Narbo

Narbo (lat.; ) eli Narbo Martius oli antiikin aikainen kaupunki Galliassa nykyisen Ranskan alueella. Se on kehittynyt nykyiseksi Narbonnen kaupungiksi ja sijaitsi sen paikalla.

Narbo oli alun perin ibero-liguurinen tai gallialainen asutus. Se perustettiin uudelleen roomalaiseksi kaupungiksi vuonna 118 eaa. Myöhemmin Narbo toimi siitä nimensä saaneen Gallia Narbonensiksen provinssin hallinnollisena keskuksena.

Maantiede

Narbo sijaitsi Gallia Narbonensiksessa Atax (nyk. Aude) -joen varrella lähellä sen laskukohtaa Rubresus-järveen, 12 roomalaisen mailin tai oikeammin noin 19 kilometrin päässä Välimeren rannasta.Plinius vanhempi: Naturalis historia 3.4.

pienoiskuva|vasen|pysty|Via Domitian kiveystä nykyisessä Narbonnessa. Klaudios Ptolemaios mainitsee Narbon Volcae Tectosages -heimon sisämaan kaupunkien joukossa nimellä Narbon Colonia. Hän sijoittaa sen viisi minuuttia Massalian eli Massilian (nyk. Marseille) leveyspiirin eteläpuolelle, 43° pohjoista leveyttä, vaikka todellisuudessa se on hieman pohjoisempana mutta enemmän kuin viisi minuuttia Massaliasta etelään.Klaudios Ptolemaios: Geografia 2.10.9. Hipparkhos sijoitti Narbon ja Massalian lähes samalle leveyspiirille.Strabon: Geografika 2.106.

Plinius vanhempi näyttää sijoittavan Narbon Volcae Tectosages -heimon alueelle, mutta teksti on epäselvä. Strabon taas sijoittaa kaupungin selvästi Volcae Arecomici -heimon alueelle, mutta mainitsee, että heidän pääkaupunkinsa oli Nemausus (nyk. Nîmes).Strabon: Geografika 4.186. Todennäköisempää onkin, että Arecomicien alue ulottui Narbon rannikolle, sillä Tectosages-heimon pääkaupunki oli Tolosa (nyk. Toulouse). Pomponius Mela liittää Narbon Atacini-heimoon.Pomponius Mela: De situ orbis 2.5. Ausonius ei sano, kuten on joskus tulkittu, että Narbo olisi ollut Tectosages-heimon alueella, vaan että tämän heimon alue muodosti Narbonensiksen länsiosan, mikä pitää paikkansa.Ausonius: Ordo urbium nobilium, Narbo. Julius Caesarin perusteella Narbo ei ollut Arecomicien mailla, mutta Caesar ei ollut erityisen tarkka tällaisissa asioissa.Julius Caesar: Gallian sota 7.6.

Kaupunki sijaitsi Via Domitian ja Akvitanian tien risteyskohdassa. Via Domitia tuli Baeterraesta (nyk. Béziers) ja jatkui Hispaniaan, kun taas Akvitanian tie johti Tolosaan Garunna (nyk. Garonne) -joen laaksoon. Itinerarium Antonini Augustin mukaan reitti Arelatesta (nyk. Arles) Nemausukseen, Cesseroon (Saint-Thibéry) ja Baeterraeen johti Narboon. Samassa lähteessä ja myös Tabula Peutingerianassa mainitaan toinen reitti Burdigalasta (nyk. Bordeaux) Tolosan ja Carcason (Carcassonne) kautta Narboon.

Historia Varhaishistoria

Narbon paikka oli todennäköisesti kaupallinen keskus jo varhain, sillä se sijaitsi hyvällä paikalla Hispaniaan ja Garonnan laaksoon johtavien teiden varrella. Alkuperäinen kaupunki tunnettiin Avienuksen mukaan nimellä Naro.Avienus: Ora maritima 587. Se kehittyi 600-luvulla eaa. noin neljä kilometriä luoteeseen roomalaisen ja nykyajan kaupungista. Kaupunki oli elisykien (Elisyces, Elesyces) heimon keskus ja päämarkkinapaikka. Toisaalta erään perimätiedon mukaan Narbon seutu oli muinoin bebrykien (Bebryces) heimon asuttamaa.Dion Kassios, fragmentit; Johannes Zonaras: Historian tiivistelmä (Epitome historiarum).

