Risskärin hylky eli ns. kultakaleeri on Suomenlahdella Emäsalosta lounaaseen Risskärin pohjoispuolella 17 metrin syvyydessä sijaitseva puurunkoisen aluksen hylky, jonka pituus on noin 30-40 metriä ja leveys on 7 metriä. Hylyn arvellaan olevan Venäjän kaleerilaivaston alus, joka upposi isonvihan aikana 1721 ollessaan paluumatkalla Ruotsiin Itä-Göötanmaalle tekemältään ryöstöretkeltä. Aluksessa kerrotaan olleen sen upotessa arvokas 14 tynnyrin kultalasti, joka koostui laivaston palkkarahoista sekä ruotsalaisesta ryöstösaaliista.Museovirasto Kulttuuriympäristön palveluikkuna : Porvoo kiinteä muinaisjäännös RisskärHylyt.net : Kultakaleeri
Venäläiset yrittivät nostaa alusta jo heti isonvihan jälkeen, kesällä 1722 ja 1723 siitä huolimatta, että aluksen hylky sijaitsi Suomen alueella. Nostoyritykset kuitenkin epäonnistuivat. Ruotsin hallitus läheti sitten kaksi vakoilijaa Pietariin ottamaan selvää venäläisiltä meriupseereilta uponneen laivan kalleuksista. Vakoilijat työskentelivät toisistaan tietämättä ja saivat yhtäpitäviä tietoja aarteen suuruudesta. Ruotsi lähetti sitten uppoamispaikalle kolme etsintäretkikuntaa. Heinäkuussa 1726 ruotsalaiset nostivat vara-amiraali Tauben ja kenraaliadjutantti Ankarcronan johdolla hylystä pommeja, musketteja ja sekalaista tavaraa mutta kultaa ei löytynyt. Keväällä 1735 nostotöissä oli mukana englantilainen sukeltaja John Davis ja tällöin löytyi kuulia, pommeja, kranaatteja, raskas kirkonkello ja erilaista kupari-, messinki- ja rautatavaraa. Hopeaa löytyi jonkin verran mutta kultaa ei nytkään löydetty. Nostetut esineet myytiin sitten Tukholmassa huutokaupalla. Myöhemmin asiakirjat, joissa aluksen paikka oli määritelty, kuitenkin hävisivät. Aarrelaivan arvoitus ratkaistaan tänään, Aamulehti, 07.06.1935, nro 151, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 07.06.2025
Vuonna 1932 Ruotsin kruununprinssin adjutantti, kreivi Alarik Wachtmeister löysi sattumalta erään esi-isänsä laivapäiväkirjan vuodelta 1725, jossa mainittiin aarrehylyn uppoamispaikka. Kesällä 1934 Suomessa käydessään kreivi Wachtmeister näytti Suomenlinnan museon intendentti Heikki Tandefeltille tätä asiapaperia ja ehdotti, että mikäli aarre löydetään, aarre jaettaisiin tasan Suomenlinnan museon, Ruotsin merisotahistoriallisen museon ja Neptun-pelastusyhtiön kesken. Meripelastusyhtiö Neptunin kaljaasi Olly aloitti pari viikkoa kestäneet nostotyöt hylyn uppoamispaikalla toukokuun lopulla 1935. Hylystä löytyi runsaasti tykinkuulia, kartesseja, mörssärinkuulia ja muita ammuksia. Lisäksi löytyi kokardeja, krenatöörinappeja ja pronssinen madonnankuva. Löydetyt "hopeaharkot" paljastuivat tutkimuksissa takoraudaksi. Aarretta etsittäessä hylkyä purettiin niin että pohjassa on jäljellä pystyssä enää laivan keulaosan kaaristoa entiseen vesirajaan saakka. Hylyn yläpuoliset rakenteet ovat levällään pohjassa tai ne nostettiin aikanaan pintaan ja hävitettiin. ..löytyy.. ei löydy...löytyi, Suomen Kuvalehti, 15.06.1935, nro 24, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 07.06.2025"Aarrelaiva", Hakkapeliitta, 18.06.1935, nro 25-26, s. 24, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 07.06.2025Vain takorautaa "aarrelaivasta" löydetyt "harkot". Laivahylyn tutkimustyöt päättyivät eilen, Haminan Lehti, 15.06.1935, nro 67, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 07.06.2025
Hylystä nostettua esineistöä säilytettiin Suomenlinnassa 1930-luvulta aina 1950-luvulle asti. Vuonna 1955 osa esineistä luovutettiin Sotamuseolle mutta osa katsottiin arvottomaksi ja poistettiin Suomenlinnan museon kokoelmista. Porvoon kaupunginmuseossa on joitain hylystä nostettuja tykinammuksia. 1960-luvulla uppoamispaikalla järjestettiin leirejä ja hylky löydettiin uudelleen. Hylystä löytyi tällöin muun muassa kookkaan mieshenkilön luurangon jäänteitä, yksi kultasormus ja yksi liitupiippu. Vuonna 1968 hylystä tehtiin televisio-ohjelma. Helsinkiläinen sukellusseura Sukeltajat Ry inventoi hylkyä kesällä ja syksyllä 1993. Tällöin hylystä nostettiin muutamia pienemmän tykin srapnelleja ja nikhakojen kuulia sekä lasitavaraa.
Syksyllä 1935 ilmestyi aarrelaivajutun inspiroimana Otavan Poikien seikkailukirjastossa Paavo Ahon kirja Suomenlahden aarrelaiva.Kirjamarkkinoilta, Pohjantähti : raittiin opiskelevan nuorison äänenkannattaja, 01.10.1935, nro 2, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 07.06.2025
Lähteet
Aiheesta muualla Yle elävä arkisto 30.8.2013 : Kultakaleerin salaisuus
Luokka:Suomenlahden hylyt Luokka:Isoviha