pienoiskuva|Heittokalastusta veneestä käsin. Heittokalastus on suosittu vapaa-ajankalastuksen muoto, jossa kalastaja heittää vieheen veteen ja kelaa sen takaisin houkutellakseen saaliskaloja. Heittokalastus tarjoaa mahdollisuuden saalistaa petokaloja, kuten haukia ja ahvenia.
Välineet Heittokalastuksessa käytetään vavan ja kelan yhdistelmää. Yleisimpiä keloja ovat avokela, umpikela ja hyrräkela. Perusheittovavan heittopainosuositus on usein 5–30 grammaa, ja sen pituuden tulee olla käyttäjälle miellyttävä – tyypillisesti noin 7–8 jalkaa. Vieheitä on monenlaisia, kuten lusikkauistimia, vaappuja ja jigejä, jotka jäljittelevät kalan saalista houkutellakseen petokaloja.
Kalastuspaikat ja -lajit Heittokalastusta voi harrastaa monenlaisissa vesistöissä, kuten järvissä, joissa ja merialueilla. Se onnistuu sekä rannalta että veneestä käsin. Heittokalastajan yleisimpiä saaliskaloja ovat hauki, ahven, kuha, harjus, taimen ja säynävä. Erityisesti hauen heittokalastus on kasvattanut suosiotaan, ja suurhaukien vapautustrendi on parantanut haukikantoja monilla alueilla.
Kalastustekniikka Heittokalastuksessa viehe heitetään veteen ja kelataan takaisin vaihtelevalla nopeudella ja liikkeellä. Kun kala nappaa vieheeseen, tehdään vastaisku ja aloitetaan kalan väsytys. Kelan jarrun säätäminen oikein on tärkeää, jotta siima ei katkea ja kala saadaan hallitusti ylös. Heittokalastuksessa vieheen uittaminen oikein on usein tärkeämpi kuin sen väri tai koko. Viehe tulisi uittaa mahdollisimman vaihtelevasti ja luonnollisesti, jotta se jäljittelisi saaliskalan liikkeitä. Saalista saadaan todennäköisimmin, kun viehe ohjataan lähelle kalojen oletettuja olinpaikkoja, kuten vesikasvillisuuden, kivien, uppopuiden tai muiden suojapaikkojen läheisyyteen. Parhaita ottiaikoja ovat tyypillisesti auringonnousun ja -laskun ajat, mutta myöhään syksyllä myös keskipäivä voi olla tuottoisa.
Lähteet
Luokka:Kalastusmenetelmät