Ensimmäinen Narbon mainitseva kirjallinen lähde on Hekataios Miletoslainen, joten kaupunki lienee ollut kreikkalaisten hyvin tuntema jo 400-luvulla eaa. Kaupunki tuhoutui noin vuoden 400 eaa. tienoilla. Se säilytti itsenäisyytensä 200-luvulle eaa. Volcae-heimon hyökkäykseen saakka. Kaupunki tuhoutui tuolloin toisen kerran, mutta rakennettiin uudelleen ja säilyi asuttuna roomalaisten tuloon saakka. Narbo oli kukoistava kaupan keskus. Sen kautta kulki muun muassa Hispanian luoteisosasta ja Britanniasta tuotu tina.Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 5.22, 5.38.

Kaupungin kreikkalaista nimimuotoa Narbon () käytettiin myös Atax-joen nimenä, sillä Polybios kutsuu jokea Narboniksi. Muoto Narbona esiintyy piirtokirjoituksissa, ja myös Caesarin käsikirjoitukset antavat tukea tälle muodolle.Julius Caesar: Gallian sota 3.20, 8.46. Stefanos Byzantionlainen sanoo Markianos Herakleialaisen käyttäneen muotoa Narbonesia, joka on selvästi adjektiivi. Hekataios, joka mainitsee etnonyymin Narbaioi (), lienee olettanut alkuperäiseksi nimeksi Narba tai Narbe. Kaupungin asukkaasta käytettiin etnonyymiä Narbonensis, kreikaksi Narbōnēsios (), Narbōnitēs () ja Narbaios ().

pienoiskuva|vasen|Narbossa vuonna 118 eaa. lyöty denaari. Roomalaisaika

Narbosta tehtiin roomalainen colonia eli sotilassiirtokunta vuonna 118 eaa., jolloin konsuleina toimivat Quintus Marcius Rex ja Marcus Porcius Cato. Siirtokunnan perustaja oli Lucius Licinius Crassus.Cicero: Brutus 43; Velleius Paterculus: Rooman historia (Historiae) 2.7.8. Roomalainen kaupunki rakennettiin mitä ilmeisimmin alkuperäisen gallialaiskaupungin kauppasataman paikalle. Narbo oli roomalaisten toinen asutus Etelä-Galliassa Rhodanus (nyk. Rhône) -joen itäpuolella ja turvasi tietä Hispaniaan; ensimmäinen roomalaisasutus kyseisellä alueella oli Aquae Sextiae (nyk. Aix). Cicero kutsuu Narboa “Rooman kansalaisten siirtokunnaksi, Rooman kansan vartiotorniksi ja etuvartioksi näiden seutujen kansoja vastaan”.

pienoiskuva|vasen|Horreumista löydettyjä amforoita. Joskus on arveltu, että kaupungin lisänimi Martius olisi annettu alueen sotaisan väestön vuoksi eli viittauksena Mars-jumalaan, mutta tämä ei ole todennäköistä. Toisten mukaan nimi olisi peräisin Legio Martiasta,Velleius Paterculus: Rooman historia (Historiae) 2.8. ja kirjoitusasu Martia saa tukea sekä piirtokirjoituksista että rahoista. Tätä on kuitenkin vastustettu sillä perusteella, että Legio Martia olisi perustettu vasta Augustuksen aikana, vaikka Cicero mainitsee sen jo aiemmin.Cicero: Kirjeet ystäville (Epistulae ad Familiares) 10.33. Kaupungista Cicero käyttää kuitenkin nimimuotoa Narbo Marcius.Cicero: Fonteiuksen puolesta (Pro Fonteio) 1. Latinankielisissä käsikirjoituksissa esiintyvät molemmat muodot, Marcius ja Martius, kuten monissa muissakin samanloppuisissa sanoissa. Todennäköisin selitys on, että nimi viittaa vuoden 118 eaa. konsuli Marciukseen, joka taisteli tuolloin Ligurian stoenien (Stoeni) heimoa vastaan, ja että alkuperäinen muoto oli Narbo Marcius, joka myöhemmin turmeltui.

