Rukous kuolleiden puolesta on muun muassa kristinuskoon liittyvä esirukouksen käytäntö.
Kristinusko omaksui kuolleiden puolesta rukoilemisen juutalaisuudesta. Uudessa testamentissa se näkyy Paavalin rukoillessa Onesiforokselle ; Jumalan laupeutta tavalla joka näyttää osoittavan että hän on jo kuollut. Kuolleiden puolesta rukoileminen näkyy sitten katakombien varhaiskristillisissä hautakirjoituksissa ensimmäiseltä vuosisadalta alkaen. Tämä tapa näkyy myös kirkkoisien kuten Tertullianuksen, Arnobiuksen, Cyprianuksen, Kyrillos Jerusalemilaisen, Augustinuksen, Johannes Khrysostomoksen ja Dionysios Areopagitan teoksissa, Apostolisten konstituutioiden 8. kirjassa ja varhaisissa liturgioissa. Kuolleiden puolesta rukoileminen on liittynyt eukaristian viettoon. Katolisessa kirkossa tapa on läheisesti sidoksissa oppiin kiirastulesta ja laajemmin pyhäin yhteydestä. Protestanttisen reformaation myötä kuolleiden puolesta rukoileminen jäi lopulta pois uskonharjoituksesta. Sen kieltäminen johtui paljolti Jean Calvinin vaikutuksesta. Luterilaisuudessa (AC XXIV, 94) ja anglikaanisuudessa kuolleiden puolesta rukoilemista ei ole kielletty.Prayer for the Dead New Schaff-Herzog Encyclopedia of Religious Knowledge Prayers for the Dead Catholic Encyclopedia Dead, Prayers for. Christian Cyclopedia. Concordia Publishing House, 2000
Katso myös Panihida Ruumissaarna ja rukous Hiljainen hetki Requiescat in pace
Lähteet
Kirjallisuutta Olavi Rimpiläinen: Läntisen perinteen mukainen hautauskäytäntö Suomessa ennen isoavihaa. Suomen kirkkohistoriallinen seura 1971. Joensuu : Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oy. 435 s.
Luokka:Spiritualiteetti Luokka:Kristilliset rukoukset Luokka:Uskonnolliset käsitteet Luokka:Kristinuskoon liittyvät kiistat Luokka:Kuolema