pienoiskuva Sára Salkaházi (alun perin Sarolta Klotild Schalkház; 11. toukokuuta 1899, Kassa, Itävalta-Unkari – 27. joulukuuta 1944, Budapest, Unkari) oli unkarilainen katolisen sisarjärjestön jäsen, joka toisen maailmansodan aikana pelasti lähes sadan vainotun juutalaisen hengen. Katolinen kirkko julisti hänet autuaaksi vuonna 2006.
Elämä Sára Salkaházi syntyi 1899 tuolloin Unkarin kuningaskuntaan kuuluneessa Kassassa (nyk. Slovakian Košice), missä hänen vanhempansa omistivat hotellin. Isä kuoli Sáran ollessa kaksivuotias, ja äiti joutui omistautumaan hotellin johtamiselle.
Sára Salkaházi opiskeli kotikaupungissaan alakoulun opettajaksi, mikä tuohon aikaan oli käytännössä korkein mahdollinen naisille avoin koulutus. Opettajana hän kuitenkin työskenteli vain vuoden ajan ja kouluttautui sen jälkeen kirjansitojaksi. Töissään hän joutui tekemisiin köyhien, etenkin köyhien naisten kohtaloiden kanssa, ja alkoi kiinnittää huomiota yhteiskunnan eriarvoisuuteen.
Salkaházi oli jo kouluaikoinaan harrastanut kirjoittamista. Hän alkoi nyt osallistua Slovakian unkarilaisvähemmistön kirjalliseen toimintaan ja kirjoittaa novelleja, joiden aiheina usein olivat köyhien ihmisten ongelmat sekä oikeudenmukaisuuden ja etiikan kysymykset. Hänestä tuli myös Tšekkoslovakian kristillis-sosialistisen puolueen lehden toimittaja, ja hän kuului puolueen hallitukseen.
Salkaházi oli jonkin aikaa kihloissa, mutta sitten uskonnollinen kutsumus vei voiton, ja hän purki kihlauksen. Vuonna 1929 hän liittyi Budapestissa Margit Slachtan perustamaan katoliseen naisjärjestöön, ”Sosiaalisten sisarten seuraan” (unk. Szociális Testvérek Társasága, lat. Societas Sororum Socialium). Hän toimi järjestön palveluksessa ensin kotikaupungissaan Kassassa, missä hän valvoi diakoniatyötä, opetti uskontoa, luennoi ja julkaisi katolisille naisille suunnattua lehteä. Sisarkunnassa tupakoivaan, moderniin naistoimittajaan suhtauduttiin aluksi epäluuloisesti, hänen kutsumustaan epäiltiin, ja lopullisen jäsenyysvalansa hän pääsi vannomaan vasta 1940.
1930-luvun lopulla hän suunnitteli lähtevänsä lähetystyöhön Brasiliaan, minne unkarilaiset benediktiinit olivat pyytäneet sisarjärjestön edustajia avuksi. Toisen maailmansodan syttyminen kuitenkin esti aikeet. Vuonna 1941 hänet määrättiin johtamaan Unkarin katolisten työläisnaisten liikettä, järjestöä, jolla oli lähes 10 000 jäsentä kautta maan. Hän myös toimitti järjestön lehteä, perusti Budapestiin asuntoloita työssäkäyville naimattomille naisille sekä lomakoteja liikkeen jäsenille. Sodan aikaan hän vaihtoi saksalaisperäisen sukunimensä unkarilaisempaan muotoon Salkaházi.
Nuoliristipuolueen noustua valtaan Natsi-Saksan miehittämässä Unkarissa 1944 Sára Salkaházi tovereineen piilotti vainottuja juutalaisia naisia ja lapsia järjestönsä johtamaan asuntolaan Budapestin Bokréta-kadulle. He saivat väärennetyt henkilöllisyystodistukset ja sisarjärjestön puvut. Asuntolassa työskentelevä nainen antoi piileskelijät ilmi, ja 27. joulukuuta 1944 asuntolaan saapui nuoliristiläisiä etsimään juutalaisia. Heidän kuulustellessaan paikalla olleita Salkaházi saapui paikalle ja ilmoittautui asuntolan vastaavaksi johtajaksi. Hänet pidätettiin ja vietiin pois yhdessä neljän suojattinsa sekä uskonnonopettaja Vilma Bernovitsin kanssa. Saman päivän iltana kaikki kuusi vietiin Tonavan rantaan, riisuttiin ja ammuttiin jokeen. pienoiskuva|Sára Salkaházin ja Vilma Bernovitsin muistolaatta heidän surmapaikkansa luona, nykyisellä Sára Salkaházin rantakadulla.
Jälkimaine Sára Salkaházin toiminta ja kohtalo jäivät sodan jälkeen pitkäksi aikaa unohduksiin ja nousivat julkisuuteen vasta vuosina 1966–67, kun Budapestissa joitakin entisiä nuoliristiläisiä joutui oikeuteen. Vuonna 1969 Sára Salkaházi liitettiin Israelissa Yad Vashem -keskuksen virallisesti kunnioittamiin "Vanhurskaisiin kansakuntien joukossa".
Paavi Benedictus XVI julisti Sára Salkaházin autuaaksi vuonna 2006. Hänen muistopäiväänsä vietetään 11. toukokuuta.
Hänelle on pystytetty patsas hänen kotikaupunkinsa Košicen Pyhän Elisabetin tuomiokirkkoon, ja Budapestissa hänen mukaansa on nimetty osa Pestin puoleista Tonavan rantakatua Vapaudensillan luona sekä pieni puisto.
Lähteet
Luokka:Unkarilaiset henkilöt Luokka:Kristityt nunnat Luokka:Autuaaksi julistetut Luokka:Vanhurskaat kansakuntien joukossa Luokka:Holokaustissa kuolleet Luokka:Vuonna 1899 syntyneet Luokka:Vuonna 1944 kuolleet