Mastokankaan tuulivoimapuisto on Pohjois-Pohjanmaalla Raahen Kopsalla ja Siikajoen Korsunperällä sijaitseva tuulivoimapuisto, jossa toimii 12 tuulivoimalaitosta. Niiden kokonaiskapasiteetti on 68 megawattia ja vuosituotanto on noin 210 gigawattituntia . Tuulivoimapuiston on rakentanut Tuulikolmio Oy, sen omistaa Mastotuuli Oy , joka on Aquila Capitalin tytäryhtiö, ja sitä operoi Ilmatar Service Oy.
Yleistä Mastokankaan tuulivoimapuisto sijaitsee Siikajoen ja Raahen kuntarajan molemmilla puolilla Kopsan Mastokankaan alueella noin 18 kilometriä Raahen kaupungista kaakkoon ja noin 18 kilometriä Siikajoen Ruukista lounaaseen. Tuulipuiston pituus on 3,2 kilometriä, leveys 1,4 kilometriä, ja kaikki voimalaitokset sisällensä sulkevan alueen pinta-ala on 2,6 neliökilometriä. Voimala-alue sijaitsee Mastokankaan, Saunasaaren, Ristirämeen, Kippakengännevan, Kursunkankaan, Kursunnevan ja Rajalehdon seuduilla. Tuulipuiston huoltotiet alkavat Raahen ja Vihannin väliseltä kantatieltä 88 Möykkyperän kohdalta. Toinen huoltotie alkaa Kopsan kylästä tulee alueelle sen länsipuolelle.
Tuulivoimalaitokset ovat saksalaisen Nordexin valmistamaa N149-mallia, jonka napakorkeus on 155 metriä, tuuliturbiinin halkaisija 149,1 metriä, ja jonka kapasiteetti on 5,7 megawattia. Voimalat sijaitsevat 83–90 metrin korkeudella mpy. Voimaloiden tuottama sähkö johdetaan maakaapeleissa 30 kilovoltin jännitteellä kaava-alueen itäpuolella sijaitsevalle sähköasemalle. Maakaapelia on käytetty yhteensä 12 kilometriä. Sähköasemalla tuotetun sähkön jännite nostetaan 220 kilovoltiin ja johdetaan alueen vieressä kulkevalle Fingridin sähkölinjaan.
Historiaa Suunnittelu Hankkeen perusti Tuulikolmio Oy, joka on portugalilaisen Infraventus Lda:n (entinen Grupo Enersis) suomalainen tytäryhtiö. Yritys toimii nykyään myös nimellä Kaamostuuli Oy. Tuulikolmion nimi jäi pois Mastokankaan hankeyhtiöstä ja se muutettiin nimelle Mastotuuli Oy. Yhtiön laatima tuulivoimahankkeen arviointiohjelma saapui Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukseen tammikuussa 2014. Se asetettiin julkisesti nähtäville tammi-, helmi- ja maaliskuun ajaksi Siikajoen kunnanvirastoon ja kirjastoon, Raahen kaupungin tekniseen palvelukeskukseen ja kirjastoon sekä ELY-keskukseen Oulussa. Siihen liittyvä yleisötilaisuus järjestettiin Kopsan seurantalolle. Arviointiohjelmassa esitettiin suunnitelma, jossa rakennettaisiin joko 70 teholtaan 3,3 megawatin tuulivoimalaitosta (napakorkeus olisi 140 m ja tuuliturbiinin halkaisija 126 m) tai vaihtoehtoisesti 61 teholtaan 3,0 megawatin tuulivoimalaa (turbiinin halkaisija 117 m). Niille rakennettaisiin alueen itäpuolelle sähköasema, josta sähkö siirrettäisiin 110 kilovoltin sähkölinjaa myöten Ruukkiin. Hankealueen pinta-ala oli hakemuksissa 1 400 hehtaaria. Yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta annettiin huhtikuussa 2014. Siinä yhteysviranomainen nosti esille esimerkiksi voimala-alueella osittain sijainneesta luonnonsuojelualueesta tulisi jättää riittävän laaja puskurialue, ja mainitsi voimala-alueiden yhteisvaikutuksesta, että siinä huomioitaisiin riittävästi asukkaiden tarpeet. Esille nostettiin erityisesti yhteisvaikutukset Kopsan kylän kehittämiseen ja sekä seudun elinoloihin että viihtyvyyteen. Tähän vaikuttaisi erityisesti voimaloiden etäisyydet asutukseen. Lisäksi yhteysviranomainen ehdotti pienemmän voimalamäärän vaihtoehdon laatimista arviointiselostukseen.
Arviointiselostus saapui ELY-keskukseen joulukuussa 2014. Se oli julkisesti nähtävillä helmi-, maalis- ja huhtikuussa, ja siihen liittyvä yleisötilaisuus järjestettiin maaliskuussa Kopsan seurantalolla. Tuulivoimapuisto sijaitsi kohdassa, joka ensimmäiseen vaihemaakuntakaavaan oli merkitty tuulivoimalle soveltuvaksi alueeksi. Hankesuunnitelmaa oli pienennetty siten, että vaihtoehdoksi 1 kaavailtiin 24 teholtaan 3,0 megawatin tuulivoimalaitosta (napakorkeus 140 m ja turbiinin halkaisija 117 m), ja vaihtoehdoksi 2 yhteensä 20 teholtaan 4,5 megawatin tuulivoimalaa (turbiinin halkaisija 128 m). Voimaloista seitsemän olisi sijainnut Raahen ja loput 13–17 Siikajoen puolella. Tuulivoimalaitokset kytkettäisiin toisiinsa 20 tai 30 kilovoltin maakaapeliverkolla, joilla sähkö johdettaisiin alueen itäpuolelle rakennettavalle sähköasemalle. Sähköasemalta olisi tarkoitus rakentaa liittymä Fingridin 220 kilovoltin sähkölinjaan. Yhteysviranomaisen lausunnossa käsiteltiin vielä heikosti huomioituja asioita. Vaikka suojelualueet oli huomioitu hyvin, jäi luontoasioissa huomautettavaa. Muinaisjäännöksiin, luontokohteisiin ja eläinten elinpiireihin tulisi kiinnittää jatkossa enemmän huomiota, kun päätettäisiin voimaloiden sijoittamisesta, teiden ja muun infrastruktuurin rakentamisesta.
