Miguel Suárez Arana (24. maaliskuuta 1834 Santa Cruz de la Sierra, Bolivia – 9. syyskuuta 1893) oli bolivialainen yrittäjä, tutkimusmatkailija ja visionääri, joka tunnetaan erityisesti yrityksistään yhdistää Bolivian itäiset alueet, erityisesti Chiquitanía, maan muihin osiin ja kansainvälisiin kulkureitteihin. Hänen työnsä keskittyi infrastruktuuriin, kolonisaatioon ja satamien perustamiseen Paraguayjoen varrelle, mutta hän kohtasi merkittäviä taloudellisia ja poliittisia haasteita, jotka estivät hänen visionsa täydellisen toteutumisen.
Varhainen toiminta ja Empresa Nacional Suárez Arana perusti 1870-luvulla “Empresa Nacional Bolivia” -yhtiön, joka tunnettiin myös nimellä “Empresa Carretera del Oriente”. Yhtiön tarkoituksena oli kehittää tieyhteyksiä Santa Cruz de la Sierrasta Kaakkois-Boliviaan ja perustaa satamia Paraguayjoen varrelle, jotta Bolivia voisi muodostaa vesireitin Buenos Airesiin. Hallitus myönsi hänelle luvan näiden hankkeiden toteuttamiseen, ja vuonna 1875 hän perusti Puerto Suárezin Laguna Cáceresin rannalle. Myöhemmin hän sai luvan perustaa myös Puerto Gaiban ja Puerto Pachecon, joista jälkimmäinen sijaitsi strategisesti tärkeällä paikalla lähellä Paraguayn rajaa.
Chacon alueen kolonisaatio ja tutkimusmatkat Suárez Arana oli aktiivinen Chacon alueen kolonisaatiossa ja tutkimusmatkoilla, jotka loivat perustan alueen maantieteelliselle ymmärtämiselle. Hän kartoitti reittejä, kuten polun Parapetí-joelta Chiquitoksen suolatasangoille ja Puerto Pachecoon, jotka osoittautuivat luotettaviksi. Hänen työnsä vaikutti myöhempiin tutkimusretkiin, esimerkiksi Arthur Thouarin johtamaan epäonnistuneeseen retkikuntaan vuonna 1887, vaikka Thouar kyseenalaistikin Suárez Aranan kartat ja reittivalinnat. Thouarin retkikunnan epäonnistuminen johtui osittain siitä, että hänen neuvonsa jätettiin huomiotta.
Haasteet ja vastustus Suárez Aranan hankkeet kohtasivat merkittäviä esteitä, kuten taloudellisia ongelmia, poliittisia juonitteluja ja vihamielisyyttä bolivialaisten poliitikkojen taholta. Vaikutusvaltaiset poliitikot, kuten Antonio Quijarro, Demetrio Calvimontes ja Santiago Vaca Guzmán, syyttivät häntä hallituksen varojen väärinkäytöstä ja toimimisesta kiistanalaisella alueella. Nämä syytökset ja poliittiset manööverit johtivat siihen, että hän menetti hallinnan yrityksestään ja joutui luopumaan Puerto Pachecosta vuonna 1886. Pian tämän jälkeen paraguaylaiset miehittivät alueen, joka nimettiin Bahía Negraksi.
Yrityksen luovutus ja korvaukset Vuonna 1888 Suárez Arana luopui kaikista oikeuksistaan, osakkeistaan ja etuoikeuksistaan, jotka hän oli saanut sopimuksissa vuosina 1875, 1878 ja 1884, ilman korvausvaatimuksia. Valtion kanssa tehdyn sopimuksen myötä hän luovutti yrityksensä hallinnon kokonaan valtiolle, ja hänen verovelkansa katsottiin maksetuiksi. Korvauksena hän sai sata neliösuuruista leguaa maata Santa Cruzin, Benin ja Pohjois-Chacon alueilla sekä 200 000 bolivialaista pesoa, jotka maksettiin tullituloista Paraguayjoen satamissa. Hänelle annettiin kahden vuoden määräaika maa-alueiden sijainnin määrittämiseen valtion edustajan kanssa, ja sopimus astui voimaan kansalliskongressin hyväksynnällä joulukuussa 1888.
Perintö Suárez Arana kuoli vuonna 1893 pettyneenä siihen, että hänen visionsa Bolivian omasta satamasta ja meriyhteydestä Paraguayn joella ei toteutunut. Häntä pidetään kuitenkin yhtenä Bolivian idän suurista pioneereista ja “Gran Bandeirante Cruceñona” – miehenä, joka unelmoi avata Bolivialle tien kohti maailmaa. Hänen työnsä loi perustan Chacon alueen kehitykselle ja inspiroi myöhempiä tutkimusmatkoja ja kolonisaatiohankkeita.
Lähteet
Luokka:Bolivialaiset henkilöt Luokka:Vuonna 1834 syntyneet Luokka:Vuonna 1893 kuolleet