Paloskylä (myös Paloinen) on kylä Toivakan kunnan eteläosassa, nykyisin Joutsan kuntaan kuuluvan Leivonmäen rajan lähellä. Lähimmät kylät ovat kirkonkylä pohjoisessa sekä Taka-Ikola Leivonmäen puolella etelässä, joiden välillä kulkee yhdystie 16663. Asukkaita kylässä on alle sata.
Maantiede Paloskylän katsotaan kattavan koko alueen Toivakan eteläosassa valtatien 4 ja Taka-Toivakan välillä. Alueella oli vuoden 2011 arvion mukaan alle sata vakituista asukasta, mutta kylässä on paljon loma-asutusta. Paloskylä ei ole ollut erillinen rekisterikylä, vaan sen asutus sijaitsee pääosin Rutalahden ja osin Vihijärven kylän alueella.
Paloskylän maisemaan kuuluvat useat vesistöt. Kylän keskeisin alue sijaitsee Palosjärven rannoilla, ja muita järviä ovat muun muassa Hirvijärvi, Siikajärvi ja Särkijärvi.
Palosjärven itäpuolella sijaitsee myös suojeltu Katajaneva. Laaja, suurimmaksi osaksi luonnontilainen suoalue koostuu sekä keidas- että aapasuosta, ja alue on huomattava uhanalaisten kasvien kasvupaikkana. Katajaneva on osa Natura 2000 -verkostoa.
Historiaa Nykyisen Paloskylän kantatalo Palonen eli Jussila-Palonen syntyi vuonna 1760, kun se lohkottiin Rutalahden kylän Jussilan talosta.Könönen 2023, s. 20. Talon ensimmäinen isäntä oli Jussilan isännän veli Yrjö Matinpoika.Kuokkanen 1993, s. 50. Vuonna 1884 isonjaon jälkeen Palosesta erotettiin Niemelän ja Soimaharjun talot.
Ennen Toivakan kunnan perustamista Paloskylä kuului Korpilahteen. 1800-luvun loppupuolella erillisen Toivakan seurakunnan perustamista alettiin suunnitella, ja vuoden 1900 kirkonkokouksessa Korpilahden kirkkoherra hyväksyi Paloskylän ja kolmen Vihijärven kylän talon siirtämisen uuteen seurakuntaan isäntien pyynnöstä. Seurakunta perustettiin senaatin päätöksellä vuonna 1901, mutta varsinaisesti sen itsenäinen toiminta alkoi vuonna 1909.Kuokkanen 1993, s. 330–332. Kunnallishallinto aloitti toimintansa vuonna 1910Kuokkanen 1993, s. 383..
Talojen määrä kylässä alkoi kasvaa huomattavasti 1910-luvulla. Vuonna 1916 Palosesta erotettiin Keskiniemen, Siikataipaleen ja Tienpään tilat sekä viisi talon entistä torppaa. Samoihin aikoihin Niemelästä erotettiin muun muassa Lähteelän ja Rauhalan tilat, ja 1920-luvun puolella Soimaharjusta erotettiin useita pientiloja. Kylä on saanut nykyisen muotonsa kantatalon jakautuessa useiksi pieniksi tiloiksi. Palosjärven niemen länsirannan tienvarsiasutus on syntynyt 1920- ja 1930-lukujen aikana, ja myös kylän koulu ja kauppa perustettiin tälle alueelle.Könönen 2023, s. 25–31.
Kylän väkimäärä alkoi laskea nopeasti 1960-luvulla.Kuokkanen 1993, s. 248. Myös Palosen kantatalo on hävinnyt, eikä entisellä pihalla ole muita jäänteitä talosta kuin pieni talousrakennus.
Koulu Paloskylä kuului Toivakan ensimmäisessä kansakoulupiirijaossa vuodelta 1914 kirkonkylän piiriin. Oppivelvollisuuslain hyväksymisen myötä vuonna 1921 kunnalle alettiin suunnitella uutta piirijakoa, jossa Paloskylään perustettaisiin oma koulu.Kuokkanen 1993, s. 451–452. Kunnanhallitus päätti Paloskylän kansakoulun perustamisesta vuonna 1928 ja koulu avattiin vuonna 1934. Koulussa oli oppilaita myös Taka-Ikolan puolelta.Kuokkanen 1993, s. 467–468.
Paloskylän koulupiiri liitettiin kirkonkylän piiriin vuonna 1964, sillä oppilasmäärä oli laskenut eikä kylässä ollut tuolloin vielä sähköverkkoa. Vuonna 1973 koulurakennus annettiin nuorisoseuralle, ja myöhemmin rakennuksessa toimi kunnan omistama leirikeskus.Kuokkanen 1993, s. 479. Paloskylän leirikeskus oli toiminnassa vuoteen 2020 asti, jolloin kunta myi rakennuksen yksityiseen käyttöön.
Lähteet
Viitteet
Luokka:Toivakan kylät