Liebentalin siirtolaispiirikunta tai Liebentalin kolonistinen piirikunta eli okrug (), () on saksalaisten uudisasukkaiden perustama piirikunta eli sosioekonomisesti autonominen hallinnollinen alueellinen yksikkö ja asutusalue siirtolaiskylineen lähellä Odessaa, silloisessa Hersonin kuvernementissa, tämänhetkisessä Odessan piirissä, Ukrainassa.
Liebentalin siirtolaispiirikunta oli Odessan alueen ja Hersonin kuvernementin toiseksi suurin siirtolaispiirikunta. Kuvaus Tämän siirtolaispiirikunnan perustamispäivänä pidetään 17. lokakuuta 1803, jolloin Aleksanteri I ostatti maata uudisasukkaita varten ja jolloin keväällä 1804 perustettiin Grossliebentalin ja Kleinliebentalin kylät. Silloin Württembergistä, Badenin vaaliruhtinaskunnasta, Alsacesta, Saksista, Baijerista ja Pfalzesta saapuneiden uudisasukkaiden asumuksia kerrotaan sijainneen Odessasta sekä luonaaseen että pohjoseen. Piirikunnan väkiluvun kehitys1933/1935 <noinclude> 14 6291916 <noinclude> 13 1451905 <noinclude> 13 3091859 <noinclude> 11 902 tai 12 063 1841<noinclude> 8 1491836<noinclude> 7 2131834<noinclude> 7 0151812<noinclude> 3 9921806<noinclude> 2 500 Liebentalin siirtolaispiirikunta oli niiltä alueilta kotoisin olleiden perheiden vuosina 1804–1806 perustamien siirtolaiskylien muodostama toiminnallisesti ja taloudellisesti tarkoituksenmukainen aluekokonaisuus, mikä sijaitsi noin 20 kilometrin etäisyydellä Odessasta lounaaseen. Tänne rakennettiin yhteensä 11 siirtolaiskylää, 7 evankelista ja 4 katolista. Nämä ovat Mustanmeren alueen vanhimpia siirtolaisyhdyskuntia. Tämä piirikunta ulottuu Mustanmeren rannalla olevasta Lustdorfista Dnestrin varrella sijaitsevaan Franzfeldin kylään saakka ja levittäytyy lähes yhtenäisellä tasangolla, jossa virtaa pieniä jokia kuten Dalnik, Malaja ja Bolšaja Akkarža ja Baraboijoki. Joidenkin lähteiden mukaan kylistä Klein-Liebental, Josefstal, Mariental ja Franzfeld olivat katolisia ja muut protestantismia tunnustavia siirtokuntia. Odessaa tunnettiin luterilaisten siirtolaiskunnilta, mutta väestön lisääntyessä kyliin ja paikkakunnille muodostui myös itsenäisiä uskonnollisia yhteisöjä.
Piirikunnan hallinnollinen keskus oli vuoteen 1945 saakka Grossliebental tai Gross-Liebentalin, myöhemmin Spartakovkan kylä. Kylät Piirikuntaan kuului yksitoista saksalaiskylää:
- Grossliebental, myös Großliebental tai Gross-Liebental (Groß-Liebental), myös Mariinski, Bolšoi Libental, Bolšaja Dolina, Bolšaja Akkarža, alk. v.1933 Spartakovka oli piirikunnan vanhin, vuonna 1803, Odessasta 15 kilometriä lounaaseen Akkaržajoen molemalle puolelle perustettu luterilaiskylä. Asutuksen historiallinen nimi Grossliebental tarkoittaa saksaksi Suurta rakkauden laaksoa (gross–suuri, die Liebe–rakkaus, das Tal–laakso). Kylän perustivat 78 perhettä Württembergistä, Badenista, Alsacesta, Preussista, Saksista ja Reinin liiton Baijerista. Heidän asettumista hallinnoi henkilökohtaisesti kuvernööri, herttua Richelieun, ja hänen sanotaan antaneen kylälle nimen, koska hän piti siitä erityisesti paljon. Kylä on tunnettu myös siitä, että tänne rakennettiin ensimmäinen kylpylä vuonna 1843, orpokoti vuonna 1880, perustettiin vanhainkoti ja sairaanhoitajien koulu vuonna 1881. Marraskuun 9:nä päivänä kello viiden ja kuuden välillä aamulla kylään putosi meteoriitti. Vuonna 1905 Grossliebentaliin perustettiin tyttöjen lukio eli progymnsium. Kylän saksalainen nimi korvattiin venäläisellä nimellä ”Mariinskoje” tai ”Mariinski” vuonna 1896 leskikeisarinnan Maria Fjodorovnan, Aleksanteri III:n vaimon ja Nikolai II:n äidin kunniaksi.
