Josephine Mary Brandeis , taiteilijanimeltään Josephine Brandell, (1887/ 1891 – 1977) oli yhdysvaltalainen näyttelijä ja laulaja. Hän oli mukana RMS Lusitanian viimeiseksi jääneellä matkalla. Brandell kuului pelastuneisiin.
Elämänvaiheita
Alkuvuodet Brandellin elämän alkuvaiheet ovat heikosti dokumentoidut. Yleisen tiedon mukaan hän olisi syntynyt Bukarestissa Romaniassa, mutta eräiden tietojen mukaan hän olisi syntyt Itävallassa. Hänen isänsä, räätäli, olisi ollut nimeltään joko Fisel ta Filip ja äiti Jetta Goldstein. Perhe olisi muuttanut Yhdysvaltoihin joskus vuosien 1897–1900 välillä ja asettunut asumaan New Yorkiin.
Monien tyttöjen tapaan myös Brandell unelmoi tähteydestä jo nuorena. Hän yritti päästä näyttelijäksi jo murrosikäisenä. Josephine hylkäsi näytteilijähaaveensa kun meni naimisiin tohtori Bernard Black Brandeisin kanssa vuonna 1907, joilloin hän oli joko viisitoista- tai kaksikymmenvuotias. Tohtori Brandeis oli ollut naimissa jo aiemmin ja lehtien mukaan hän uskoi, että hänen edellinen vaimonsa oli yrittänyt surmauttaa hänet. Avioliitto jäi lyhyeksi, se päättyi eroon vuonna 1910.
Aviolitton vuoksi Brandell sai Yhdysvaltain kansalaisuuden. Eron jälkeen Brandell palasi näyttämöille. Hän tosin muokkasi itselleen esiintyjänimeksi Brandell, sillä epäili, että Brandeis- nimi aiheuttaisi yleisössä antisemitismiä.
Vuonna 1913 Brandell saapui luomaan uraa Isoon-Britanniaan. Hän sai pääroolin Lontoon Opera Housen musikaalista Come Over Here. Hän matkusti takaisin New Yorkiin helmikuussa vuonna 1915 ja valitsi laivaksi RMS Lusitanian.
Lusitanian uppoaminen Brandellin piti kuitenkin palata takaisin Lontooseen. Hän osti laivalipun Lusitanialle, vaikka pelkäsi, että jotain pahaa tapahtuu. Mukaan tuli myös ystävätär Mabel Crichton, jonka piti rauhoittaa Brandellia lähes koko matkan. Sattumalta samalla matkalla olivat myös teatterimanageri Charles Frohmann ja näyttelijätär Rita Jolivet.
Matkan aikana Brandell keräsi usein juomarahaa laivan orkesterille ja sai levottomuudellaan ystävänsä hermostumaan. Toukokuun kuudentena vuonna 1915 hän osallistui Charles Frohmanin hytissä pidettyihin juhliin. Illalla hän oli yhdessä Rita Jolivetin kanssa ensimmäisen luokan salongissa kuuntelemassa musiikkia. Näyttelijättäriä pyydettiin esiintymään, mutta he kieltäytyivät. Myöhemmin heistä juoruttiin, että he tekivät mielummin tuttavuutta miesten kanssa kuin esiintyivät amatöörien kanssa. Illalla hän jälleen kertoi sukellusvenepeloistaan Crichtonille, jolla oli kova työ saada Brandell rauhoittumaan.
Seuraavana aamuna 7. toukokuuta vuonna 1915 Brandell ja Crichton menivät aamiaiselle ja huomasivat, että moni matkustaja oli peloissaan ryhtynyt nukkumaan auloissa ja käytävillä. Lounasaika oli juuri loppumassa, kun kuului räjähdys. Mabel Crichton sanoi: ”He tekivät sen.” Lusitania alkoi kallistua nopeasti ja kaksi miestä ryhtyi avustamaan Crichtonia ja Brandellia pelastusveneisiin.
Brandell ja Crichton pääsivät pelastuveneeseen, mutta veneen vesillelaskussa oli vaikeuksia ja vene kaatui. Edessä oli kamppailu elämästä. Brandell tarttui airoon mutta menetti otteensa. Joku heitti köyden, johon hän yritti tarttua, mutta sitten hän näki kansituolin, jonka varassa saattoi kellua. Brandell saatiin nostettua veneeseen, ja hän oli jo niin huonossa kunnossa, että häntä luultiin kuolleeksi.
Queenstownissa, minne pelastuneet vietiin, Brandell oli erittäin pelokas ja levoton. Toisten pelastuneiden täytyi rauhoitella häntä. Hänelle selvisi, että hänen ystävättärensä Mabel Crichton oli menehtynyt. Hän kävi henkilökohtaisesti viemässä suruviestin ystävättärensä aviomiehelle.
Myöhemmin Brandell sanoi, että muistaa luultavasti loppuelämänsä ihmisten huudot meressä, huudot, joissa he huusivat apua ja kuinka he yrittivät löytää läheisiään. Hän sanoi muistavansa myös, kuinka ihmiset hukkuivat ja nousivat kolmen minuutin päästä jälleen pintaan.
Uran laskukausi Vaikka Brandellin ura oli vuonna 1915 hyvässä nousussa, se kääntyi Lusitanialta pelastumisen jälkeen laskuun. Hän ei enää ottanut tarjottuja päärooleja, vaan tyytyi sivuosiin. Näyttelijän työn ohella hän työskenteli sotateollisuudessa.
Ensimmäinen maailmansota päättyi 11. marraskuuta vuonna 1918. Brandell hyväksyi tuolloin John Ormiston Lawson-Johnstonin kosinnan, ja pari vihittiin toukokuussa vuonna 1920. Tämä Brandellin toinen avioliitto ei ollut onnellinen ja päättyi eroon. Vuonna 1929 hän solmi kolmannen avioliittonsa kapteeni George Reptonin kanssa. Liitto oli onnellinen. Pariskunta järjesti toisen maailmansodan aikaan hyväntekeväisyyttä, ja Brandell sai tunnettuutta perustamansa The American Friends of Britain -järjestön kautta. Kapteeni Repton kuoli yllättäen vuonna 1943.
Neljännen ja viimeisen avioliittonsa Brandell solmi Cecil Binghamin kanssa. Aviomies oli Annesleyn jaarli, joten Brandell oli nyt kreivitär Annesley. Aviomies oli toisen maailman sodan aikana palvellut ilmavoimissa. Avioliitto kesti miehen kuolemaan asti, vuoteen 1957. Sen jälkeen Brandell muutti New Yorkiin, missä vietti loppuelämänsä tavallista, hiljaista elämää. Brandellin kaikki avioliitot jäivät lapsettomiksi.
Lusitanian uppoamisesta jääneet muistot ja unet vaivasivat Brandellia läpi loppuelämän.
Lähteet
Aiheesta muualla https://digitalcollections.nypl.org/items/1d6aaee0-ff5c-012f-2a02-58d385a7bc34/book?page_start=right#page/1/mode/1up
Luokka: Yhdysvaltalaiset näyttelijät Luokka: 1800-luvulla syntyneet Luokka: Vuonna 1977 kuolleet