Energia Afrikassa käsittelee Afrikan energian tuotantoon, jakeluun ja kulutukseen liittyviä asioita.
Energian kulutus Vuonna 2022 Afrikassa käytettiin 33 337 003 terajoulea energiaa. Kulutus kasvoi noin 80% kahdenkymmenen vuoden aikana. Afrikan osuus maailmanlaajuisesta energiankulutuksesta on alle 5 %, vaikka siellä asuu 20% maailman väestöstä. Energian kysyntä kasvaa koko alueella.
Yli 600 miljoonaa afrikkalaista elää ilman sähköä – ja lähes miljardilla ei ole päästötöntä energianlähdettä ruoanlaittoon. Maailmanpankin ja Afrikan kehityspankin hanke pyrkii kytkemään sähköt 300 miljoonalle afrikkalaiselle vuosina 2023-2030. Sähkökatkot ovat yleisiä osissa Afrikkaa. Niiden takia valot sammuvat, yritykset sulkeutuvat, sairaalat ovat riippuvaisia generaattoreista, ja talouskasvua tukahduttaa sähkön epävakaus. Jopa Etelä-Afrikan kaltaisisssa kehittyneissä maissa sähkökatkot ovat yleisiä huonon hallinnon ja kapasiteettiongelmien vuoksi.
Energianlähteet Afrikan energiankulutus vuonna 2022 jakaantui eri lähteiden kesken seuraavasti: biopolttoaineet ja jätteenpoltto: 39 % öljy: 26 % maakaasu: 18 % kivihiili: 13 % vesivoima: 1,7 % maalämpö, aurinko ja tuulivoima: kukin alle 1 prosentti
Biomassaa ja jätteitä poltetaan perinteisesti lämmitystä ja ruuanlaittoa varten. 85% käytöstä tapahtuu kotitalouksissa.
Afrikan suurimmat raakaöljyntuottajamaat ovat Algeria (20% manteren öljyntuotannosta), Nigeria (18%), Angola (17%) ja Libya (16%). Kaasuntuotantoa dominoivat Egypti (36% mantereen kaasuntuotannosta), Algeria (31%) ja Nigeria (12%). Kivihiilentuotannon jättiläinen on Etelä-Afrikka, josta kaivetaan lähes 90% Afrikan kivihiilestä.
Vuonna 2024 neljännes Afrikan sähköstä tuli päästöttömistä lähteistä. Vesivoima on Afrikan sähköntuotannon selkäranka ja se tuottaa 40 % Saharan eteläpuolisen alueen sähköstä. Lähes 90 % potentiaalista on kuitenkin edelleen hyödyntämättä. Energian kysynnän kasvaessa vesivoimapotentiaalin vapauttaminen on ratkaisevan tärkeää Afrikan energiasektorin laajentumisen tukemiseksi ja nettonollapäästötavoitteiden saavuttamiseksi.
Maalämmön käytön johtavia maita ovat Kenia ja Etiopia.
Aurinkovoimalla olisi paljon hyödyntämätöntä potentiaalia, samoin tuulivoimassa. Mantereella on noin 100 GW tuulivoimakapasiteettia, vuoteen 2018 mennessä asennettu kapasiteetti oli 5,7 GW, josta yli 90% oli Pohjois-Afrikan ja Etelä-Afrikan maissa.
Koebergin ydinvoimalaitos Etelä-Afrikassa on Afrikan ainoa ydinvoimala. Siinä on kaksi 1980-luvulla valmistunutta painevesireaktoria.
Sähkönsiirto ja kantaverkkojen yhteistyö Saharan eteläpuolisella alueella noin 600 miljoonaa ihmistä oli vuonna 2024 sähköverkon ulkopuolella. Afrikassa useilla mailla on potentiaalia - mikäli ne löytävät tarvittavan rahoituksen - lisätä uusiutuvan energian tuotantoa, mutta tuotettu sähköenergia pitää siirtää käyttäjille koti- tai ulkomailla tai varastoida. Luotettavien sähkönsiirtoverkkojen rakentaminen tarjonnaltaan alimitoitetuille seuduille ja maaseudulle on keskeinen tarve, kun sähkön saatavuutta halutaan lisätä ja ihmisten energiaköyhyyttä vähentää. Sähkönsiirtoverkkojen laajentaminen ja kehittäminen on monessa Afrikan maassa keskeisimpiä kansallisen talouselämän kehitystarpeita.
Kansalliset kantaverkot ovat valtakunnallisia suurjänniteverkkoja, joilla siirretään sähköä kansallisesti valtioiden eri osiin voimalaitoksilta sähkönkäyttäjille. Monissa Afrikan mailta sähkönsiirtoverkkojen tilanne on huono tai erittäin puutteellinen. Lähes kymmeneltä Saharan eteläpuoliselta Afrikan maalta puuttui vähintään 100 kV:n kantaverkko kokonaan; huonolaatuisia siirtoverkkoja ja matalilla jännitteillä sähköä siirrettäessä sähkönsiirron häviöt voivat olla kymmeniä prosentteja. On arvioitu että 25-vuoden aikana (2015–2040) sähkönsiirtoverkkoihin tulisi Afrikassa investoida yli 4 miljardia dollaria vuosittain. Vuonna 2020 esimerkiksi Keski- ja Länsi-Afrikan maissa vasta 52 prosenttia oli sähköverkon piirissä. Kehitystä kuitenkin tapahtuu. Esimerkiksi Maailmanpankin ja monien muiden kehityspankkien tai tahojen yhteisellä 1,1 miljardin dollarin rahoituksella rakennettiin vuosina 2012–2024 neljässä eri hankkeessa uusia kantaverkkoja muuntajineen Senegalin ja Nigerian väliselle alueelle niin, että yli 18 miljoonaa ihmistä hyötyi hankkeista.
Kantaverkkoja yhdistämällä voidaan muodostaa kantaverkkojen yhteistyöalueita, joissa voidaan käydä sähkökauppaa ja siirtää sähköä maista toiseen. Tämä lisää sähkön saatavuutta, kun paikallisissa vikatilanteissa voidaan korvavaa sähköä tuoda muualta, ja yhteistyö tasoittaa korkeimpia sähköhintoja. Afrikan manner on jaettu viiteen kantaverkojen yhteistyöalueeseen: 1. Etelä-Afrikan yhteistyöalue (Southern African Power Pool, SAPP), 2. Itä-Afrikan yhteistyöalue (East African Power Pool, EAPP), 3. Keski-Afrikan yhteistyöalue (Central African Power Pool, CAPP), 4. Länsi-Afrikan yhteistyöalue (Western African Power Pool, WAPP) ja 5. Pohjois-Afrikan yhteistyöalue (Northern African Power Pool, COMELEC).
Osana Afrikan unionin pitkän ajan Agenda 2063 -tahtotilaa, Afrikan pyritään vähitellen luomaan yksi koko mantereen kattava kantaverkkojen yhteistyöalue (eurooppalaisen ENTSO-E:n tapaan).
Sähköenergian varastointia ja huippukuormien tasoitusta silmälläpitäen on kartoitettu suotuisia pumppuvesivoimalaitosten paikkoja eri puolilta Afrikkaa. Pumppuvesivoimalat ovat ikään kuin uudelleenladattavia vesiparistoja, joita voidaan käyttää kerta toisensa jälkeen.
Lähteet
*