Ján Zachara (27. elokuuta 1928 Trenčín, Tšekkoslovakia – 2. tammikuuta 2025 Nová Dubnica, Slovakia) oli Tšekkoslovakiaa edustanut slovakialainen nyrkkeilijä, joka kilpaili Tšekkoslovakian maajoukkueessa 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun puolivälissä. Hän voitti olympiakultaa Helsingissä 1952. Zachara osallistui neljä kertaa EM-kisoihin, mutta niissä hänen ei onnistunut saavuttaa mitalisijoituksia. Hänet tunnettiin oman uransa jälkeen myös nyrkkeilyvalmentajana.
Ura nyrkkeilijänä Ján Zachara syntyi 27. elokuuta 1928 Trenčínissä Koillis-Slovakiassa. Hän debytoi Tšekkoslovakian maajoukkueissa 18-vuotiaana ja kilpaili otteluissa Puolan, Jugoslavian ja Neuvostoliiton maajoukkueita vastaan. Vuosina 1947 ja 1948 hänestä tuli Tšekkoslovakian mestari kevyessä- ja höyhensarjassa. Hän oli vahvasti mukana valittaessa nyrkkeilijöitä Lontoon olympialaisiin, mutta lopulta olympiamatka jäi saavuttamatta. Lontoon olympialaisissa hänen läheinen kilpakumppaninsa, hieman raskaammassa sarjassa nyrkkeilyt Július Torma voitti kisoissa olympiakultaa.
Hänen nyrkkeilyuransa ensimmäinen kansainvälinen turnaus oli Oslon EM-kisat 1949, joissa hän hävisi ensimmäisessä ottelussaan Tanskan Henning Jensenille. Seuraavina vuosina hän otteli maaotteluissa ja turnauksissa; yhtenä niistä suomalaista TUL:n edustajaa Osmo Syrjästä vastaan ottaen pistevoiton. Poliittisen vallan siirryttyä keväällä 1948 Tšekkoslovakiassa kommunisteille muutos heijastui maan urheiluun pitkään kestäneenä hallinnollisena epäjärjestyksenä mm. nyrkkeilyssä vuoden 1951 EM-kisat jäivät maalla väliin. Zacharan menestyksekkäin urheiluvuosi oli 1952, jolloin hän osallistui Helsingin kesäolympialaisiin voittaen kaikki vastustajansa höyhensarjassa eli sarjassa alle 57 kg ja voitti näin olympiakultaa. Matkalla olympiavoittajaksi hän otti voitot Ruotsin Åke Wärnströmistä, Etelä-Korean Su Bung-Nanista, Unkarin János Erdeistä, välierässä Etelä-Afrikan Leonard Leischingistä ja loppuottelussa Italian Sergio Caprarista.
Voitettuaan olympiakullan Zachara jatkoi kilpailemista maajoukkueessa ja osallistui merkittäviin kansainvälisiin turnauksiin. Esimerkiksi vuonna 1955 hän kilpaili Länsi-Berliinin Euroopan mestaruuskisoissa, mutta hävisi toisessa ottelussaan Englannin Thomas Nichollsille. Seuraavana vuonna hän varmisti myös paikkansa kansallisissa karsinnoissa vuoden 1956 Melbournen olympialaisiin, mutta ei pystynyt toistamaan neljä vuotta aiempaa menestystään häviten kisojen puolivälierissä höyhensarjaan nousseelle suomalaiselle olympiavoittajalle Pentti Hämäläiselle.
Melbournen olympialaisten jälkeen Zachara osallistui vielä kaksiin seuraaviin EM-kisoihin. Vuoden 1957 EM-kisoissa Prahassa hän koki tappio heti ensimmäisessä ottelussa Italian Mario Sitrille. Vuoden 1959 EM-kisoissa Sveitsin Luzernissa hän koki jälleen tappion ensimmäisessä ottelussa Italian Sandro Lopopololle. Pian sen jälkeen Zachara päättikin nyrkkeilyuransa.
Olympiamenestyksen johdosta vuonna 1952 Zacharalle myönnettiin Tšekkoslovakian kunniakkaan urheilumestarin arvonimi. Zachhara pysyi aktiivisena urheilijana vuoteen 1958 asti, mutta tulokset eivät olleet enää 1950-luvun alun tasoa. Lopetettuaan urheilun hän työskenteli jonkin aikaa nyrkkeilyvalmentajana, ja vuonna 1972 hän sai maansa kunniavalmentajan arvonimen. Vuonna 1996 hän vastaanotti hopeisen Olympic Order-palkinnon.
Zachara kuoli 2. tammikuuta 2025 96-vuotiaana. Kuollessaan hän oli vanhin elossa oleva slovakialainen olympiavoittaja.
Lähteet
Luokka:Slovakialaiset nyrkkeilijät Luokka:Slovakialaiset nyrkkeilyvalmentajat Luokka:Tšekkoslovakialaiset nyrkkeilijät Luokka:Tšekkoslovakialaiset olympiavoittajat Luokka:Tšekkoslovakialaiset urheiluvalmentajat Luokka:Vuonna 1928 syntyneet Luokka:Vuonna 2025 kuolleet