Kielipurismi (kielitieteellisissä yhteyksissä usein pelkästään purismi) eli puhdaskielisyys tarkoittaa kielenhuollon linjaa, jossa kielen “puhtautta” pyritään edistämään vastustamalla vierasperäisten sanojen ja muotojen kotiutumista kieleen ja korvaamalla ne omakielisin ilmauksin.

Yleistä Kielipurismilla ei ole täysin yksiselitteistä ja yleisesti hyväksyttyä määritelmää: jotkut kielentutkijat ovat määritelleet purismiksi kaikki pyrkimykset poistaa kielestä millaiset hyvänsä ei-toivotut ainekset, toiset taas määrittelevät purismin nimenomaan vieraiden ainesten välttämiseksi. On myös eroja siinä, nähdäänkö kielipurismi kielitieteen kannalta täysin tuomittavana vai halutaanko sitä tarkastella myös esimerkiksi vähemmistökielten kehittämisen, standardisoinnin ja suojelemisen kannalta olennaisena ja tieteen kannalta kiinnostavana toimintana. Perusongelmana kielitieteilijöiden suhtautumisessa purismiin on se, että se perustuu enemmän ns. kansanlingvistisiin eli maallikkokäsityksiin kielestä kuin kielitieteellisesti perusteltaviin käsityksiin. Ennen kaikkea sen lähtökohta on mahdoton, sillä ”puhdasta” kieltä ei ole olemassa: kaikissa tunnetuissa kielissä on vieraita vaikutteita, ja niiden vastaanottamista pidetään yleisesti kielen normaaliin elämään kuuluvana asiana.

Kielipuristisessa ajattelussa on nähty neljän erilaisen diskurssin (ajattelutavan) ilmentymiä. Rakennediskurssin lähtökohtana on se oletus, että kielellä on luonnollinen tasapainotilansa, jota liialliset vieraat vaikutteet voivat vaarallisesti järkyttää. Ideologinen diskurssi korostaa kulttuurista puhtautta, ja siihen liitetään usein ajatus oman kielen erityisestä vanhuudesta, arvosta ja alkuperäisyydestä. Pedagogisessa diskurssissa vieraat vaikutteet kuvataan vaarana tasa-arvolle ja yhteiskuntarauhalle: heikommin sivistyneet jäävät vieraita vaikutteita omaksuvan eliitti-, kaupunkilais- tai kosmopoliittikielen ulkopuolelle. Metalingvistinen puristinen diskurssi näkee vieraat vaikutteet ennen kaikkea mauttomana ja tyylittömänä ilmiönä, pinnallisena ja teennäisenä hienosteluna. Käytännössä nämä diskurssit kietoutuvat kielenhuoltokeskustelussa usein toisiinsa.

Kielenhuollossa ja kielensuunnittelussa purismi saattaa asettua vastakohdaksi kansankielisyysperiaatteelle: omaperäiset, vaikka keinotekoisetkin ja kansan arkikielelle vieraat sanat ja ilmaukset on asetettava niiden edelle, joita kansa tavallisesti käyttää. Tämä on Heikki Paunosen mukaan ollut ilmeinen linjaus myös suomen kielen kehittämistyössä 1800-luvulla.

Kielipurismi liittyy yleensä kielen standardisointiin eli normitetun yleis- ja kirjakielen luomiseen ja huoltoon. Siinä uhkana nähdään yleensä kulttuurisesti tai poliittisesti vallitsevat kielet, esimerkiksi 1800-luvun Saksassa ranska ja englanti (mutta ei latina tai kreikka, joista periytyviä vierassanoja oli saksan kielessäkin runsaasti), 1800- ja 1900-luvun Suomessa ruotsi eli ns. svetisismit.

