Hannusjärvi () on Uudellamaalla Etelä-Espoon Kaitaalla sijaitseva järvi, joka sijaitsee keskellä kaupunkiasutusta.
Hannusjärvi on manner-Espoon eteläisin ja toinen Länsiväylän eteläpuolisista järvistä; vielä etelämpänä Espoossa on Pentalanjärvi Pentalan saaressa.
Maantietoa Hannusjärvi on 480 metriä pitkä, 220 metriä leveä ja sen pinta-ala on 5,5 hehtaaria. Se sijaitsee mäkien välisessä painaumassa. Luoteinen mäki kohoaa 40 metrin korkeuteen mpy. eli sen huippu yltää 31 metriä vedenpinnan yläpuolelle. Koillisessa oleva Bondasbergen sijaitsee kauempana ja sen huippu yltää vain 35 metrin korkeuteen. Etelässä on pienempi mäki, jonka korkeus on 30 metriä mpy. Järvessä ei ole kartan mukaan saaria. Sen suurin syvyys on 2,5 metriä ja järven keskisyvyys on noin 1,6 metriä, jolloin järven tilavuudeksi saadaan 94 000 kuutiometriä. Järven rantaviivan pituus on 1,2 kilometriä. Pohjoispuolella on metsämaata, mutta länsi- ja eteläpuolella sijaitsee Hannusjärven asuinalueet ja idässä on pieni Iivisniemeen kuuluva asuinalue. Iivisniemeen johtava tie ohittaa etelärannan näköetäisyydeltä. Kuudella asuinalueen kiinteistöllä on rantaviivalla tantarakennus. Lisäksi pohjoisrannassa on yksi vapaa-ajan asunto, jonne tulee Hannusjärveltä tie.
Vesistösuhteita Hannusjärvi sijaitsee Suomenlahden rannikkoalueen (81) välialueella 81V054. Järven valuma-alueen pinta-ala on 0,36 neliökilometriä. Siihen ei laske karttaan merkittyjä ojia ja sen oma laskuoja alkaa järven länsipäästä. Laskuoja virtaa länteen päin ja laskee Suomenlahteen Björköfjärdeniin Soukanlahdessa.
Historia Luonnonhistoriaa Hannusjärven kuroutumishistoria on selvitetty Koneen säätiön rahoittaman "Länsi-Uudenmaan rannikko rautakaudella ja keskiajalla. Asutushistoria arkeologian, historian, biologian ja geologian näkökulmista" -projektin yhteydessä piileväanalyysin ja radiohiiliajoitusten avulla. Noin 3 000 vuotta sitten Hannusjärven syvänne oli Itämerta osana Soukansalmen ja Suomenojan yhdistävän salmen pohjaa. Nykyiset Soukka ja Kaitamäki olivat tällöin Itämeren saaria. Hannusjärvi kuroutui itsenäiseksi pikkujärveksi vasta noin 300 vuotta ennen ajanlaskun alkua, eli järvi on geologisessa mittakaavassa varsin nuori.
Kulttuurihistoriaa Hannusjärvi on saanut nimensä järvestä itään sijainneen Hannuksen tilan mukaan. Järven nimi on vuoden 1750 pitäjäkartassa Skogs träsk, joskin vuodesta 1775 aina 1800-luvun loppuun sen nimi oli ilmeisesti pelkkä Träsk. Vuoden 1915 nimikeruussa järveä kutsuttiin nimellä Hannusträsket, joka otettiin käyttöön myös 1930-luvulla pitäjänkartassa.
Hannusjärven Suojelu ry perustettiin vuonna 1998 kohentamaan rehevöitynyttä Hannusjärveä. Järven heikkoa happitilannetta kohennettiin heti vuonna 1999 aloitetulla veden hapetuksella. Ensimmäisen kymmenen vuoden aikana järven kalastoa harvennettiin hoitokalastuksella, kasvillisuutta niitettiin ja sen pohjaa ruopattiin. Uistinvitaa niitettiin vuosittain ja ulpukan juurakoita poistettiin pohjasta.
