Eva Wigström (o.s. Pålsdotter; 24. joulukuuta 1832 Asmundtorp – 5. tammikuuta 1901 Helsingborg) oli ruotsalainen kirjailija ja kansanperinteen kerääjä. Hän kokosi erityisesti skånelaista kansanperinnettä kirjalliseen muotoon.
Wigström sai kotikoulutuksen, sillä hänen isänsä ei pitänyt tyttökouluja minkään arvoisina. Muodollisen koulutuksen puute aiheutti hänelle ulkopuolisuuden tunnetta aikuisiällä, kun hän avioliittonsa kautta ajautui porvarillisiin piireihin. Wigström aloitti järjestelmällisen kansanperinteen keräämisen 47-vuotiaana vuonna 1879. Hänen etunaan oli sukupuoli ja tausta maanviljelijäperheen lapsena, sillä naiset olivat valmiimpia keskustelemaan hänen kuin vieraan miehen kanssa, ja maatalouden askareet ja työvälineet olivat hänelle tuttuja. Wigströmin keräämä aineisto kattoi muun muassa kansantaruja, sanontoja ja anekdootteja.
Wigström sai vaikutteita Tanskasta, ja kun Albert Bonniers Förlag oli hylännyt hänen tarjoamansa kirjan kustantamisen, se julkaistiin ensin Tanskassa ja käännettiin sitten ruotsiksi. Wigström kirjoitti myös runoja ja kertomakirjallisuutta sekä julkaisi lapsille suunnattua Hwitsippan-lehteä. Teoksia För fyrtio år sedan (1870) Brott och straff eller Lifvet i ett svenskt straffängelse (1872) Folkdiktning...samlad och upptecknad i Skåne (1880–1882) Vandringar i Skåne ock Bleking för samlandet af svensk folkdiktning (1887) Från herresäten och bondgårdar, sägner och berättelser (1899)
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Ruotsalaiset kirjailijat Luokka:Vuonna 1832 syntyneet Luokka:Vuonna 1901 kuolleet