Historiai (, ”Historiat”, ) oli Fylarkhoksen kirjoittama antiikin kreikkalainen historiateos, joka oli hänen pääteoksensa. Se käsitti 28 kirjaa ja ainakin ajan Pyrrhoksen sotaretkestä 272 eaa. Kleomenes III:n kuolemaan 220 eaa. Teos ei ole säilynyt nykyaikaan.
Historia
Fylarkhos toimi noin vuoden 215 eaa. tienoilla. Teos Historiai oli hänen pääteoksensa, mutta nykyaikaan siitä on säilynyt vain katkelmia.
Varhaisin kokoelma Fylarkhoksen teoksesta säilyneitä katkelmia oli Gottfried Heinrich Luchtin teoksessa Phylarchi historiarum fragmenta (Lipsiae = Leipzig, 1836). Toinen katkelmien kokoelma oli Franz Brücknerin samanniminen laitos (Vratislaviae = Breslau, 1838), joka perustui osittain Luchtin työhön mutta sisälsi lisähuomioita ja korjauksia. Myöhemmin katkelmat kokosi Karl ja Theodor Müllerin Fragmenta historicorum Graecorum (vol. I, Pariisi, 1841, s. lxxvii ja 334–).
Sisältö
Suda kuvaa Fylarkhoksen historiateosta seuraavasti: ”Epeiroslaisen Pyrrhoksen sotaretki Peloponnesosta vastaan, 28 kirjassa; ja se ulottuu Ptolemaiokseen, jota kutsuttiin Euergeteeksi, ja Bereniken ajan loppuun sekä aina spartalaiseen Kleomeneehen asti, jota vastaan Antigonos soti.” Kun Suda nimittää teosta ”Pyrrhoksen sotaretkeksi ym.”, se kuvailee vain sen ensimmäistä tapahtumaa. Pyrrhoksen sotaretki Peloponnesokselle tapahtui vuonna 272 eaa., ja Kleomeneen kuolema vuonna 220 eaa.; näin ollen teos kattoi 52 vuoden ajanjakson.
Jotkut nykyajan tutkijat ovat säilyneiden katkelmien perusteellaAthenaios: Deipnosofistai 8.334a, 12.539b. arvelleet, että Fylarkhos olisi kuitenkin aloittanut vielä varhaisemmista ajoista, ehkä jo Aleksanteri Suuren kuolemasta. Fylarkhos saattoi kuitenkin helposti tehdä poikkeamia aiempiin tapahtumiin, ja näin ei ole perusteita hylätä Sudan nimenomaista todistusta. Katkelmien perusteella vaikuttaa siltä, että teos käsitteli paitsi Kreikan ja Makedonian myös Egyptin, Kyrenen ja muiden tuon ajan valtioiden historiaa. Kreikan historiassa Fylarkhos kiinnitti erityistä huomiota Kleomeneen ja spartalaisten vaiheisiin.
Arviointia ja vaikutus
Polybios arvostelee voimakkaasti Fylarkhoksen luotettavuutta historioitsijana ja syyttää häntä historian vääristelystä,Polybios: Historiai 2.56 jne. koska hän oli puolueellinen Kleomenesta kohtaan ja vihamielinen Aratosta ja akhaialaisia kohtaan. Syytös ei todennäköisesti ole täysin perätön, mutta se voidaan aivan oikeutetusti kääntää myös Polybiosta itseään vastaan, sillä hän sen sijaan liioittelee Aratoksen ja tämän puolueen ansioita ja väheksyy Kleomenesta, jonka tekemisiä on selvästi sekä vääristellyt että ymmärtänyt väärin.
Polybioksen syytös toistuu myös Plutarkhoksella,Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Aratos 38. mutta hänen suustaan se kuulostaa hieman falskilta, sillä hänen omat Agiin ja Kleomeneen elämäkertansa perustuvat lähes kokonaan Fylarkhokseen, ja hän on tälle velkaa myös Pyrrhoksen elämäkerran loppuosan. Fylarkhoksen elävä ja kuvauksellinen tyyli, josta alla lisää, sopikin erinomaisesti Plutarkhoksen tarkoitusperiin. Plutarkhoksen lisäksi myös Pompeius Trogus käytti Fylarkhoksen teosta lähteenä käsitellessään samoja ajanjaksoja. Se, että Plutarkhos ja Trogus lainaavat lähes sanatarkasti Fylarkhokselta, ilmenee esimerkiksi Junianus Justinuksen ja Plutarkhoksen vertailusta.Junianus Justinus: Historiarum Philippicarum libri XLIV 28.4; Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Kleomenes 29.
Polybios arvostelee myös Fylarkhoksen tyyliä ja moittii häntä siitä, että hän kirjoitti historiaa vaikutuksen tavoittelun vuoksi ja pyrki herättämään lukijassa voimakkaita tunteita kuvaamalla väkivaltaa ja kauheuksia. Tämä syytös saa jossakin määrin tukea niistä katkelmista, jotka hänen teoksestaan ovat säilyneet, mutta on silti kyseenalaista, ansaitseeko hän kaiken sen moitteen, jota Polybios hänelle antaa. Polybioksen mielikuvitukseton luonne ei ehkä edes mahdollistanut myötätuntoa sellaista kirjoittajaa kohtaan kuin Fylarkhos, jolla ilmeisesti oli runsaasti kuvittelukykyä. Fylarkhoksen tyyli oli kenties liian kunnianhimoinen – se oli oratorinen, ehkä jopa paatoksellinen – mutta samalla eloisa ja vetovoimainen, ja toi historian tapahtumat elävästi lukijan mieleen. Sanajärjestyksen suhteen hän oli kuitenkin hyvin huolimaton, kuten Dionysios Halikarnassoslainen huomauttaa.Dionysios Halikarnassoslainen: Sanojen yhteen liittämisestä (De compositione verborum) 4.
Lähteet
Luokka:Antiikin kreikkalaiset historiateokset