Haitilaisten verilöyly viittaa tapahtumiin Dominikaanisessa tasavallassa lokakuussa 1937, jolloin diktaattori Rafael Trujillon alaiset Dominikaanisen tasavallan asevoimat toteuttivat verilöylyn maassa asuneita haitilaisia kohtaan. Verilöyly liittyi Trujillon tavoitteeseen "puhdistaa" maa haitilaisista vaikutteista etenkin sen rajaseudulla, jolla asui suuri määrä haitilaisia siirtolaisia. Lokakuun tapahtumissa kuoli arvioiden mukaan 12 000–15 000 henkilöä.
Verilöyly huomioitiin kansainvälisessä mediassa. Dominikaaninen tasavalta maksoi myöhemmin vähäisiä korvauksia Haitille. Muuten maan viranomaisia tai muita ei saatettu vastuuseen tapahtumista.
Tausta Dominikaaninen tasavalta oli itsenäistynyt Haitista vuonna 1844 alkaneen Dominikaanisen tasavallan itsenäisyyssodan jälkeen. Maiden välit sodan jälkeen olivat pitkään tulehtuneet. Dominikaanisen tasavallan politiikassa vaikutti pitkään ajatus Haitin uhasta ja uudesta miehityskaudesta. Maiden välinen raja oli myös jäänyt itsenäisyyden jälkeen epäselväksi. Samalla Dominikaanisen tasavallan sokeriteollisuus alkoi kehittyä ja suuri määrä haitilaisia muutti Dominikaaniseen tasavaltaan töiden perässä. Mailla oli periaatteessa sopimus siirtolaisten määrän rajoittamisesta vuosittain, mutta käytännössä siirtolaisliikettä oli mahdotonta valvoa. Tilanne korostui rajaseudulla, josta oli muodostunut "pikku-Haiti" haitilaisine uudisraivaajineen ja jossa Haitin gourde oli yhtä yleisesti käytössä kuin dominikkalainen peso.
Vuonna 1929 Haiti ja Dominikaaninen tasavalta sopivat maiden välisen rajan kulusta. Seuraavana vuonna Dominikaanisen tasavallan johtoon nousi diktaattori Rafael Trujillo. Trujillo aloitti maan niin sanotun "dominikanisaation". Hallinto painotti Dominikaanisen tasavallan historiallisia yhteyksiä Espanjaan. Se pyrki "valkaisemaan" väestöä ja hankkiutumaan eroon afrikkalaisista vaikutteista. Politiikkaan viitattiin joskus myös nimellä antihaitianismo.
Verilöyly Lokakuussa 1937 Trujillo oli vierailemassa Haitin vastaista rajaa pitkin rakennettavalla maantiellä Dajabónissa. Maantien tarkoituksena oli vahvistaa valtion otetta rajaseudusta. 2. lokakuuta Trujillo piti Haitin vastaisen puheen, jossa hän syytti haitilaisia hyökkäyksistä paikallisia maanviljelijöitä vastaan ja sanoi haitilaisten varastelevan karjaa ja maataloustuotteita. Hän vakuutti toisaalta "korjaavansa" tilanteen. Puheen jälkeen Dominikaanisen tasavallan asevoimat aloittivat haitilaisten vastaisen verilöylyn. Verilöyly keskittyi aluksi etenkin Dajabónin ympäristöön ja Dajabónjoen varrelle. Haitin vastaiselta rajaseudulta tapahtumat levisivät edelleen ympäri maata ja ne jatkuivat 8. lokakuuta saakka. Dominikaanisten sotilaiden on sanottu pyytäneen kohtaamiaan ääntämään sanan persilja espanjaksi (perejil). Haitinkieliset haitilaiset tunnistettiin ääntämistavasta ja joskus tapahtumiin on viitattu "persiljaverilöylynä".
Monet haitilaisista surmattiin joukolla syrjäisillä paikoilla, jolloin teoille jäi vain vähän silminnäkijöitä. Joukkohautoihin päätyneet ruumiit katosivat nopeasti happamassa maassa, tai ne päätyivät merelle jokiin heitettyinä. Selviytyjiä pakeni Haitin puolelle rajaa. Surmissa käytettiin usein viidakkoveitsiä. Aseita ja luoteja välteltiin, koska ne olisi voitu yhdistää helpommin asevoimiin, kun virallisen narratiivin mukaan niitä toteuttivat siviilit.
Seuraukset Verilöylyssä kuolleiden tarkkaa määrää on vaikea arvioida. Yleensä esitetyt luvut liikkuvat 12 000 ja 15 000 välillä.
Verilöyly paljastettiin kansainvälisessä mediassa useita viikkoja tapahtumien jälkeen. Uutisointi johti kohuun ulkomailla. Dominikaanisen tasavallan propagandakoneisto yritti vähätellä tapahtumia. Ulkoministeri Joaquín Balaguer väitti The New York Times-lehteen kirjoittamassaan kirjeessä vain muutaman haitilaisen karjavarkaan tulleen surmatuksi paikallisten käsissä. Dominikaaninen tasavalta ja Haiti vaihtoivat nootteja. Maat sopivat lopulta Dominikaanisen tasavallan maksavan vaatimattoman puolen miljoonan dollarin korvauksen. Haitilaisia ministereitä oli lahjottu korvauksen hyväksymiseksi. Kansainliitto julkaisi tutkimuksen tapahtumiin, jonka miellettiin todenneen Trujillon syyttömäksi. Dominikaanisen tasavallan viranomaisia ei koskaan laitettu vastuuseen tapahtumista.
Trujillo jättäytyi ehkä sisäpoliittisen paineen takia vuoden 1938 presidentinvaalien ulkopuolelle, mutta käytännössä hän ohjaili maata edelleen kulisseista ja palasi myöhemmin myös presidentinvirkaan. Trujillo yritti myös puhdistaa mainettaan ulkomailla sanomalla vuonna 1938 ottavansa 100 000 juutalaista pakolaista Euroopasta. Lopulta vain joitakin asutettiin Sosúaan maan pohjoisrannikolla.
Verilöylyn tavoite oli ollut päästä eroon haitilaisista maan rajavyöhykkeellä, mutta käytännössä verilöylyä edeltänyt tilanne palautui nopeasti vilkkaan rajakaupan ja muiden siteiden kautta.
Vuoden 1937 tapahtumia on käsitelty myöhemmin kirjallisuudessa, esimerkiksi dominikaanisen kirjailijan Freddy Prestol Castorin teoksessa La Masacre se pasa a pie (1973) ja haitilaisen kirjailijan Edwidge Danticatin teoksessa The Farming of Bones (1998).
Lähteet
Luokka:Dominikaanisen tasavallan historia Luokka:Joukkosurmat Luokka:1937