Eric Gairy (18. helmikuuta 1922 – 23. elokuuta 1998) oli grenadalainen poliitikko ja vuonna 1974 itsenäistyneen Grenadan ensimmäinen pääministeri. Gairyn tapaa hallita pidettiin autoritäärisenä ja häntä vastuastavat ryhmittymät toteuttivat vallankumouksen vuonna 1979. Vallankumoukselliset kukistuivat Yhdysvaltojen hyökättyä Grenadaan vuonna 1983. Gairy teki myöhemmin useamman epäonnistuneen yrityksen palata valtaan vaaleissa.
Elämäkerta Nuoruus Eric Gairy syntyi 18. helmikuuta 1922 Dunfermlinessä Saint Andrew'n alueella Grenadassa. Hänen isänsä Douglas Gairy oli isännöitsijä ja äiti Theresa Gairy oli kotiapulainen. Eric kävi koulunsa Saint Andrew'n alueella ja valmistuttuaan hän työskenteli opettajana omalla peruskoulullaan vuosina 1939–1941. Vuonna 1941 Gairy muutti Trinidadiin, jossa hän työskenteli Yhdysvaltojen sotilastukikohdassa. Vuonna 1943 hän muutti Arubaan työskennellen öljyteollisuudessa. Arubassa Gairy alkoi myös tutustua ammattiliittojen toimintaan. Hänet karkotettiin Arubalta joulukuussa 1949 työläisten agitoinnista.
Politiikkaan Gairy palasi kotisaarelleen Grenadaan ja vuonna 1950 hän perusti ensin ammattiliiton ja myöhemmin Grenadan yhdistyneen työväenpuolueen (Grenada United Labour Party, GULP). Puolue sai kannatusta etenkin Grenadan maatyöläisten parissa. Vuonna 1951 Grenadassa järjestettiin yleislakko, jonka aikana Gairy oli maatyöläisten johtohahmo. Tämän johdosta hän oli jonkin aikaa pidätettynä.Vuonna 1951 Gairy asettui ehdolle ja valittiin siirtomaahallinnon lakiasäätävään neuvostoon. Gairy toimi neuvostossa vuoteen 1957 sakka, jolloin hänet asetettiin poliittiseen toimintakieltoon syytettynä levottomuuksien yllyttämisestä.Valtonen 2017: ”14. Kohti itsenäisyyttä muillakin saarilla”.
Muutaman vuoden kestäneen toimintakieltonsa jälkeen Gairy palasi politiikkan. Vuosina 1961–1962 Gairy toimi johtavana ministerinä ja talousministerinä, mutta Grenadan brittiläinen kuvernööri erotti hänet rahojen väärinkäytön takia. Gairyn GULP-puolueella oli nyt myös kilpailija, kannattajansa etenkin keskiluokasta kerännyt Grenada National Party eli GNP, jonka kanssa GULP kilpaili 1960-luvulla. Kun Grenadasta tuli Britannian liitännäisvaltio GNP:n johtaja Herbet Blaize kerkesi olemaan sen premieri puolisen vuotta. GULP voitti kuitenkin vaalit vuonna 1967 ja Gairy palasi valtaan. Puolue voitti myös vilpilliseksi väitetyt vaalit vuonna 1972. Gairy neuvotteli Grenadalle itsenäisyyden ja hänestä tuli maan ensimmäinen pääministeri Grenadan itsenäistyessä helmikuussa 1974.
Ennen Grenadan itsenäisyyttä Gairy oli osallisena Miss Maailma-kisoihin liittyneessä skandaalissa vuonna 1970. Gairy oli yksi kilpailun tuomareista kun Grenadan edustaja Jennifer Hosten voitti missiyden. Kisasta esitettiin nopeasti syytöksiä epärehellisestä pelistä, kun ykkössijalle povattu Ruotsin edustaja jäikin neljänneksi. Jos tulos oli Gairyn peukaloima, selvää ei ole miten se täsmällisesti tapahtui. Kisojen järjestäjä joutui eroamaan tultuaan ryöpytetyksi lehdistössä, mutta kisan tulokset jäivät voimaan.
Pääministerinä ja vallankumous Itsenäisen Grenadan pääministerinä Gairy hallitsi piittaamatta maan parlamentista saatika sitten oppositiosta. Gairu´yn tukena olivat Grenadan armeija, sekä hänen "Mangustijengiksi" (Mongoose Gang) kutsutut palkatut kovanaamat. Mangustijengin jäsenet kohdistivat opposition edustajiin väkivaltaa. Esimerkiksi Maurice Bishop hakattiin ja hänen isänsä murhattiin. Samalla Gairy sijoitti rahaa rakentaen itselleen hotelleja ja ravintoloita käsittäneen liike-imperiumin. Sen sijaan julkisiin menoihin rahaa ei riittänyt.Valtonen 2017: ”15. Itsenäisten saarten vaiheita”.
Gairyn toiminta synnytti hänen vastaisia ryhmiään ja lopulta se synnytti brittiläisen Karibian ainoan vallankumouksen. Maurice Bishop perusti New Jewel Movementin (NJM) ja Unison Whiteman Jewel-liikken. Molempiin oli vaikuttanut vasemmistolaisuus ja black power-liike. Kaksi järjestöä liittyivät toisiinsa ja NJM:stä muodostui maan johtava oppositioryhmä. NJM liittoutui Gairya vataan GNP:n kanssa joulukuun 1974 vaaleissa. GULP voitti kuitenkin paikoista yhdeksän opposition kuutta vastaan vaaleissa, joita kansainväliset tarkkailijat pitivät epärehellisinä.
Maaliskuussa 1979 Gairy oli matkustanut Yhdysvaltojen New Yorkiin, kun NJM:n jäsenet miehittivät aamuyöstä armeijan parakit ja radioaseman. Vallankaappaus oli veretön ja kun uutinen levisi aamulla väkijoukot juhlivat St. George’sin kaduilla. Maurice Bishopin NJM perusti Kansan vallankumoushallituksen (People’s Revolutionary Goverment, PRG). Gairy jäi maanpakolaisuuteen Yhdysvaltoihin. Grenadassa vallankumoukselliset ryhmät ottivat pian yhteen keskenään. Bishop teloitettiin ja valtaan nousi Hudson Austin. Yhdysvallat puuttui peliin peläten maan ajautuvat kylmän sodan kommunistien leiriin. Yhdysvallat hyökkäsi Grenadaan lokakuussa 1983 ja vallankumouksellinen hallinto kukistettiin. Gairy palasi Grenadaan tarkoituksenaan osallistua vaaleihin joulukuussa 1984. Muut puolueet solmivat kuitenkin liitone estääkseen hänen paluunsa valtaan. Liittouma voitti ja pääministeriksi nousi Herbert Blaize. Gairy väitti vaaleja vilpillisiksi. Hän yritti paluuta vielä uudestaan vuosina 1990 ja 1995 epäonnistuen molemmilla kerroilla.
Gairy sai aivohalvauksen ollessaan Venezuelassa 7. kesäkuuta 1997. Hän kuoli kotonaan Grand Ansessa Grenadassa 23. elokuuta 1998.
Lähteet
Viitteet
Luokka:Grenadan pääministerit Luokka:Vuonna 1922 syntyneet Luokka:Vuonna 1998 kuolleet