Matti Mikonpoika Skytt eli Sytti Matti (2. syyskuuta 1824 Humppila – 28. marraskuuta 1905 Loimaa) oli suomalainen Humppilassa asunut metsänvartija ja tunnettu ammattimetsästäjä.Jalmari Matisto : Suurmetsästäjä Matti Skytt, Aamulehti, 18.9.1925, nro 214, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 21.9.2025Jalmari Matisto : Suurmetsästäjä Matti Skytt, Aamulehti, 14.10.1934, nro 277, s. 10, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 21.9.2025
Humppilassa Huhtaan kylän Houkalla syntyneen Matti Skyttin vanhemmat olivat lampuoti Mikko Johansson (s. 1800) ja Anna Jaakontytär (s. 1797). Vanhemmilla oli vuokralla Houkan lampuotitila Huhtaalla. Hän samoili jo nuoresta pitäen metsissä ja ennen pyssynsaantia pyydysti riistaa loukuilla ja ansoilla. Skyttin maine metsästäjänä levisi ja jo nuorena hänet otettiin Jokioisten kartanon metsänvartijaksi kotikyläänsä Huhtaalle. Oltuaan noin 20 vuotta metsänvartijana Skytt erosi virastaan ja ryhtyi ammattimetsästäjäksi. Skytt oli mukana kymmenissä karhunkaadoissa ja oli mukana silloin kun viimeinen karhu surmattiin 1870-luvulla Humppilassa Jäväyssuolla. Susia ja ilveksiä Skytt surmasi poikaset mukaanluettuna yli 300 ja lisäksi 50 näätää. Hän oli myös erityisen taitava kettujen pyydystäjä ja muuta metsänriistaa kuten metsoja ja teeriä Skytt pyyti kymmenen eri pitäjän metsistä. Skytt sai myös valtion rahapalkinnon ansioituneena petoeläinten tappajana.
Kansan keskuudessa Skyttiä pidettiin jopa noitana hänen metsämiestaitojensa vuoksi. Skytt oli salaperäinen eikä ilmaissut metsästyksestä hankkimiaan tietojaan nuoremmille metsänkävijöille. Hänellä ei ollut vakinaista asuntoa, vaan hän asusteli metsästystovereidensa ja ystäviensä luoona, jotka antoivat hänelle ruokaa, yösijan ja vaatteita. Eräät metsästykseen innostuneet tilanomistajatkin kuten Venäjän kartanon isännät Kalle Venäjä ja Jaakko Toivonen ja Humppilan Mikkolan talon isäntä pitivät Skyttiä kuukausimääriäkin luonaan ja tällöin hänellä oli tapana suorittaa myös karjapaimenen virkaa. Vielä vanhanakin Skytt liikkui metsissä vaikka hänen täytyi useasti istahtaa levähtämään voimien uupumisen takia. Ammattimaista metsästystä hän harjoitti 60 vuoden ajan. Matti Skytt oli ryyppymies kuten muutkin sen ajan metsästäjät. Hän eli nuoruutensa päivät raittiina, mutta sitten 30-vuotiaana ratkesi juomaan. Vanhoilla päivillään hän tuomitsi viinan ja katui sitä, että oli rahansa tuhlannut väkijuomiin saaden loppuikänsä elää kunnan hoitolaisena. Hän sanoi että olisi ollut rikas mies ja suuren talon omistaja ellei olisi alkanut viinan ystäväksi. Skytt sanoikin Viina turmelee sielun ja ruumiin, pitää rahakukkaron tyhjänä ja antaa ikävät vanhuuden päivät.Suurmetsästäjä Matti Skytt, Koitto : Opettajayhdistyksen terveys ja raittius julkaisema, 1.1.1936, nro 6, s. 7, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 21.9.2025
Viimeiset vuotensa Skytt eli Humppilan kunnan hoitolaisena. Hän lankesi hoitopaikassaan marraskuussa 1905 portaissa ja katkaisi jalkansa. Hänet vietiin Loimaan sairaalaan parannusta saamaan mutta onnettomuus oli ollut liian kova raihnaiselle Skyttille ja hän kuoli sairaalassa marraskuun lopulla. Skytt haudattiin Loimaan hautausmaalle nimettömään hautaan.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset metsästäjät Luokka:Vuonna 1824 syntyneet Luokka:Vuonna 1905 kuolleet