Ardnacrushan vesivoimala sijaitsee Shannon-joella, noin 6 km Limerickistä pohjoiseen Claren kreivikunnan alueella Irlannissa, ja se on merkittävä osa maan sähköistyshistoriaa. Voimala rakennettiin vuosina 1925–1929 samaan aikaan Irlannin kansallisen sähköverkon kanssa, ja sen tavoitteena oli tehdä Irlannin vapaavaltio energiariippumattomaksi Britanniasta.
Historia ja suunnittelu Ajatus Shannon-joen vesivoiman hyödyntämisestä oli esitetty jo 1840-luvulla, mutta sitä pidettiin liian kalliina. Irlannin itsenäistyessä vuonna 1922 suurimmalla osalla maata ei ollut sähkön saatavuutta. Irlantilainen insinööri Thomas McLaughlin (1896–1971) esitti vuonna 1922 Berliinissä Siemens-Schuckertille "Shannon-suunnitelman", maailman ensimmäisen kansallisen sähköjärjestelmän, joka sai Irlannin hallituksen tuen. Hanke oli mittava, sillä sen kustannukset olivat noin 5,2 miljoonaa Irlannin puntaa, noin 20 % valtion vuosittaisesta budjetista vuonna 1925. Siemens-Schuckert toimi pääurakoitsijana, mikä oli tärkeää hankkeen uskottavuuden kannalta. Rakennustyöt alkoivat vuonna 1925 ja valmistuivat vuonna 1929, ja niissä työskenteli noin 5 000 työntekijää, joista moni oli saksalainen.
Tekniset ominaisuudet Voimalan rakentamiseen sisältyi 14 km pitkä vesikanava Parteenen padolta, joka ohjaa vettä voimalaan. Voimalassa on kolme alkuperäistä pystyakselista Francis-turbiinigeneraattoria ja vuonna 1934 lisätty pystyakselinen Kaplan-turbiinigeneraattori, jotka muuttavat putoavan veden energiaksi penstock-kanavien kautta. Valmistuessaan vuonna 1929 voimala oli 86 MW:n kapasiteetillaan maailman suurin vesivoimala, joka kykeni kattamaan koko Irlannin sähkötarpeen. Nykyisin sen osuus on noin 2–3 % Irlannin sähköntuotannosta talouskasvun vuoksi. Padolla on myös Britannian ja Irlannin syvin lautta-allas, joka mahdollistaa veneiden kulun 30 metrin korkeuseron yli, sekä kalaportaat vaelluskalojen liikkumiseen.
Arkkitehtuuri ja kulttuurinen merkitys Voimalan arkkitehtuurissa, kuten korkeassa harjakatossa ja kattoluukuissa, näkyy saksalainen, erityisesti baijerilainen vaikutus Siemens-Schuckertin vuoksi. Rakennus oli paitsi tekninen myös taloudellinen ja henkinen menestys, joka toimi mallina muille sähköistämishankkeille maailmalla. Alkuperäinen ohjaushuone on säilytetty historiallisena muistomerkkinä, ja moderni ohjauskeskus on palkittu arkkitehtuuristaan. Voimalan pihalla on koristeena vaihdettu turbiinin siipipyörä, ja alueella on säilynyt toisen maailmansodan aikaisia pommisuojia.
Nykyaika ja vaikutus Ardnacrusha tuottaa sähköä ESB:lle, joka pyrkii hiilineutraaliuteen vuoteen 2040 mennessä. Voimalassa on toimiva puhdistuslaite vesirakenteiden suodattimille, ja vierailukeskus peruskorjattiin vuonna 2019. Opastetuilla kierroksilla voi nähdä turbiinihallin, ja voimala sai vuonna 2002 Amerikan siviilitekniikan yhdistyksen tunnustuksen 1900-luvun merkittävänä insinöörityönä. Vesikanavan reitti on osa 67 km:n pituista Lough Derg Way -vaellusreittiä.
Siemens ja muut hankkeet Siemensilla on ollut pitkä suhde Irlantiin, alkaen vuonna 1874 rakennetusta Atlantin ylittävästä sähkökaapelista ja vuonna 1883 Pohjois-Irlannin sähköraiteista. Ardnacrushan jälkeen Siemens osallistui ESB:n Turlough Hillin pumpattuun varastovoimalaan, DART-junaverkkoon, Dublinin lentokentän matkatavarajärjestelmään ja Galway Wind Parkiin.
Lähteet
Luokka:Irlannin rakennukset ja rakennelmat Luokka:Jokivoimalaitokset