Vuonna 1918 kylä oli 8 056 desjatiinan (88 km²:n) kokoinen ja siinä oli 3 284 asukasta. Vuonna 1919 kylässä alkoi suurin kansannousu viljan takavarikointia ja pakkomobilisaatiota vastaan. Saksalaisten asukkaiden käännyttämisen ja uudelleensijoittamisen jälkeen Saksan valtakunnan siviilihallinnon alaiseen Warthegauhun Puolassa, Grossliebental tai Gross-Liebental asutettiin uudelleen vasta vuonna 1945 ja nimettiin Velykodolynskeksi tai Velikodolinskojeksi.
- Güldendorf, Goldendorf tai Hildendorf, myös Kutuzovo oli Odessasta 15 kilometriä pohjoiseen, Kujalnykin suiston vasemmalle rannalle vuonna 1817/1829 tai 1830 perustettu luterilais-baptistinen kylä, mikä yhdistettiin Liebentalin siirtolaispiirikuntaan. Nimi annettiin kunniakolonistin, vuonna 1786 syntyneen von Güldenschantzin, Gildenschanzin tai Guildenschanz Egor Egorovtšin mukaan. Perustajina 96 perhettä Württembergistä, Badenista, Posenista ja Unkarista. Tämän jälkeen epidemiat ja sadon epäonnistumiset leimasivat Güldendorfin elämää 1830-luvun alussa. Vuonna 1837 kylä sai kansankoulun, jossa vuonna 1912 kolme opettajaa opetti 185 oppilasta. Ensimmäisen myllyn 1887, vuonna 1916 kylässä oli 1 089 asukasta ja vuonna 1918 vielä noin 5 134 desjatiinaa (56 km²) maata käytössä. Vuonna 1943 väkiluku oli 1 381, mutta saksalais-romanialaiset miehittäjät ajoivat asukkaat niiden hallinnassa olleeseen Puolaan maaliskuussa 1944 neuvostojoukkojen lähestymisestä johtuvasti. Helmikuun alussa vuonna 1945 kylä nimettiin Krasnisilkaksi tai Krasnoselkaksi, Odessan piirissä. Ukrainan SNT:n kaupunkien ja kylien historian mukaan Gildendorf t. Güldendorf nimettiin uudelleen nimellä, mitä jonkin verran pidettiin käännöksenä saksankielisistä ”Güld” tai ”gülden” ja mikä tarkoittaa ”kultaista tai kullanväristä” kylää. Joidenkin lähteiden mukaan Krasnosilka kuulostaa punaiselta kylältä, mutta katujen ja paikkojen neuvostoliittolaisia nimiä poistaessa viranomaiset tarkistivat asian, että nimen pitäisi tarkoittaa kaunista kylää, mitä adjektiivi "krasno" myöskin tarkoittaa. Vielä vuosikymmeniä Josif Stalinin kuoleman jälkeen ihmisten ei sallittu palata kotikyläänsä Güldendorfiin ja tällä hetkellä siellä ei asu saksalaisia.