Narboa käytettiin sotilaallisena tukikohtana kimbrien hyökkäyksen ja Pompeiuksen Sertoriuksen vastaisten sotatoimien aikaan. Se oli tärkeä tukikohta myös Caesarin Gallian sotien aikana. Kun Publius Crassus hyökkäsi Akvitaniaan vuonna 56 eaa., hän sai apua Tolosasta, Carcasosta ja Narbosta, joissa kaikissa oli luetteloitu asevelvollisia.Julius Caesar: Gallian sota 3.20. Suuressa gallien kapinassa vuonna 52 eaa. Lucterius uhkasi Narboa, mutta Caesar tuli sen avuksi.Julius Caesar: Gallian sota 7.7. Caesarin diktatuurin aikana kaupunki sai täydennysasutusta Tiberius Claudius Neron johdolla. Vuonna 45 eaa. Caesar asutti sinne suosikkilegioonansa Legio X Equestris veteraaneja, mistä juontuu nimi Decumanorum Colonia.Plinius vanhempi Naturalis historia 3.4; Suetonius: Rooman keisarien elämäkertoja, Tiberius 4. Nimi Julia Paterna, joka esiintyy piirtokirjoituksissa ja Martialiksen runoissa, viittaa Caesariin.

pienoiskuva|pysty=0.7|Narbosta löydetty neljännen pompejilaisen tyylin mukainen fresko, 1. vuosisadan jaa. loppu. Kaupungin huippukautta olivat sen kaksi ensimmäistä vuosisataa, jolloin se kukoisti kaupankäynnin ansiosta. Vuonna 27 eaa. Augustus johti siellä koko Gallian yleiskokousta. Keisari Claudiukselta kaupunki sai nimen Claudia. Siksi eräänä kokonaisena nimimuotona kaupungille esiintyy Colonia Julia Paterna Claudia Narbo Martius Decumanorum.

Narbon perustaminen vauhditti Massalian taantumaa. Strabon kirjoittaa Augustuksen ja Tiberiuksen aikana, että Narbo oli Volcae Arecomicien satama, mutta pikemminkin koko muunkin Celticen satama, sillä se ylitti muut kaupungit kaupankäynnissä. Narbossa oli runsaasti ihmisiä eri puolilta, joita houkuttelivat sen kaupalliset edut.Martialis: Epigrammit 8.72; Ausonius: Ordo urbium nobilium, Narbo; Sidonius Apollinaris: Carmina 23. Narbon rannikko oli tunnettu ostereistaan kuten nykyisinkin.

Keisari Trajanus antoi Narbolle suihkulähteen, ja Hadrianus vieraili siellä vuonna 121. Vuonna 145 kaupungissa oli vakava tulipalo, josta se ei koskaan toipunut aivan täysin. Antoninus Pius kuitenkin korjautti julkiset kylpylät, pylväskäytävät ja basilikat, jotka olivat tuhoutuneet tulipalossa.

Myöhäisantiikista keskiajalle

Narbo alkoi taantua 200-luvun lopulta lähtien. Se jäi yhä tärkeämmäksi tulleen Rhône–Rein -kauppareitin ulkopuolelle ja sen satamat liettyivät umpeen. Se kuitenkin säästyi 200-luvun hyökkäyksiltä, ja Ausonius luki sen vielä 300-luvulla mukaan teokseensa Ordo urbium nobilium. Hän mainitsee kaupungissa olleen paroslaisesta marmorista rakennetun temppelin, mikä voi kuitenkin olla runollinen liioittelu. Sidonius Apollinaris luettelee portit, pylväskäytävät, forumin, teatterin ja muut nähtävyydet sekä mainitsee rahapajan ja sillan Ataxin yli, mikä kertoo kaupungin olleen vielä myöhäisantiikin aikana kaunistettu julkisilla rakennuksilla roomalaiseen tapaan.

