Kamata

pienoiskuva|Kamatan rautatieaseman itäpuoli

Kamata () on Tokion kaupunginosa Ōtan erillisalueella. Se sijaitsee Ōtan eteläosassa Tamajoen suistoalueella. Historiallisesti Kamata tunnettiin japaninaprikoositarhoistaan. Ennen toista maailmansotaa se muodosti oman Kamata-kun suuralueensa, joka käsitti huomattavasti nykyistä kaupunginosaa laajemman alueen. Kaupunginosa sijaitsee JR Higashi-Nihonin Keihin–Tōhoku-linjan ja Keikyū-rautatielinjan asemien välissä, ja se on yksi Ōtan vilkkaimmista liike- ja viihdealueista.

Kamatan kaupunginosan pinta-ala on 0,93 neliökilometriä, ja se jakautuu viiteen osa-alueeseen, jotka on numeroitu Kamata 1-chōme–Kamata 5-chōme. Niissä on yhteensä 23 089 asukasta (tammikuussa 2025). Kaupunginosan väestötiheys on siten noin 24 800 asukasta neliökilometrillä.

Historia pienoiskuva|Shōchiku-yhtiön studio Kamatassa 1920-luvulla

Paikannimi Kamata, kirjaimellisesti ’osmankäämipelto’, saattaa olla peräisin alueella sijainneelta Tamajoen kostealta suistoalueelta. Asutus alueella on vanhaa. Paikannimi mainitaankin eri muodossa jo Heian-kaudella kirjoitetussa Wamyōshō-teoksessa.

Historiallisesti Kamata tunnettiin japaninaprikoosien (ume) viljelystä. Perinteen mukaan ensimmäiset aprikoosipuut tuotiin paikalle Kiotosta jo Heian-kaudella. Kamata sijaitsi tärkeän Tōkaidō-tiereitin varrella, ja Edo-kaudella 1800-luvun alkupuolella Kamatassa majataloa pitäneen Yamamoto Chūzaemonin poika Kyūzaburō perusti sinne aprikoosipuutarhan teehuoneineen. Kamata Umeyashiki -nimellä tunnetusta puutarhasta tuli Kameidon puutarhan ohella toinen Edon kuuluisista aprikoosinkukkien katselupaikoista. Vuodesta 1868 lähtien puutarhassa pysähtyi useaan otteeseen myös keisari Meiji.

Vuosisadan loppupuolella Kamatan liikenneyhteydet kehittyivät, kun alueen läpi rakennettiin vuonna 1872 Japanin ensimmäinen rautatielinja, nykyinen Tōkaidō-päälinja, ja aiemman Tōkaidōn reitille avattiin vuonna 1885 valtatie 1, nykyinen valtatie 15. Tōkaidō-rautatielinja ei kuitenkaan aluksi pysähtynyt Kamatassa. Oman pysäkkinsä Umeyashiki-puutarha sai vuonna 1901, kun Keihin-raitiotielinja eli nykyisen Keikyū-rautatielinjan edeltäjä ulotettiin sinne. Kun näitä liikennereittejä levennettiin 1900-luvun alussa, ne kuitenkin kavensivat Umeyashiki-puutarhaa sekä itä- että länsipuolelta. Puutarhan jäljelle jääneestä alueesta tehtiin kaupungin puisto vuonna 1938.

Vuonna 1902 Kamataan avattiin myös kurjenmiekkapuutarha, jonne istutettiin kurjenmiekkojen lisäksi muitakin kukkia. Puutarhaan tuotiin vetonauloiksi myös eläimiä, kuten lintuja ja apinoita. Paikka nousi niin suureen suosioon, että Tōkaidō-linjalle rakennettiin vuonna 1904 Kamatan rautatieasema palvelemaan kasvavaa vierailijamäärää. Puutarha suljettiin jo suhteellisen pian Taishō-kaudella, mutta Kamataa vilkastuttivat alueelle sijoittuvat teollisuuslaitokset ja Shōchiku-elokuvayhtiön Kamatan-studio, joka avattiin vuonna 1920. Se ehti toimia alueella 16 vuoden ajan ennen muuttoa Ōfunaan vuonna 1936. Kamatassa tuotettiin yli 1 200 elokuvaa, ja alueesta tuli niin tärkeä elokuvantekijöiden ja näyttelijöiden keskittymä, että syntyi sanonta ”trendit alkavat Kamatasta” (流行は蒲田から, ryūkō wa Kamata kara).