- Josefstal tai Josephstal, myös Sergejevka tai Sergyevka oli Odessasta 25 kilometriä lounaaseen Baraboijoen yläjuoksun vasemmalle rannalle vuonna 1804 perustettu katolinen kylä. Perustajina 105 perhettä. Alun perin vuodesta 1792 lähtien nämä maat kuuluivat kenraalimajuri I.E. Kislenskylle, joidenkin lähteiden mukaan maanomistajille kreivi Potoskille ja kenraali Kišinskille, mutta myöhemmin herttua Richelieun ostaessa alueen se annettiin Württembergistä, Badenista, Pfalzista, Alsacesta, Sleesiasta, Böömistä, Sveitsistä ja Unkarista saapuneille uudisasukkaille. Vuonna 1916 kylässä asui 1 129 ihmistä. Toisen maailmansodan aikana vuoteen 1943 mennessä asukasluku oli noussut 1 809:ään. Silloin 20.3.1944 kylän saksalaisasukkaita käännytettiin Puolaan, Natsi-Saksan valtakunnan siviilihallinnon alaiseen Warthegauhun. Helmikuun alussa vuonna 1945 Josefstal nimettiin Jossypivkaksi, Ovidiopolin piirissä.
- Kleinliebental tai Klein-Liebental, myös Malyi Libental, Ksenjewka (v. 1895) ja Malaja Akkerža oli Odessasta 15 kilometriä lounaaseen vuonna 1803 perustettu katolinen kylä Malaja Akkeržajoen varrella, Ovidiopolin piirissä. Kaikista alueen saksalaisista siirtolaiskylistä se oli toiseksi lähimpänä silloista nuorta Odessan satamakaupunkia. Kleinliebentalin sijaintia pidettiin edullisimpana kaikista siirtolaispiirikunnan alueella, koska se oli levittäytynyt molemmin puolin pientä Malaja Akkaržajokea ja ulottui Sukhyin suiston rannoille saakka. Kleinliebentalin siirtolaiskylän suunnitteli herttua Richelieu, joka myös antoi sille nimen. Joidenkin lähteiden mukaan kuusitoista siirtolaiskylään muuttanutta perhettä oli saapunut Venäjälle vuonna 1803, mutta koska maanosto oli kesken, heidät oli majoitettava Odessaan. Maaliskuussa 1804 saapui vielä 48 perhettä. Silloin rakennettiin koulu ja jokaiselle tontille rakennettiin ruokomaja suojaksi ihmisille ja heidän mukanaan tuomilleen niukoille tavaroille. Vielä vuonna 1805 saapui 20, vuonna 1807 yksi, vuonna 1808 neljä ja vuonna 1809 seitsemän perhettä lisää. Yhteensä tänne asettui 95 tai 96 perhettä Alsacesta, Baijerista, Pfalzista ja Badenista. Kun Odessa-Ovidiopol-rautatie rakennettiin vuonna 1916, siirtolaiskylä sai pienen Malaya Akkarža-aseman, josta Odessaan pääsi nopeasti ja helposti kahdesti päivässä. Ja kun pian sen jälkeen Odessa–Lustdorf-raitiovaunu rakennettiin, kylä jäi vain 5 kilometrin päähän siitä eli tällainen moniyhteys ja lyhyt etäisyys Odessasta toivat kylän asukkaille merkittävää etua. Kylässä oli kaksi isompaa yhdensuuntaista katua Malaja Akkaržajoesta itään ja länteen, ja asukkaat kutsuivat katuja Oberdorfiksi ja Unterdorfiksi. Kaksi katua kulkivat pohjoisesta etelään ja olivat noin kaksi kilometriä pitkiä. Itäistä katua, jossa sijaitsivat kirkko, koulu ja seurakuntakeskus, kutsuttiin nimellä Venäläinen katu. Se oli hieman lyhyempi kuin läntinen, niin kutsuttu Juutalainen katu, jossa sijaitsi Sukhyin limanin parantavasta mudasta valmistettu kylpylä. Molemmat kadut kulkivat rinnakkain joen rannalla ja olivat yhdistetty pienillä silloilla joihinkin poikkikatuihin. Venäläisellä kadulla oli molemmin puolin 115 suurta taloa ja Juutalaiskadulla 140. Kleinliebentalilaisten elinkeinona oli mm. puutarhanhoito, viininviljely ja -valmistus. Vuonna 1916 asukkaita oli 2 176. Helmikuun alussa vuonna 1945 kylä nimettiin Malodolynskeksi.