Visigootit valtasivat kaupungin vuonna 413. Heidän kuninkaansa Ataulf avioitui siellä Galla Placidian kanssa tammikuussa 414. Visigootit karkotettiin saman vuoden loppuun mennessä, mutta he asettuivat vuonna 418 alueelle, joka ulottui Tolosasta Burdigalaan. Sieltä käsin he hyökkäsivät Narboon useita kertoja ja valloittivat sen lopulta vuonna 462 erään Agrippinuksen tekemän petoksen ansiosta.

Rakennukset ja löydökset

Narbonnessa ei ole säilynyt pystyssä yhtään roomalaista muistomerkkiä, mutta monien rakennusten paikat tunnetaan. Jo mainittujen kirjallisten kuvausten perusteella rakennukset olivat pystyssä vielä 400-luvulla,Sidonius Apollinaris: Carmina 23.57.47. mutta useimmat tunnetaan vain kirjallisten ja epigrafisten lähteiden tai sattumalöytöjen perusteella. Laajin arkeologinen alue nykyisessä Narbonnessa on Clos de la Lombarden alue.

Galliasutus

Roomalaisvalloituksen aikaisen galliasutuksen koko oli noin 30 hehtaaria. Yläkaupunki oli rakennettu porrastetulle kukkulalle ja koostui kallioon hakatuista nelikulmaisista majoista, joista osa oli erillisiä ja osa toisiinsa liittyviä. Alakaupunki sijaitsi yläkaupunkikukkulan ympärillä ja ulottui aina laguuneihin saakka. Rakennukset olivat alun perin 600-luvulla eaa. savesta tehtyjä, mutta myöhemmin kivisiä.

Kaupunginmuurit ja asemakaava pienoiskuva|pysty=0.7|Antiikin aikainen pylväs kaupungin forumin paikalla.

Narbo oli todennäköisesti ympäröity muureilla perustamisestaan lähtien. Niitä saatettiin laajentaa myöhemmissä vaiheissa. Muuria on löydetty kaupungin pohjoispuolelta nykyisen Porte de Béziersin läheltä. Muuri oli varustettu kuusi metriä leveillä suorakulmaisilla torneilla. Etelässä Atax-joki toimi vallihautana kaupungin kaikissa vaiheissa. Varhaisella keisarikaudella kaupunki laajeni selvästi alkuperäisen muurin ulkopuolelle. Kaupungin kooksi on suurimmillaan arvioitu noin 240 hehtaaria.

Viimeisin, parhaiten tunnettu muurin vaihe kuuluu myöhäisantiikin ajan pienempään kaupunkiin ja ajoittuu 200-luvun loppuun. Se suojasi kaupungin keskustaa ja tärkeimpiä rakennuksia amfiteatteria lukuun ottamatta. Sen pituus oli noin metriä, ja se sulki sisäänsä noin 30 hehtaarin kokoisen alueen.

Kaupungin roomalainen ruutukaava näkyy edelleen Narbonnen keskiaikaisen vanhankaupungin asemakaavassa, jonka säännönmukaisuus heijastaa antiikin cardo- ja decumanus-katuja. Pääkatu cardo maximuksena toimi kaupungin läpi kulkenut Via Domitia, joka kulki nykyisen Rue Droiten linjausta Pons Vetuksesta Place Bistaniin.

Forum

Kaupungin forum sijaitsi nykyisen Place Bistanin paikalla. Sen koko oli noin 85 × 60 metriä, ja se oli ympäröity pylväiköillä ja koristeltu patsailla. Forumilla oli alttari, jossa ollut piirtokirjoitus määräsi Augustuksen kunniaksi vietettyjen juhlien säännöt ja juhlakalenterin.CIL XII, 4333.

pienoiskuva|vasen|Ennallistus Narbon Capitoliumista.