Vuonna 1916 Kurosawa Teijirō perusti Kamataan kirjoituskoneita valmistaneen tehtaan. Kurosawa oli saanut vaikutteita puutarhakaupunki-ajattelusta, ja hän rakennutti tehtaan yhteyteen uraauurtavan Oragamura-nimisen työläiskaupunginosan. Asuntojen lisäksi alueelle rakennettiin päiväkoti, koulu ja muun muassa tenniskenttiä. Kurosawa-yhtiön tehtaan jälkeen Kamataan sijoittuivat vuonna 1920 maan ensimmäinen synteettisiä hajuvesiä valmistanut tehdas, vuonna 1921 maan ensimmäinen laivojen dieselmoottoreita valmistanut tehdas, vuonna 1932 hissitehdas ja vuonna 1934 kristallitehdas.

Kamatan kunta liitettiin Tokion kaupunkiin vuonna 1932 ja siitä muodostettiin Kamatan suuralue. Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1947 Kamatan ja Ōmorin suuralueet liitettiin yhteen nykyiseksi Ōtan erillisalueeksi osana Tokion metropolia. Sodan jälkeen Kamataan syntyi mustan pörssin markkina-alue. Sodanjälkeistä ajanjaksoa Kamatassa kuvataan NHK:n televisiodraamassa Ume-chan sensei.

Kaupunkikuva ja rakennukset Nykyinen Kamatan kaupunginosa sijaitsee sisämaassa Ōtan erillisalueen keskiosassa. Alue rajautuu lännessä Tōkaidō-päälinjaan, idässä Keikyū-linjaan ja valtatiehen 15. Noin neliökilometrin kokoinen kaupunginosa on aiempaa Kamatan suuraluetta huomattavasti suppeampi, mutta Ōtan kaupunginosajaossa on muitakin Kamatan mukaan nimettyjä kaupunginosia. Kamatan naapurikaupunginosia ovat pohjoisessa Ōmori-nishi, idässä Higashi-Kamata ja Minami-kamata, etelässä Kamata-honchō ja lännessä Nishi-Kamata. Kaupunginosan läpi virtaa itä–länsisuunnassa pieni Nomikawa-niminen joki.

Kamatan rautatieasemien ympäristö on vilkas liikealue, yksi Tokion eteläosien tärkeimmistä. Tämän alueen ympäristössä on asuinkortteleita sekä pien- ja keskisuurta teollisuutta. Vaikka Kamata ei olekaan Tokion alkuperäistä työväenluokkaista shitamachi-aluetta (’alakaupunki’), vanhana teollisuuskaupunginosana siellä on säilynyt samankaltainen tunnelma. Liikealueella on useita shōtengai-ostoskatuja ja kapeita kujina ravintoloineen ja baareineen. Kamataan on asettunut myös paljon maahanmuuttajia, osin Hanedan lentoaseman läheisyyden ansiosta. Kaupunginosaan on avattu esimerkiksi intialaisia, kiinalaisia, filippiiniläisiä ja vietnamilaisia ruokakauppoja ja ravintoloita. Shōchiku-yhtiön aiemman studion paikalla Kamatan keskiosassa sijaitsevat Aroma Square -tornitalo ja Aprico-niminen konserttisali. Aivan Kamatan aseman eteläpuolella on Ōtan erillisalueen kaupungintalo.

Kamata tunnetaan gyōza-taikinanyyteistä, ja paistettu gyōza-ruokalaji hanetsuki gyōza (’siivekäs gyōza’) lienee syntynyt Kamatassa. Toinen suosittu paikallinen ruokalaji on leivitetty karaage-kana.

Liikenne Kamata sijaitsee JR Higashi-Nihonin Keihin–Tōhoku-linjan Kamatan aseman ja Keikyū-rautatieyhtiön Keikyū-Kamatan aseman välissä. Kamatan asema toimii myös Tōkyū-rautateiden Ikegami-linjan ja Tamagawa-linjan pääteasemana.

Kamatan itärajalla Keikyū-rautatielinjan suuntaisesti kulkee pohjois–eteläsuuntainen Japanin valtatie 15. Sen kanssa risteää itä–länsisuuntainen valtakatu Kanpachi-dōri eli Tokion prefektuurintie 311.

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Tokion kaupunginosat