- Lustdorf, alkuperäinen nimi oli Kaiserheim, myös Olgino, myöhemmin Luster oli vuonna 1805 Odessasta 8 tai 10 kilometriä etelään perustettu luterilaiskylä Mustanmeren rannikolla, perustajina 40 perhettä Württembergistä. Nikolai I:n vierailun jälkeen Odessassa, kylän nimi muutettiin Lustdorfiksi, mikä tarkoittaa "iloista kylää". Legendan mukaan kerrotaan, että nimi johtui hieman humalassa olevan herttua Richelieun tulosta tänne, joten tämän tapahtuman kunniaksi kylästä tuli "iloinen". Vuonna 1907 kylä nimettiin uudelleen Olginoksi tsaari Nikolai II:n tyttären kunniaksi. Tämä nimi pysyi vuoteen 1944 asti. Ajan myötä kylä muuttui kylpyläpaikaksi. Lustdorfilla oli tietty erityisasema Liebentalin siirtolaiskylien joukossa, sillä se sjaitsi lähimpänä Odessaa ja uudisasukkaat olivat enimmäkseen käsityöläisiä. Jokaiselle perheelle annettiin vain 27,25 desjatiinia maata ja näin ollen maatalous pysyi sivuelinkeinona. Suoraan meren rannalla sijainneesta kylästä tuli terveysloma- ja merenrantakohde. Vuonna 1882 jotta lomailijoiden olisi helpompi päästä lomakeskukseen, Lustdorfin kylässä asuvat saksalaiset siirtolaiset rakensivat omilla resursseillaan yksiraiteisen raitiovaunulinjan ja raitiovaunu kulki vuoteen 1910 asti. Vuodesta 1907 lähtien sähköinen raitiovaunulinja yhdisti Kovalevskyn Datšan ja Lustdorfin. 1900-luvun alussa Odessan ja sen lähiöiden matkaoppaissa Lustdorfia kuvailtiin erinomaiseksi ja rauhalliseksi lomapaikaksi vähemmän varakkaille, vaikka maanvyörymät olivat yleistä tällä alueella. Myöhemmin tänne perustettiin yksityisiä maatiloja. Lustdorf nimettiin Tšornomorkaksi tai Tšernomorkaksi. Vuoden 1945 jälkeen kylä liitettiin Odessan kaupunkiin. Tšornomorkan alueella olevien Odessan luonnonrantojen ansiosta neuvostoaikoina tänne rakennettiin joukko parantoloita, mutta tällä hetkellä se on tavallinen lomakylä, jonka ranta on kaukaisin Odessan keskustasta.
- Neuburg, myös Vladimirovka, oli Odessasta 25 km lounaaseen Baraboijoen rannalle vuonna 1805 perustettu luterilais-baptistinen kylä entisessä Ovidiopolin piirissä. Kylä nimettiin Baijerin Neuburgin kaupungin mukaan. Perustajina olivat Württembergistä ja Unkarista saapunutta 65 perhettä, enimmäkseen käsityöläisiä, joiden oli ensin hankittava kokemusta maataloustöistä. Niistä vuoteen 1806 mennessä oli elossa 29 perhettä ja muut kuolleet punatautiin. Samana vuonna kuitenkin kylään saapui 13 uutta perhettä Württembergistä. Koska yli puolet näistäkin joutui punataudin uhreiksi, vuonna 1807 tänne asettui vielä 29 uutta Tonavan svaabialaisperhettä Unkarista. Vuosina 1903–1905 kylään rakennettiin erittäin mielenkiintoinen kirkko, joka on säilynyt tähän päivään saakka. Vuonna 1916 kylässä oli 719 asukasta ja vuonna 1918 maata käytössä 3 044 desjatiinan eli noin 33,30 neliökilometrin verran. Täällä perustettiin kolhoosi vuonna 1930. Helmikuun alussa vuonna 1945 Neuburg nimettiin Novohradkivkaksi.