Jørgen Jørgensen (myöhemmin Jorgenson, 7. huhtikuuta 1780 – 20. tammikuuta 1841) oli tanskalainen seikkailija. Jørgensen oli merimies ja Napoleonin sotien yhteydessä vuonna 1809 hän julistautui joksikin aikaa Islannin "suojelijaksi" eli käytännössä itsevaltiaaksi syrjäyttäen tanskalaisen kuvernöörin. Myöhemmin hän päätyi rangaistussiirtolaiseksi Tasmaniaan.
Elämäkerta thumb|vasen|Jørgensenin komentama Admiral Juul ja HMS Sapho ottavat yhteen maaliskuussa 1808. Nuoruus ja ura merellä Jørgen Jørgensen syntyi Kööpenhaminassa Tanskassa 7. huhtikuuta 1780. Hänen isänsä Jørgen Jørgensen oli kelloseppä Tanskan hovissa ja hänen äitinsä oli Anna Lette. Jørgen oli perheen toinen poika. Hän muutti sukunimensä muotoon Jorgenson vuonna 1817.
Jørgensen kävi koulua 14-vuotiaaksi ja 15-vuotiaana hän lähti töihin kapteeni Henry Marwoodin Newcastlen ja Itämeren satamien välillä purjehtineelle hiililaivalle. Myöhemmin hän oli useilla eri aluksilla, tullen itsensä mukaan esimerkiksi siepatuksi brittiläiselle sotalaivalle. Vuonna 1801 Jørgensen oli Harbingerillä Australian Port Jacksonissa, josta hän liittyi Lady Nelsonin miehistöön. Hän lienee ollut Matthew Flindersin mukana tämän perustaessa Port Phillipin siirtokuntaa ja varmuudella myöhemmin Derwentin siirtokuntaa Van Diemenin maassa eli Tasmaniassa. Vuonna 1804 Jørgensen oli hylkeen- ja valaanmetsästysaluksilla Uuden-Seelannin suunnalla. Vuonna 1805 hän matkasi Alexanderin mukana Tahitin, Kap Hornin ja Saint Helenan kautta Gravesendiin Britanniassa kesäkuussa 1806. Asuttuaan jonkin aikaa Lontoossa hän palasi Kööpenhaminaan.
Islanti thumb|Jørgensenin Islannin lippu. Britannia ja Tanska-Norja ajautuivat sotaan osana laajempia Napoleonin sotia. Jørgensen komensi Tanskan laivaston kaapparilaivaa Admiral Juul. Jørgensen kaappasi kolme alusta, kunnes hän antautui taistelussa brittialus HMS Saphoa vastaan maaliskuussa 1808. Jørgensen päätyi vankina Lontooseen. Hänellä oli suhteita paikallisiin päättäjiin, ja vankeus oli näin suhteellisen vapaata. Lontoossa hän tutustui saippuakauppias Samuel Phelpsiin, joka tarvitsi rasvaa saippuaansa varten. Jørgensen tiesi tätä olevan Islannissa. Hän lähti tulkkina Phelpsin kahdelle kauppamatkalle Islantiin vuonna 1809. Toisella matkalla kesäkuussa Islannin tanskalainen kuvernööri F. C. Trampe oli kieltänyt kaupankäynnin brittien kanssa. Phelps päätti pidätyttää kuvernöörin 25. kesäkuuta pitäen kauppakieltoa aikaisempien sopimusten rikkomisena. Jørgensen asetettiin pidätetyn kuvernöörin tilalle.
Jørgensen alkoi nopeasti käyttäytyä maan valtiaan tapaan. 26. kesäkuuta hän antoi kaksi julkilausumaa, joissa hän ehdotti vallankumouksellisia muutoksia Islannin hallintoon. Islanti julistettiin brittien suojeluksessa "vapaaksi ja itsenäiseksi". Hän halusi myös perustaa muutamia vuosia aikaisemmin lakkautetun eduskunnan eli Alþingin, jonka jäsenet valittaisiin demokraattisilla vaaleilla. Suosionsa turvaamiseksi Jørgensen alensi veroja ja lupasi viljan tiukkaa hintasääntelyä. 11. heinäkuuta Jørgensen esitti ehdotuksensa uudestaan ja julistautui samalla maan "suojelijaksi", eli käytännössä itsehallitsijaksi. Hän esitti oman versionsa Islannin lipusta, jossa kuvattuna oli kolme turskaa sinisellä pohjalla. Islanti oli osa Tanskaa, mutta Napoleonin sotien aikana lähes tyystin eristäytynyt emämaasta, ja suurin osa paikallisista virkamiehistä ei nähnyt tarpeelliseksi tehdä vastarintaa. Erityisempää kansansuosiota Jørgensen ei saavuttanut. Elokuussa 1809 Islantiin saapui brittiläinen sotalaiva HMS Talbot. Sen kapteenin mielestä Phelps oli miehineen rikkonut Britannian lakeja, koska islantilaisia ei voitu pitää maan vihollisina. Tanskan valta Islannissa palautettiin 22. elokuuta 1809 ja Jørgensen palasi aluksen mukana Britanniaan. Islannissa Jørgenseniin on viitattu nimityksellä "Jörundur hundadagakonungur", eli vapaasti kääntäen "Jørgen koiranpäivien kuningas" hänen kesäviikkojen valtakautensa mukaan.
Australiassa Islannin vallankumousta seuranneina vuosina Jørgensen joutui vaikeuksiin juoden ja uhkapelaten. Hän oli jonkin aikaa Fleetin vankilassa vapautuen toukokuussa 1815. Toukokuussa 1820 hän päätyi jälleen vankilaan varkaudesta päätyen Newgaten vankilaan. Vietettyään pidemmän aikaa vaihdellen välillä vankilassa ja vapaudessa hän sai ensin kuolemantuomion ja myöhemmin sen sijaan rangaistussiirtolaisuuden Australiaan. Jørgensen saapui Tasmaniaan huhtikuussa 1826 ja työskenteli työvelvollisena saaren pohjoisosia kartoittaneella laivalla. Vuonna 1828 hän oli vankikonstaapeli ja lopulta sai ehdonalaisen armahduksen kesäkuussa 1830.
Tammikuussa 1831 Jørgensen meni naimisiin rangaistussiirtolaisena olleen Norahin kanssa. 1830-luvulla Jørgensen toimi useilla eri aloilla, esimerkiksi yhteenotoissa aboriginaaleja vastaan, maanviljelijänä ja lukutaidottomien kirjurina. Jørgensen ja hänen vaimonsa Norah saivat lopulliset armahdukset vuonna 1835. Norah kuoli heinäkuussa 1840 ja Jørgensen sairaalassa Hobartissa 20. tammikuuta 1841. Kuolinsyyksi oli kirjattu keuhkotulehdus.
Jørgen Jørgensenin ulkonäkö tunnetaan kahdesta maalauksesta. Ensimmäinen on Christoffer Wilhelm Eckersbergin maalaus vuoden 1808 paikkeilta ja toinen maalaus Islannin kansallismuseossa on karikatyyrinen omakuva.
Lähteet
Luokka:Tanskalaiset tutkimusmatkailijat Luokka:Tanskalaiset sotilaat Luokka:Islannin hallitsijat Luokka:Vuonna 1780 syntyneet Luokka:Vuonna 1841 kuolleet