupyy 80,8 % 1,0 % 18,2 % Luoto 87,8 % 1,5 % 10,7 % Maalahti 78,3 % 1,5 % 20,2 % Pedersören kunta 81,7 % 2,3 % 16,0 % Uusikaarlepyy 73,2 % 2,7 % 24,2 % Vöyri 76,3 % 2,1 % 21,6 %

Historia Katolinen aika Kristinusko saapui Pohjanmaalle 1200-luvulla, kun ruotsalaiset kristityt uudisasukkaat asuttivat rannikkoseutua. Ensimmäisenä alueelle perustettiin Pedersören seurakunta (1200-luku), Mustasaaren seurakunta (1300-luvun alku) sekä Närpiön seurakunta (1331). Katolisella ajalla Pohjanmaa oli kirkonrakentamisen painopistealuetta erityisesti vuosina 1480–1550. Nuoremman kirkkosukupolven aikana Pohjanmaalle rakennettiin kivikirkot Pedersöreen, Mustasaareen ja Närpiöön sekä sakaristo Vöyrille. Tukholman verilöylyn jälkeen Turun piispa Arvid Kurki pakeni tanskalaishyökkäystä Pohjanmaalle ja astui laivaan Närpiössä, mutta hukkui matkalla Ruotsiin.

Luterilainen aika Vuonna 1554 toteutetussa hiippakuntajaossa Pohjanmaan alue jäi Turun hiippakunnan alaisuuteen. Turun piispa Mikael Agricola vieraili Pohjanmaalla vihkien Närpiön kirkon elokuussa 1555 ja jatkaen matkaa Pietarsaareen. 1600-luvun alkuun mennessä syntyivät emäseurakunnista tytärseurakunnat Lapväärtiin, Vähäänkyröön, Vöyrille, Laihialle, Maalahteen sekä Uuteenkaarlepyyhyn. Turun piispa Johannes Terserus teki 1600-luvun puolivälissä tarkastusmatkoja Pohjanmaalle. Suurvaltakaudella piispat, kuten Johannes Gezelius nuorempi, kävivät joka neljäs vuosi Pohjanmaalla. Pohjanmaan maarovastit nousivat 1600-luvulla mahtavaan asemaan.

Pohjanmaata pidettiin erityisen alttiina pietismille. Viranomaiset lähettivät koulujen rehtoreille varoituksia opista, jolla pyrittiin estämään uskonnollisen liikehdinnän leviäminen koululaisten keskuudessa. Pietsimistä epäiltyjä henkilöitä myös kiellettiin oleskelemasta Pohjanmaalla. Kolme oppilas, jotka Petter Schaeferin kanssa liittyivät Lars Ulstadiuksen seuraan Turussa, näyttävät olleen pohjalaisia. Piispa Gezeliuksen pietisminvastaisuus näyttäytyi paitsi Johan Wegeliuksen erottamisessa, myös aktiivisuudessa vierailujen aikana. Vuonna 1706 hän kielsi tanskalaista Hans Håhlia opettamata Vaasassa. Kielto ei näytä toteutuneen, sillä kolme vuotta myöhemmin kaupunginvaltuusto tuomitsi Håhlin lopettamaan opettamisensa.

Pietismin vaikutus jatkui kuitenkin mm. Närpiön kirkkoherra Gabriel Thauvoniuksen työssä, joka kuitenkin joutui pakenemaan Ruotsiin. Thauvoniuksella ol yhteydet Tukholman pietisteihin Karl ja Samuel Kjelliniin.

Vuoden 1726 valtiopäivillä asetettiin seuratoiminnan kieltänyt konventikkeliplakaatti. Lainsäätäjien asetusta vastustanut radikaalipietismi leimahti Pohjanmaan separatismina tunnettuna liikkeenä. Liike vaikutti Laihian ja Vähäkyrön alueella böhmeläisyyden kautta sekä Uudessakaarlepyyssä Katarina Asplundin johtaman herätyksen ja Ähtävän herätyksen kautta.