Esimerkkejä kielipurismista Näkyvimmin kielipurismi ilmenee sanastonsuunnittelussa: vierasperäiset tai vierasperäisinä pidetyt sanat korvataan omaperäisillä uusilla johdoksilla, yhdyssanoilla tai elvytetyillä murresanoilla. Useissa Euroopan maissa kielipurismi on liittynyt poliittiseen emansipaatioon ja 1800–1900-luvun kansallisvaltioprojekteihin, joiden yhteydessä kansalliskieltä määrätietoisesti kehitettiin ja standardisoitiin. Suomessa, Unkarissa ja Virossa on tällä tavalla luotu kansalliskielet, joissa useille ns. internationalismeille on omaperäiset vastineet. Esimerkiksi latinalaista li(t)teratura-sanaa (ruots. litteratur, saks. Literatur, engl. literature, ransk. littérature) vastaava suomen sana kirjallisuus kehitettiin varta vasten Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa perustettaessa 1831, viron kirjandus on luotu 1880-luvulla mahdollisesti suomen kielen esikuvan mukaan, unkarin irodalom (viime kädessä verbistä ír ’kirjoittaa’) on dokumentoitu ensi kerran vuonna 1830.

Tunnettuja esimerkkejä purismista ovat myös islanti ja fääri. Islannissa näihin päiviin saakka uusia omaperäisiä sanoja on luotu joko kehittämällä aivan uusi, mielellään itsensä selittävä yhdyssana tai johdos (esim. gervihnöttur ’satelliitti’, ”teko-taivaankappale”), käännöslainaamalla eli kääntämällä vieras ilmaus osa osalta (esim. hitaeining ’kalori’, ”lämpöyksikkö”) tai mukailemalla vieras sana islannin äännejärjestelmän ja sanarakenneperiaatteiden mukaiseksi (esim. kofti ’helikopteri’).

Purismi voi ilmetä myös kielen muoto- ja lauserakenteisiin kohdistuvana kielenhuolto- ja korjailutyönä. Suomen yleiskieltä kehitettäessä 1800-luvulla monet kansankielen ilmiöt, joskus aiheettomastikin, tulkittiin svetisismeiksi tai epäsuomalaisuuksiksi. Esimerkiksi: koska omistaja ja tekijä voidaan suomessa ilmaista possessiivisuffikseilla ja verbin persoonataivutuksella, persoonapronominin ilmipanemista neuvottiin yleisesti välttämään (minä teen > teen, minun taloni > taloni), mikä hävitti kansankielessä esiintyneen hienojakoisia merkitys- ja tekstuaalisia suhteita ilmaisseen vaihtelun. Näin syntyi tiukasti normitettu ”puhdas” kirjakieli, jota sivistyneistön ja sivistykseen pyrkivien suomalaisten odotettiin käyttävän. Heikki Paunosen mukaan tämä puhdaskielisyys tuotti kotikielenään suomen eri murteita puhuneille koululaisille samanlaisia traumoja kuin monet vähemmistökieliset lapset kautta maailman ovat enemmistökielisessä koulussa kokeneet. Paunonen kirjoittaa:Voi vain sanoa, että suomalaisen kirjallisuuden suuri onni oli se, että Aleksis Kivi ehti käydä ruotsalaisen koulun ja että hänen yliopisto-opiskelunsakin lopahtivat alkuunsa. Muuten hän olisi ensi päivästä lähtien joutunut sellaiseen puristiseen kielimyllyyn, että kraatarit ja krouvarit olisivat saaneet kyytiä. Erityisen vainon kohteeksi olisivat joutuneet sellaiset raskaat svetisismit kuin olin tykönäni päättänyt tai luki preivin eteeni, nämä esimerkit Kihlauksesta. Jos Kivi olisi elänyt muutamaa vuosikymmentä myöhemmin, hän olisi kenties päätynyt Keisarillisen kouluylihallituksen vanhemmaksi kirjuriksi; suomalaisen kirjallisuuden historiassa hänestä ei varmastikaan mainittaisi sanaakaan.

Katso myös

Uudissana

Lähteet

Luokka:Kielitiede Luokka:Kielenhuolto