Tyra Kleen (1874–1951) oli ruotsalainen taidemaalari, feministi ja kirjailija. Hän tuli tunnetuksi myös Aasiaan ja Egyptiin suuntautuneista matkoistaan. Varakkaan perhetaustansa vuoksi hän saattoi elää vapaasti etsien itseään ja tehden taidetta.
Elämänvaiheita Tyra Kleen syntyi yläluokkaiseen perheeseen. Isä oli juristi ja diplomaatti. Isän ammatin vuoksi tytär sai kosmopoliittisen kasvatuksen ja asui monissa Euroopan maissa. Kotikasvatukseen kuului myös vieraiden kielten opiskelua. Taideopiskelunsa hän aloitti isoäitinsä ja äitinsä opettamana.
Kleen aloitti maalaustaiteen opintonsa Saksassa, missä hän opiskeli vuodet 1892–1893 Dresdenissä ja Karlsruhessa ja Münchenissä vuodet 1894–1895. Hänen opettajansa Max Klinger antoi hänelle ratkaisevia vaikutteita ja juuri hänen innostamana hän alkoi tehdä grafiikkaa. Hän opiskeli vielä Pariisissa ja Roomassa. Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä hän piti Pariisissa vuonna 1892. Roomassa meni kaikkiaan yhdeksän vuotta. Rooman ajan päiväkirjat kuvailevat usein piinaavaa päänsärkyä, unettomuutta ja melankoliaa.
Pariisissa Kleen maalasi aluksi Pariisin kahvilanäkymiä, mutta vähitellen hän alkoi kiinnostua symbolismista. Hän ryhtyi myös kuvittajaksi ja teki kuvituksen Olive Schreinerin teokseen.
Tukholmaan Kleen palasi vuonna 1909. Hänestä tuli Edelweiss-yhdistyksen jäsen. Hänestä tuli läheinen ystävä monen jäsenen ja erityisesti sen johtajan, Huldine Flokin ja hänen tyttäriensä kanssa. Hän ikuisti perheen jäseniä useisiin hienoihin muotokuviin. Yhdistyksen suunniteltuun temppeliin hän luonnosteli arkkienkelien kuvia. Rakennusta ei koskaan rakennettu. Tässä vaiheessa hän oli erittäin kiinnostunut spritualismista ja teosofiasta.
Ruotsin asunnokseen Kleen rakennutti huvilan Lidingöhön. Huvila, jonka nimeksi tuli Villa Brevik, käsittää kattoterassin ja ateljeen. Ruotsissa oleskellessaan Kleen kampanjoi naisten äänioikeuden puolesta. Hän oli myös ensimmäisiä jäseniä uudessa Ruotsin naistaiteilijoiden liitossa.
Roomasta Kleen vieraili välillä Berliinissä ja Pariisissa. Vuoden 1910 hän vietti Intiassa ja Ceylonilla. Hän oli matkustanut sinne rahtilaivalla. Yhdysvalloissa Kleen vieraili vuonna vuosina 1916–1917 pitäen samalla näyttelyn New Yorkissa. Vuodet 1919–1921 hän vietti Jaavalla ja Balilla opiskellen tanssitaidetta. Ilman aristokraattista taustaa tämä ei olisi ollut mahdollista.
Taustansa ansiosta Kleen tutustui Balin rajaan, Gusti Bagus Jelanticiin. Jelantic järjesti henkilökohtaisilla suhteillaan Kleenille paikan syrjäisestä kylästä opiskelupaikaksi. Samalla hän piirsi ja maalasi lähes kaikkea näkemäänsä tanssia. Moni balilainen tanssija ei voinut tajuta mitä oli tekeillä – valkoinen nainen pyysi heitä toistamaan samoja liikkeitä uudelleen ja uudelleen ja välillä pysähtymään ja jähmettymään liikkumattomiksi kesken kaiken. Paikallisten pappien salailukulttuuri tosin vaikutti siten, että välillä tehtiin tahallisesti vääriä liikkeitä, jotta eurooppalainen Kleen ei saisi selville oikeita liikesarjoja. Tanssia ja erityisesti itämaista tanssia Kleen piti korkeimpana taidemuotona.
Ruotsiin palattuaan Kleen piti Balilla maalatuista töistään näyttelyn Liljevalchin taidehallissa. Lisäksi häneltä ilmestyi balilaisia tansseja käsitellyt kirja Tempeldanser och musikinstrument på Bali., jonka hän kuvitti omilla töillään. Teoksesta muodostui hänen elämänsä suurimittaisin teos, kaiken kaikkiaan sen työstämiseen meni kymmenen vuotta.
Kleen kirjoitti myös kaunokirjallisia teoksia. Häneltä ilmestyi vuonna 1900 romaani Lek – Från Roms bohemevärld, joka käsitteli pohjoismaalaisten taiteilijoiden ystävyyttä ja rakkaussuhteita Roomassa. Sen päähenkilö Sigrid muistuttaa hyvin paljon Kleeniä itseään. Päähenkilö toteaa romaanissa, että taiteilijat halveksivat sekä elämää että rakkautta ja että hän leikkii mielummin köyhän Söderin lasten kuin teeskentelevien rikkaiden kanssa. Kahta vuotta myöhemmin ilmestyi hänen seuraava teoksensa En Psykesaga, jonka hän kuvitti itse.
Egyptissä Kleen matkaili vuosina 1925–1926. Maan historian innoittamana hän kirjoitti romaanin Solens son, joka kertoo faarao Akhenatenista.
1930-luvun koittaessa Kleen sai huomata, että hänen taiteensa oli muuttunut vanhanaikaiseksi eikä kiinnostanut enää yleisöä. Hän julkaisi kaksi Indonesian kulttuureita käsittelevää teosta ja kierteli luennoimassa niistä. Häneltä tilattiin edelleen muotokuvia ja hän toimi myös valokuvaajana.
Kleen testamenttasi omaisuutensa Ruotsin ritarihuoneelle. Hän asetti ehdon, että mitään hänen jäämistöstään ei saa julkaista kuin vasta 50 vuotta hänen poismenonsa jälkeen. Jäämistö käsittää kirjeitä, päiväkirjoja kuudenkymmen vuoden ajalta, valokuvia matkoilta, piirroksia ja maalauksia.
Itsenäisyyttään ja vapauttaan varjellut Kleen ei solminut avioliittoa eikä hankkinut lapsia. Hän oli menossa kihloihin yhdysvaltalaisen taiteilijan Max Bohmin kanssa opiskellessaan Ranskassa. Viime hetkellä Kleen perui kihlauksen, eikä sen jälkeen halunnut pysyvää suhdetta yhteenkään naiseen eikä mieheen.
Lähteet
Aiheesta muualla http://www.norrkopingskonstmuseum.se/utstallning/tyrakleen/ http://runeberg.org/ordochbild/1901/0712.html
Luokka:Ruotsalaiset taidemaalarit Luokka:Ruotsalaiset feministit Luokka:Vuonna 1874 syntyneet Luokka:Vuonna 1951 kuolleet