Pohjanmaan herännäisyys levisi Pohjanmaan rannikkopitäjiin 1800-luvun puoliväliin mennessä. Ensimmäisenä herännäisyys tuli Uuteenkaarlepyyhyn Niilo Kustaa Malmbergin kautta. Pohjanmaan ruotsalaisseudulla herännäisyyden parissa toimi erityisesti pappi Fredrik Östring.

Uskonnollisen vapauden aika Uskonnollinen vapaus lisääntyi vuonna 1869, kun vapaan seuratoiminnan kieltänyt konventikkeliplakaatti kumottiin. Vuonna 1889 sallittiin myös siirtyminen pois luterilaisesta kirkosta. 1880-luvulta lähtien evankelinen herätysliike koki voimakkaimman herätyskautensa, jonka aikana liike levisi Pohjanmaalle. Lestadiolaisuus levisi Pohjois-Pohjanmaalta käsin ruotsinkieliselle Pohjanmaalle ensimmäisenä Pietarsaaren ympäristöön sekä Korsnäsiin, Kristiinankaupunkiin, Laihialle ja Vähäänkyröön 1870-luvulla ja saavutti 1890-luvulle mennessä myös Siipyyn ja Närpiön.

Baptismi alkoi vaikuttaa 1870-luvun vaihteesta lähtien Pietarsaaren seudulla. Rannikolle muodostui Suomen yhtenäisin ja voimakkain baptistisen kannatuksen alue. Vuoteen 1920 mennessä Pohjanmaan ruotsalaisseudulla toimi kaikkiaan 23 baptistiseurakuntaa. Suuret baptistiseurakunnat syntyivät Maalahdelle, Petolahdelle ja Närpiöön. Yli sadan jäsenen baptistiseurakunnat syntyivät myös Purmoon, Koivulahteen ja Pedersöreen. Baptistien osuus asukkaista oli korkeimmillaan kahdeksan prosenttia Petolahdella. Baptismin tavoin Pohjanmaan rannikko oli myös metodistien varhaista vaikutusaluetta. Metodistiseurakunnat syntyivät rannikon kaupunkeihin 1880-luvulla ja vaikutusta oli myös Kaskisissa, Närpiössä ja Kruunupyyssä.

Adventismi levisi 1800-luvun lopulla Pohjanmaan rannikkokaupunkeihin, mutta mainittavaa menestystä liike ei niissä saanut. Kristiinankaupungissa toimi pieni adventtiseurakunta, minkä lisäksi Ylimarkussa toimi sapattikouluryhmä.

Protestantismi Luterilaisuus

Evankelis-luterilainen kirkko Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä Pohjanmaalla toimii kaksi hiippakuntaa: ruotsinkielinen Porvoon hiippakunta ja Lapuan hiippakunta. Porvoon hiippakunnan alaiseen Närpiön rovastikuntaan eteläisellä alueella kuuluvat Kristiinankaupungin ruotsalainen seurakunta, Närpiön seurakunta ja Korsnäsin seurakunta. Keskisellä alueella Korsholman rovastikuntaan kuuluvat Maalahden seurakunta, Sulvan seurakunta, Mustasaaren ruotsalainen seurakunta, Raippaluodon seurakunta, Koivulahden seurakunta ja Vöyrin seurakunta. Pohjoisella alueella Pedersören rovastikuntaan kuuluvat Uudenkaarlepyyn seurakunta, Pedersören seurakunta, Luodon seurakunta ja Kruunupyyn seurakunta.

Suomenkielisen Lapuan hiippakunnan alaiseen Pohjanmaan rovastikuntaan kuuluvat Kaskisten seurakunta, Kristiinankaupungin suomalainen seurakunta, Laihian seurakunta sekä Mustasaaren suomalainen seurakunta.

Herätysliikkeet right|thumb|Ruotsinkielisen rauhansanalaisuuden Risöhällin rukoushuone Luodossa. Evankelinen herätysliike Pohjanmaan maakunnan ruotsinkielisissä rannikkopitäjissä sijaitsee ruotsinkielisen evankelisen herätysliikkeen keskeinen kannatusalue. Svenska Lutherska Evangeliföreningen järjestää toimintaa muun muassa Närpiössä, Ylimarkussa, Lapväärtissä, Mustasaaressa, Raippaluodossa, Vöyrillä, Pensalassa, Jepualla, Teerijärvellä, Purmossa, Uudessakaarlepyyssä, Ähtävällä ja Kruunupyyssä. Suomenkielisellä Suomen Luterilaisella Evankeliumiyhdistyksellä on myös rukoushuone Vähänkyrön Tervajoella.