Yhteisvaikutuksen seurauksena esiintyi lähiseuduilla alueita, johon näkyisi tuulivoimalaitoksia kolmesta eri tuulivoimapuistosta. Pohjois-Pohjanmaan liitto ja yhteysviranomainen kritisoivat tämän asian esittelyä. Myös melu- ja välkehaittojen käsittely oli yhteysviranomaisen mielestä puutteellista, etenkin viereisten tuulivoimapuistojen yhteisvaikutusten osalta, joiden takia 35 desibelin vaikutusalueita ylettyi tämän puiston alueelle. Yhteysviranomainen ehdotti, että melunarvioinnissa voisi eräitä voimaloita siirtää kauemmaksi asutuksesta tai ohjelmoidusti pysäyttää voimaloita epäsuotuisissa olosuhteissa. Yhtiö oli teettänyt ympäristön asukkaille kyselyn lähes 500 talouteen. Vastaajista noin 60 % vastusti hanketta ja 40 % puolsi tai ei vastustanut hanketta. Seudun asukkailla oli yhteysviranomaisen mukaan jo kokemuksia tuulivoimapuistojen toiminnasta, mikä olisi näkynyt kyselyiden vastauksissa.
Osayleiskaavaa suunniteltiin Raahessa ja Siikajoella kesäkuusta 2015 alkaen. Raahen kaupunginvaltuusto hyväksyi kaavan toukokuussa 2016 ja Siikajoen kunnanvaltuusto maaliskuussa 2016. Kaavaan oli merkitty 14 tuulivoimalaitoksen paikat, sähköaseman paikka ja tiestöä. Kaavakartan tuulivoimaloista nro 5 ja 14 ei ole vieläkään rakennettu ja tiestöstä tuli hieman erilainen kuin se oli kaavassa. Osayleiskaava sai lainvoiman Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden toukokuussa 2017 ja korkeimman hallinto-oikeuden maaliskuussa 2018 antamilla päätöksillä. KHO katsoi, että valituksissa olisi valitusperusteet pitänyt esittää ennen valitusajan päättymistä . Kaava kuulutettiin voimaantulleeksi maaliskuussa 2018.
Toukokuussa 2019 uutisoitiin, että Pohjois-Suomen hallinto-oikeus hylkäsi uudet valitukset osayleiskaavasta, sillä valittajien mielestä sitä ei esitelty Siikajoen kunnanhallituksessa hyvän hallintotavan mukaisesti. Käsitellyssä momentissa oli ollut kyse tuulivoimalaitosten enimmäiskorkeuden korotuksesta. Hallinto-oikeudessa ei tutkittu kunnanhallituksen toimintaa.
Rakentaminen ja tuotannon varmistaminen Tuulikolmio etsi kumppania tuulivoimapuiston rakentamiseksi ja sellainen saatiin Aquila Capitalista vuonna 2018 . Tuulikolmio ja Aquila Capital omistivat Mastotuuli Oy:tä yhdessä 50% osuuksilla. Yhtiöt solmivat Nordexin kanssa sekä laitetoimituksesta että tuulivoimapuiston rakentamisesta sopimukset. Nordex kiinnitti Keski-Suomen Betonirakenteen rakentamaan tuulivoimapuiston perustukset, sähkö- ja tietoliikenneverkot sekä sähköaseman, avaimet käteen-periaatteella. Nordex pystyttäisi sen jälkeen tuulivoimalaitokset ja ottaisi ne käyttöön. Työt aloitettiin syyskuussa 2020 metsähakkuilla. Työmaalla jouduttiin noudattamaan koronaepidemian takia erityisiä hygieniamääräyksiä. Tuulivoimalaitoksien pystytys ja asennus tehtiin vuonna 2021 ja sähköverkkoon yhdistäminen saatiin päätökseen vuonna 2022. Rakentaminen tulisi olla valmiina toukokuussa 2022 .
Tuulipuisto siirtyi kokonaisuudessaan Aquila Capitalin omistukseen vuoden 2021 aikana. Elokuussa 2021 uutisoitiin Statkraftin ja Aquila Capitalsin välisestä sopimuksesta, jossa sekä Korkeakankaan tuulivoimapuiston että tämän kaikki sähköenergia myydään Statkraftille. Sähkön arvioitu vuosituotanto olisi 350 gigawattituntia. Joulukuussa 2022 uutisoitiin, että Statkraft myy näin hankkimansa vihreän sähkön Nesteelle.
Katso myös Luettelo Suomen tuulivoimaloista
Huomautukset
Lähteet
Luokka:Raahen tuulivoimapuistot Luokka:Siikajoen tuulivoimapuistot