Leo Wilhelm Backman (6. huhtikuuta 1924, Karjaa - 22. syyskuuta 2016 Helsinki) on suomalainen, 1940- ja 1950-luvulla menestynyt suunnistaja ja hiihtäjä.

Ura urheilijana

Leo Backman aloitti aktiivin urheilu-uransa isoveljeänsä Paulia seuraten kilpapyöräilyssä ja yleisurheilun kestävyysjuoksuissa helsinkiläisen IK-32:n riveissä. Hän oli vuonna 1943 kolmas SM-kilpailujen pyöräilyn maantieajossa. Kesän 1945 Svenska Finlands idrottsförbundin yleisurheilumestaruuskisoissa hän oli 3 000 metrillä 7. maajoukkuejuoksijoiden Evert Heinströmin ja Alf Lindbladin ollessa kärjessä. Parhaimman menestyksen hän saavutti kuitenkin aluksi hiihdossa voittaessaan helsinkiläisen IK Örnenin riveissä Finlands svenska skidförbundin (FSS) nuorten hiihtomestaruuden keväällä 1945. Ennen IK Örneniä hän oli edustanut hiihdossa TUL:n seuraa Lohjan Louhea.

Nousu kansalliseen kärkijoukkoon hiihdossa ja suunnistuksessa

Ensimmäisen suunnistuskisansa Leo Backman kävi kesällä 1947. Vuodesta 1948 tuli hänelle läpimurtovuosi niin hiihdossa kuin suunnistuksessa. Helmikuisissa FSS:n mestaruuskisoissa tuli 15 km:llä hopeaa aikakauden kovan hiihtäjänimen Per Strandvallin voittaessa. Viestissä IK Örnen menestyi keväällä 1948 hyvin; SM-kisoissa viides sija ja FSS:n kisoissa mestaruus. Leo Backmanilla oli molemmissa viesteissä tärkeä rooli menestykseen. Heti kesäkauden alussa toukokuussa juostussa suunnistuksen SM-viestissä hän oli voittamssa IK Örnenin joukkueessa Suomen mestaruuden muiden viestinviejien ollessa Börje Malmström ja Henry Sell. Kesäkauden suunnistuksessa huipentumana oli syyskuussa 1948 Valkeakoskella saavutettu SM-kulta ennen Pehr Backmania ja seuratoveri Henry Selliä. Vuoden urheilija -äänestyksessä Leo Backman valittiin vuoden 1948 parhaaksi suomalaissuunnistajaksi.

Kaudesta 1949 Backmanille ei tullut aivan edellisen veroista. Hiihdossa hän otti ylivoimaisen FSS:n 15 km:n mestaruuden. Hiihdon SM-viestissä IK Örnenin joukkue oli veljeskolmikko Paul, Leo ja Jarl Backman sijoituksen ollessa 15:s; Leon osuusaika oli kolmanneksi paras. Kesäkuisessa Jukolan viestissä Backmanin ankkuroidessa osuutensa nopeimpana IK Örnenin kolmanneksi Helsingin Suunnistajien voittaessa. Syksyllä 1949 suunnistuksen neljän Pohjoismaan maaottelussa Tanskan Randersissa tuli sija 3, joka oli suomalaisittain paras. Suunnistuksessa hänen kautensa arvioitiin Suomessa 2. parhaaksi heti Helsingin Suunnistajien Erkki Aron jälkeen.

Kansallisessa kärjessä hiihdossa ja suunnistuksessa

Hiihdossa Backman lähestyi kansallista kärkeä sijoittuen vuoden 1950 SM-kisojen 30 km:llä kuudenneksi puoli minuuttia kolmannesta sijasta. Saman vuoden Salpausselän 50 km:llä hän sijoittui sijalle 9. Kesän 1950 suunnistuksessa Jukolan viestissä Back toi IK Örnenin toisena maaliin Helsingin Suunnistajien Juhani Salmenkylän tuodessa joukkueensa voittajana maaliin. Kesäkauden suunnistuksen SM-kisasijoitus oli kuudes, joka oikeutti Backmanin Suomen edustajaksi pohjoismaiseen nelimaaotteluun, jossa nyt ei tullut menestystä. Syksyn 1950 päätteeksi hän otti oman liittonsa Finlands svenska orienteringsförbund (FSO):n mestaruuden.

Vuoden 1951 Holmenkollenilla Leo Backman sijoittui 18 km:llä kahdeksanneksi Paavo Lonkilan voittaessa. Suunnistuksessa Leo Backman oli keskeinen hahmo ankkuroidessaan seuransa IK Örnenin Jukolan viestin voittoon. Syksyllä käydyssä kolmimaaottelussa Suomi-Ruotsi-Norjan Norjan Kristiansandissa Backman sijoittui toiseksi parhaana suomalaisena.