Pohjanmaa on tärkeässä asemassa evankelisen herätysliikkeen syntyvaiheissa. Fredrik Gabriel Hedberg siirtyi Raippaluotoon vuonna 1842. Raippaluodon aikana kirkastui Hedbergin armokäsitys ja hän laati tänä aikana tärkeän teoksen Uskonoppi autuuteen.

Lestadiolaisuus Rauhansanalaisen lestadiolaisuuden ruotsinkielinen kannatusalue on pääosiltaan maakunnan pohjoisosassa Pietarsaaren ympäristössä. Laestadianernas Fridsföreningars Förbundin rukoushuoneita alueella ovat Bosundin rukoushuone, Näsin rukoushuone ja Risöhällin rukoushuone Luodossa sekä Flynängenin rukoushuone ja Punsarin rukoushuone Pedersöressä.

Muut herätysliikkeet Ruotsinkielisellä Kyrkans Ungdomilla on paikallisosastot Kruunupyyssä, Munsalassa, Alavetelissä, Uudessakaarlepyyssä, Pedersöressä, Maksamaalla sekä Sulvalla ja Sundomissa. Herännäisyyttä edustavalla Herättäjä-Yhdistyksellä on paikallisosasto Laihialla.

Vapaakirkollisuus

Pohjanmaalla toimii viisi ruotsinkieliseen Missionskyrkan i Finland-kirkkokuntaan kuuluvaa ja kolme suomenkieliseen Suomen Vapaakirkkoon kuuluvaa vapaaseurakuntaa. Vaasan ja Pietarsaaren jälkeen merkittävimmät vapaaseurakunnat ovat Koivulahden lähetysseurakunta ja Närpiön seudun lähetysseurakunta.

Pohjanmaan rannikosta muodostui 1880-luvulta lähtien myös vahva vapaakirkollisuuden tukialue. Koivulahdelle ja Närpiöön muodostuivat alueen suurimmat vapaaseurakunnat. Lisäksi Laihialle, Kaskisiin, Siipyyhyn, Uuteenkaarlepyyhyn ja Vöyrille syntyivät vapaaseurakunnat 1880–1910-lukujen aikana. Vapaakirkollisuudelle syntyi kannatusta lähes kaikkiin muihinkin alueen kuntiin. Pohjanmaan suomenkieliset kunnat kuuluivat vapaakirkollisuuden piirissä syntyneen skutnabbilaisuuden ydinalueeseen yhdistyen Etelä-Pohjanmaan kannatusalueeseen. Liikkeen tärkein kokoontumispaikka oli Laihia. Liike sai vakaata kannatusta myös Vähässäkyrössä ja Vaasassa, mutta se ei saanut kuitenkaan kannatusta ruotsinkielisen väestön keskuudessa.

Helluntaiherätys right|thumb|Uudenkaarlepyyn Saalem-seurakunta. Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla on useita helluntaiseurakuntia. Huomattavimmat seurakunnat Vaasan Sionin ja Pietarsaaren Elimin jälkeen ovat Uudenkaarlepyyn Saalem-seurakunta ja Närpiön Filadelfia-seurakunta.

Kaikkiaan Pohjanmaalla toimii nykyisin 18 helluntaiseurakuntaa. Suhteelliselta kannatukseltaan Pohjanmaa kuuluu helluntailaisten pienimpiin maakuntiin. Vuonna 2016 helluntaiseurakuntiin kuului noin 0,5 prosenttia maakunnan asukkaista.

Katolinen kirkko Roomalaiskatolisen kirkon piirissä Pohjanmaalla toimii Tampereella keskuspaikkaansa pitävä Pyhän Ristin katolinen seurakunta. Seurakunta järjestää säännöllistä toimintaa Kristiinankaupungissa.

Koulutus