Järven kunnostus Järven käyttökelpoisuusluokitus oli vuosina 1984–1986 tyydyttävä. Hannusjärven kunto alkoi huonontua nopeasti 1990-luvun puolivälissä. Kun järviveden kokonaisfosforipitoisuus oli vuoden 1982 mittauksissa noin 15 mikrometriä litrassa vettä (μg/l), mitattiin vuonna 1999 arvoksi noin 45 μg/l. Vuonna 1998 paikalliset asukkaat perustivat "Espoon Hannusjärven suojelu" -nimisen rekisteröidyn yhdistyksen edistääkseen Hannusjärven ja sen valuma-alueen luonnonsuojelua ja maiseman kunnostamista sekä hoitoa. Yhdistys suorittaa vuosittain useita suojelutoimenpiteitä, joita ovat mm. talvihapetus, koekalastukset, vedenlaadun mittaukset sekä vesikasvien niitto. Yhdistys pyrkii myös aktiivisesti vaikuttamaan Espoon ja Helsingin kaupungin päättäjiin mm. järven valuma-alueelle rakentamisen minimoimiseksi sekä järven pohjoispuolella sijaitsevan 47 hehtaarin suuruisen Hannusmetsän suojelemiseksi.
Kalojen istutus ja hoitokalastus Hannusjärven rehevöitymiseen ja ravinneketjuun on pyritty vaikuttamaan istuttamalla järveen petokaloja ja hoitokalastamalla pois pikkukaloja. Vuonna 1998 suoritetut koekalastukset osoittivat, että Hannujärvestä kuoli kaloja runsaasti talvien 1994–1998 aikana happikadon takia. Saaliskaloista 56 % painoi keskimäärin alle 10 g ja 22 % painoi 11–50 g. Saaliista 86 % oli särkiä, 8 % ahvenia ja 6 % ruutanoita. Ruutanoiden osuus kalojen yhteismassasta oli suurin. Vuonna 1998 järveen istutettiin 500 hauenpoikasta. Vuosina 2005 ja 2006 Hannusjärvessä kokeiltiin rysäkalastusta ja vuonna 2005 saaliiksi saatiin yhteensä 174 kg kalaa, mikä vastasi noin 30 kg/ha. Vuonna 2006 kalansaaliiksi muodostui noin 17 kg/ha. Vuoden 2005 saaliista 105 kg oli suuria ruutanoita, jotka aiheuttavat ravintoa etsiessään ravinteiden vapautumista järven pohjasta. Levämäärää kuvaava klorofyllipitoisuus laski huomattavasti vuoden 2004 mittausarvosta (220 μg/l) vuonna 2006 mitattuun arvoon (30 μg/l), joskin levämäärän alentuminen ei välttämättä ole seurausta pelkästään hoitokalastuksesta. Haukea järveen on istutettu useaan kertaa vuoden 1998 jälkeen muun muassa vuosina 2003, 2006 ja 2010. Vuonna 2006 suoritetun koekalastuksen perusteella kalakanta on edelleen särkivaltainen, mutta kalojen ikäjakautuma oli alkanut tasaantua.
Vesikasvien niitto Suojeluyhdistyksen perustamisen jälkeen Hannusjärven vesikasvit on niitetty vuosittain. Vuosina 1999 ja 2000 niitto suoritettiin kahdesti vuodessa ja vuosina 2003–2005 kerran kesässä. Vuonna 2006 koneellinen niitto jätettiin väliin ja vesikasvien juurakoita poistettiin manuaalisesti. Vuoden 1999 niittosaalis oli yhteensä noin 60 kuutiometriä (m³) biomassaa ja vuonna 2000 biomassaa kertyi enää noin 22 m³. Vuoden 2011 niiton yhteydessä biomassaa poistettiin noin 8 m³.
Kirjallisuutta
Lähteet
Aiheesta muualla
Suomen Luonnonsuojeluliitto: Kansalliset vesistötalkoot – Hannusjärvi Hannusjärvi Gallery – kuvia Hannusjärveltä
Luokka:Espoon järvet Luokka:Kaitaa Luokka:Korkeusjärjestelmän muutoskohde1 Luokka:Välialue 81V054