Myllyoja on Pirkanmaalla Sastamalan Mouhijärvellä virtaava 3 kilometriä pitkä joki, joka muodostaa sen alajuoksun osuuden sen 12 kilometriä pitkästä pääuomasta.

Ojan kulku Myllyoja saa alkuunsa Kirkkojärven itärannasta. Ympäröivän peltoalueen rinteet viettävät kaukaa kohti ojan kuluttamaa loivaa jokilaaksoa. Oja alittaa heti alussa Vanhakirkon ja Päiväpuolen välisen kylätien. Se virtaa rauhallisesti itään päin ensimmäisen kilometrin matkan. Tässä kohdassa on ojassa toiminut vesimylly, jonka perustukset löytyvät ojanvarresta edelleen . Se eteläpuolella sijaitsee Päivänpuolen kulmakunta, jossa kauempana sijaitseva asutus ja metsäpalstat lomittuvat siellä peltojen väliin. Oja päätyy metsätaipaleelle, jossa sen kummallekin puolelle nousee mäkien korkeat rinteet. Samalla, kun oja virtaus jyrkkenee, on ojan rantaan rakennettu kolme vapaa-ajan asuntoa. Täällä se alittaa Päiväpuolen ja Tappitorin välisen vanhan tien . Oja putoaa yli kuusi metriä alemmaksi laaksoon muodostuneelle tasaiselle laaksonpohjalle. Edellisen sillan vieressä on vielä kaksi vapaa-ajan asuntoa, ja sillan jälkeen oja alkaa meanderoida. Laaksonpohjalla on peltomaata, jossa 20–40 metriä edestakaisin mutkitteleva joki toimii kiinteistön rajauomana. Laaksoa kutsutaan Myllyniituksi ja oja laskee Mätikön Myllylahteen.

Luontoarvoja Pohjoispuolella sijaitsevasta Selkeen kartanon piha-alueelta on noin 80 metriä Myllyojan rotkon pohjalle, missä rinne edelleen jyrkkenee. Rotkon rinteillä on edelleen havaittavissa viime jääkauden loppuvaiheen aikaisia lasku-uoman reunoja. Sillan yläpuolella vesi pulppuaa ja solisee kivien lomitse tiheän kasvuston seassa. Ojaa on aikoinaan perattu ja sivuun siirretyt kivikot ja tuomikasvustot yhdessä tekevät alueen vaikeakulkuiseksi. Pohjoisrinteille on istutettu kuusimetsää ja etelärinteillä viihtyvät tuomien lisäksi raitaa, harmaaleppää, haapaa sekä hieskoivua ja rauduskoivua. Puron ympäristössä kasvaa kostean lehdon kasvillisuutta, kuten esimerkiksi punakoisoa, lehtomataraa ja luhtamataraa, luhtalemmikkiä, keltakurjenmiekkaa, myrkkykeisoa ja ranta-alpia. Rotkon ylärinteillä viihtyvät kivikkoalvejuurta, lehtonurmikkaa ja muuta lehtomaisen kankaan lajistoa.

Kirkkojärven valuma−alue Kirkkojärven valuma-alue sijaitsee Kokemäenjoen vesistön (35) Kokemäenjoen alueessa (35.1), jonka Saikkalanjoen valuma-alueeseen (35.16) se kuuluu. Kirkkojärven valuma-alueen pinta-ala on 42,15 neliökilometriä (tai myös 41,39 km² ) ja se järvisyys on 3,77 %. Kirkkojärven laskuoja Myllyoja laskee Mätikköön Mätikön alueessa (35.162).

Kirkkojärven valuma-alueen pääuoma on Paikkatietoikkunan verkkopalvelussa vesistöviranomaisen valitsemana alajuoksulla ensin Myllyoja (2,9 km), sitten Kirkkojärven selkä (1,9 km), johon laskee Eskolanoja (1,9 km), joka alkaa Kallojärvestä. Ainoa Kallojärveen laskeva etelästä tuleva pitkä oja on Raijonoja. Kun pääuomaan liitetään tämä oja saadaan pääuoman pituuteen vielä Kallojärven selkää (0,43 km) ja Raijonojan pituutta noin (3,9 km) ja latvajärven Ahvenjärven selkä (1,4 km). Nämä tekevät yhteensä 12,4 kilometriä.

Valuma-alueeseen kuuluu neljä vähintään hehtaarin kokoista järveä. Niistä suurin on Kirkkojärvi (92 ha), joka on samalla valuma-alueen pääjärvi. Siihen laskee eri ilmansuunnista valuma-alueen ojia tai jokia. Horvonoja tulee luoteesta päin, missä sijaitsevat Hikijärvi (8 ha), sen takana leivinsuolta löytyvä pieni Leivinlammi, ja keskijuoksulla piiloitteleva Tillistö. Kirkkojärven etelärantaan laskee oja, jonka lähteet sijaitsevat viiden kilometrin päässä Heinäsuolla. Etelärannan Laalahteen laskee Kaluvuorilta alkava metsäoja. Tervamäenlahteen laskee kuitenkin valuma-alueeltaan suurin laskujoki Eskolanjoki, jolla on muutama etelästä tuleva sivuoja. Se alkaa Kallojärveen (28 ha), johon kerääntyvät muut laskuojat. Niistä yksi alkaa monilatvaisena Hanhikallioilta ja toinen on Nuohenoja, joka saa alkunsa neljä kilometrin päässä Hallunsuolta. Kallonjärveen laskevat muutama pikkuojat, mutta etelärantaan tulee Raijonoja. Se on Ahvenjärven (29 ha) laskuoja.

Valuma-alueen historiaa Vuosina 1855–1856 valmistuneessa Kalmbergin kartastossa on koko ojanvarsi ja alueita sen ympäriltä merkitty niittymaiksi. Ojan pohjoispuolella sijaitsee Selkeen kartano (Selis Gård) ja ojan eteläpuolella viiden torpan pellot. Mouhijärveen kirkko sijaitsee siinä, missä nykyään on Vanhakirkko ja sen hautausmaa. Myllyojaan ei ole merkitty vesimyllyä, mutta niitä on esimerkiksi Nuohenojassa, ehkä nykyisen Myllojan talon mailla, ja Raijonojassa. Nuohenojan vesimyllylle on anottu toimintalupaa ainakin vuonna 1843 .

Vuonna 1848 toimitettiin maaherralle anomus koskien Kirkkojärven patoamisesta. Patoamisen syynä saattoi olla vesimylly, joka sijaitsi Myllyojassa. Vuonna 1913 toimitettiin Kirkkojärvellä katselmus, joka toistettiin vuonna 1926 yhdessä kallojärven kanssa. Vihdoin vuonna 1934 sekä Kirkkojärven että Kallojärven vedenpintoja laskettiin. Tässä yhteydessä on Myllyojan yläjuoksua täytynyt perata jonkin verran syvemmäksi, mikä on voinut vaikuttaa jotenkin vuonna 1932 karttaan merkittyyn vesimyllyyn . Kalmbergin kartoissa on eteenkin Mätikön rantaviiva piirretty nykyistä paljon pitemmäksi järveksi . Myös Mätikön laskujoessa on täytynyt olla pato. Sitä käsiteltiin vuonna 1848 ja se saattoi palvella Saikkalanjoessa ollutta vesimyllyä. Mätikön kohonnut vedenpinta on peittänyt alleen osaa Myllyojan alavaa alajuoksua.

Huomioita

Lähteet

Luokka:Sastamalan joet Luokka:Kirkkojärven valuma-alue