Olympiatalven hiihdot eivät Backmanilta sujuneet toivotusti, sillä hän jäi olympiakatsastusten perusteella joukkueen ulkopuolelle. Parhaana tuloksen oli maaliskuisten Ounasvaaran kisojen 50 km:n viides sija. Vuoden 1952 kesäkautena Backman oli ankkurina kolmanneksi tulleessa IK Örnenissa. Hän oli suunnistuksen SM-kisoissa neljäs. Syksyllä 1952 käydyssä Suomi–Ruotsi-suunnistusmaaottelussa hän otti voiton samalla kun Suomen joukkue otti voiton Ruotsista. Suunnistussaavutustensa johdosta Backman valittiinkin toisen kerran vuoden parhaaksi suomalaissuunnistajaksi.

Vaikka kausi 1953 ei kilpailullisesti onnistunut täydellisesti, tuli toki menestystä. Hiihdossa tuli jälleen mestaruus FSS:n kisoissa ylivoimaisella tavalla. Puijon hiihtokisoissa Backman otti neljännen sijan 50 km:llä Kalevi Monosen voittaessa. Suunnistuskaudella Jukolan viestissä Leo Backman toi IK Örnenin kolmantena maaliin voiton mennessä Helsingin Suunnistajille. Suunnistuksen SM-kisoissa hän oli kolmas Aron voittaessa toisen kerran mestaruuden. Backman voitti FSO:n mestaruuden syksyllä totutusti.

Leo Backmann avasi kauden 1954 positiivisesti voittaessaan Norjassa ensimmäisen kerran järjestetyn 15 km:n Monolitt-hiihdon. Hiihtokausi näytti menevän muutenkin hyvin, sillä Backman lunasti paikan Falunin MM-kisoihin sijoituttuaan Puijon SM-kisojen 50 km:llä sijalle 7. Sairastuminen MM-kisapaikalla pakotti hänet luopumaan kuitenkin MM-kisaedustuksesta. Vuoden 1954 Jukolan viestissä Backman nosti IK Örnenin jälleen kakkossijalle Hämeenlinnan Suunnistajien voittaessa. Backman nosti ankkurina IK Örnenin kuutosisjalta kakkoseksi. SM-suunnistuksissa Backman oli jälleen kärkijoukkoa sijoittuen kuudenneksi Aimo Tepsellin voittamassa kisassa. Tämä oikeutti hänet osallistumaan syksyn suunnistuksen Suomi–Ruotsi-maaotteluun, jossa Backman näytti taas taitonsa sijoittuen kolmanneksi ollen samalla paras suomalainen.

Kevään 1955 hiihtokaudella Backman sijoittui SM-kisoissa 50 km:llä sijalle 10 Arvo Viitasen voittaessa kisan. Vuoden 1955 suunnistuksessa loppukesän SM-kisoissa Backman oli jälleen mitaleilla eli kolmantena voiton mennessä jälleen Tepsellille ja Salmenkylän otettua SM-hopean. Syksyllä käyty Suomi–Ruotsi-suunnistusmaaottelu meni jälleen Backmanilla hyvin, sillä sijoitus oli kolmas suomalaisista edellä toiseksi tullut Juhani Salmenkylä.

Ura yritystoiminnassa

Leo Backman perusti veljiensä Paulin ja Jarlin kanssa puusepänyrityksen Veljekset Backman alun perin nimellä Helsingin Puu-Teos puusepänverstas vuonna 1954. Yrityksen sijainti oli aluksi Munkkiniemessä, mutta se siirtyi pian Konalaan. Keskeisiä tuotteita alkuvaiheessa olivat tiikkiset tarjottimet ja kulhot.

Saavutukset Suunnistuksessa Jukolan viestin voitto 1951, hopea 1950, 1954 pronssi 1949, 1952, 1953 (IK Örnen) SM-kultaa henkilökohtaisella matkalla 1949 SM-kultaa viestissä 1948 ja 1950 (IK Örnen) Vuoden paras suunnistaja Suomessa 1948 ja 1952

Hiihdossa Monolitt-hiihdon/15 km) voitto Oslossa vuonna 1954 Falunin MM-kisaedustaja 1954, sairastui ennen kisoja

Pyöräilyssä Maantiepyöräilyn SM-pronssi 1943 (IK-32)

Lähteet

Luokka:Suomalaiset suunnistajat Luokka:Suomalaiset maastohiihtäjät Luokka:Suomalaiset hiihtourheiluvaikuttajat Luokka:Vuonna 1924 syntyneet Luokka:Vuonna 2016 kuolleet