Gestapon vihollinen numero 1 () on alankomaalainen toiseen maailmansotaan sijoittuva elokuva vuodelta 1977. Elokuva perustuu alankomaalaisen vastarintataistelijan Erik Hazelhoff Roelfzeman muistelmiin Soldaat Van Oranje ja juoni sijoittuu natsi-Saksan miehittämiin Alankomaihin seuraten joukkoa opiskelijoita, jotka päätyvät sodan aikana eri rooleihin. Elokuvan on ohjannut Paul Verhoeven.
Tuotanto Erik Hazelhoff Roelfzema (1917–2007) oli alankomaalainen kirjailija ja toisen maailmansodan aikainen vastarintataistelija, sekä Kuninkaallisten ilmavoimien lentäjä. Roelfzema julkaisi vuonna 1970 muistelmansa nimellä Het Hol Van De Ratelslang, joka sai myöhemmin uuden nimen Soldaat Van Oranje. Teoksesta tuli kansainvälinen bestseller ja Roelfzema sai mainetta sotasankarina kotimaassaan. Muutama vuosi teoksen julkaisun jälkeen tuottaja Rob Houwer, ohjaaja-käsikirjoittaja Paul Verhoeven ja käsikirjoittaja Gerard Soeteman saivat teoksen elokuvaoikeudet. Elokuvasovituksen tekivät Verhoeven, Soeteman ja Kees Holierhoek. Tuottaja Houwer keräsi kokoon 3,5 miljoonan guldenin budjetin. Pääosaan Roelfzemana valittiin tuolloin vielä suhteellisen tuntematon näyttelijä Rutger Hauer. Roelfzema itse toimi elokuvatuotannon konsulttina. Elokuva sai huomattavaa tukea Alankomaiden prinssi Bernhard zur Lippe-Biesterfeldiltä, joka tuolloin asevoimien ylitarkastajana järjesti sille asevoimien tukea, väliaikaisia tiesulkuja ja muita logistisia apuja.
Elokuvan kuvauksista tuli pitkä ja hankala prosessi. Kuvaukset alkoivat syksyllä 1976, mutta ne jouduttiin keskyttämänä rahavaikeuksien takia seitsemän viikkoa niiden alun jälkeen. Kuvaukset alkoivat taas keväällä 1977 kun Houwer oli saanut lisää rahoitusta alankomaalaiselta televisioyhtiä Excelsiorilta ja brittiläiseltä The Rank Organisationilta. Lisärahoitusta saatiin sillä ehdolla, että samasta kuvausmateriaalista tehtäisiin neljäosainen minisarja For Koningin en Vaderland. Kuvauksissa käytettiin suuria määriä maailmansodan aikaisia aseita ja sitä varten hankittiin esimerkiksi 50 sodanaikaista autoa. Näyttelijöitä varten teetätettiin 3 000 univormua ja muuta asua. Maailmansodan aikaista saksalaista Panther-panssarivaunua esitti kuvausten aikaan nykyiaikainen Leopard 1. Kuvausten toinen vaihe alun keskeytyksen jälkeen kesti seitsemän viikkoa.
Elokuva seuraa juonen ja sen tapahtumien puolesta pääpiirteissään lähdemateriaaliansa. Paul Verhoevenin vuonna 2006 antaman haastattelun mukaan hän kuitenkin väritti joitakin sen tapahtumia luodakseen sankarillisemman ja isänmaallisemman vaikutelman.
Vastaanotto thumb|Rutger Hauer ja Jeroen Krabbé saapumassa elokuvan ensi-iltaan. Gestapon vihollinen numero 1 sai ensi-iltansa Alankomaissa 22. syyskuuta 1977. Elokuvasta tuli kotimaassaan kiistelty. Monet katsoivat sen vähätelleen Alankomaiden vastarintaliikkeen toimintaa ja sen vaikutusta sodan kannalta yleensä. Jotkut karstoivat myös elokuvassa esiintyvää alastomuutta ja seksuaalisuutta. Vuonna 1999 Nederlands Film Festival-elokuvajuhlilla valittiin äänestyksellä 1900-luvun paras alankomaalainen elokuva. Gestapon vihollinen numero 1 sijoittui toiseksi sen ohjaaja Paul Verhoevenin toisen elokuvan Turkkilaisia makeisia (1973) takana. Vuonna 2010 Roelfzeman tariansta tehtiin myös musikaalinäytelmä Soldaat van Oranje – De Musical.
Elokvua menestyi hyvin ulkomailla. Se sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa 16. elokuuta 1979. Los Angeles Film Critics Association palkitsi sen parhaana ulkomaisena elokuvana vuonna 1979 ja vuonna 1980 se oli ehdolla parhaan vieraskielisen elokuvan Golden Globe-palkinnon saajaksi.
Elokuvakriitikkojen arvoita kokoava Rotten Tomatoes antoi elokuvalle 12 arvioon perustuvan arvosanan 92 %.
Lähteet
Luokka:Alankomaalaiset elokuvat Luokka:Toiseen maailmansotaan pohjautuvat elokuvat Luokka:Vuoden 1977 elokuvat