Airedalenterrieri () on terriereihin kuuluva koirarotu. Sitä sanotaan "terrierien kuninkaaksi", sillä se on terriereistä suurin. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi airedalenterrierin pentuja noin viisikymmentä vuosittain.

Ulkonäkö

Airedalenterrieri on suurin terrieri ja se on lihaksikas ja melko tanakkarunkoinen koirarotu. Airedalenterrierin kallo on pitkä ja litteä. Se ei saisi olla liian leveä korvien välistä ja sen tulisi kaventua hieman silmiä kohti. Airedalenterrierin kuono ja kallo ovat suunnilleen yhtä pitkät. Sen pää ja otsa ovat rypyttömiä ja otsapenger tuskin havaittava. Posket ovat tasaiset ja kuivat. Kuono-osa on silmien alapuolella täyteläinen ja yhdensuuntainen kallon kanssa. Sen leuat ovat syvät, voimakkaat, vankat ja lihaksikkaat. Airedalenterrierin purenta on täydellisen leikkaava. Sen etuhampaat ovat tasaisessa rivissä ja tasapurenta on sallittu. Huulien tulisi olla tiiviit ja kirsun musta.

Silmät ovat tummat ja pienet eivätkä ulkonevat. Airedalenterrierin ilme on terrierimäinen, älykäs ja valpas. Vaaleat tai ulkonevat silmät ovat erityisen epätoivottavat. Korvat ovat V:n muotoiset ja pään sivuilla kannetut. Niiden tulisi olla pienet suhteessa koiran kokoon.

Airedalenterrierin kaula on kuiva ja lihaksikas. Se on kohtuullisen pitkä ja leviää lapoja kohden. Airedalenterrierillä ei ole löysää kaulanahkaa. Eturaajojen lavat ovat pitkät, viistot ja hyvin kulmautuneet. Lapaluut ovat litteät ja kyynärpäät ovat tiiviit ja helposti liikkuvat.

Väriltään airedalenterrieri on ruosteenruskea, ja sillä on musta tai tummanharmaa satula (black and tan). kaula pitkä ja runko neliömäinen, luusto vankka. Peitinkarva on suoraa, karkeaa ja tiheää, pohjavilla pehmeää. Uroksen säkäkorkeus on noin 60 cm, nartun noin 57 cm.pienoiskuva|Airedalenterrierin pää Luonne ja käyttäytyminen

Luonteeltaan airedalenterrieri on ulospäinsuuntautunut, luottavainen sekä ystävällinen. Se tulee toimeen lastenkin kanssa. Airedalenterrieriä voidaan käyttää myös vahtikoirana. Sen koulutus on aloitettava pienestä pitäen. Terrierin sisu tulee näkyviin, jos muut koirat ärsyttävät sitä. Rodun edustajat eivät yleensä aloita tappelua, mutta sellaiseen joutuessaan eivät anna periksi. Tutkimuksissa on tullut esiin, että airedalenterrieri ei ole aggressiivisen käyttäytymisen riskirotu. Sillä ei esiinny keskimääräistä enempää aggressiivisuutta vieraita koiria tai vieraita ihmisiä kohtaan verrattuna muihin koirarotuihin.

Alkuperä pienoiskuva|Airedalenterrieri koiranäyttelyissä Airedalenterrierin juuret ovat 1800-luvun puolivälin Englannissa, Yorkshiren alueella sijaitsevassa Airejoen laaksossa. Suosittu kilpailumuoto Airejoen rannoilla oli tuohon aikaan vesirotan metsästys, jota useat ihmiset kokoontuivat seuraamaan ja samalla harrastamaan vedonlyöntiä. Kilpailuissa terrierien tehtävänä oli etsiä rottien kolot joen penkereestä. Kun varta vasten paikalle tuotu fretti ajoi rotan ulos kolostaan, terrieri lähti rotan perään ja tappoi sen vedessä.

Rodun jalostuksessa on todennäköisesti käytetty saukkokoiraa sekä karkea­karvaista vanhaa englantilaista terrieriä (Old English Terrier). Vuonna 1885 airedalenterrieri rekisteröitiin itsenäiseksi roduksi. Rodun suosio kohosi nopeasti sen levittyä Yhdysvaltoihin. Vuoteen 1910 mennessä airedalenterrieri oli Yhdysvaltojen kolmanneksi suosituin koirarotu. Airedalenterriereitä käytettiin vahteina ja viestinviejinä ensimmäisessä ja toinen maailmansodassa ympäri maailmaa. Sotien jälkeen rodun käyttö sotilas- ja poliisitehtävissä hiipui ja airedalenterrieristä tuli pääosin seurakoira.

Terveys Airedalenterrieri elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, sydänsairaudet sekä luuston ja nivelien sairaudet. Airedalenterrierin tyypillisimmät terveysongelmat ovat lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, muutamat silmäsairaudet, atopia ja allergiat.

Luuston sairauksista huolestuttavin on lonkkaniveldysplasia. Noin 68 %:lla airedalenterriereistä on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy jopa 8 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E). Luuston sairauksista huolestuttavin on kyynärniveldysplasia. Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy jopa 33 %:lla rodun edustajista.

Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis), kaihia, etenevää verkkokalvon surkastumaa (PRA) ja puutteellista kyynelkanavan aukkoa. Airedalenterrierin PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto, kyynärkuvauslausunto ja silmälausunto.

Rodulla esiintyy jonkun verran atopiaa ja ruoka-aineyliherkkyyttä. Molemmissa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin (allergeeni). Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.

Airedalenterrierit ovat keskimääräistä koirarotua sisäsiittoisempia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli jonkun verran alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, mikä on melkein sama, mitä keskimääräisellä rotukoiralla on havaittu geenitutkimuksissa. Airedalenterrierin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut jopa 45 %. Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa.

Katso myös

Saukkokoira Walesinterrieri Kerrynterrieri Vehnäterrieri

Lähteet Suomen Airedalenterrieriyhdistys KoiraNet-jalostustietojärjestelmä

Viitteet

Aiheesta muualla

Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)

Luokka:Englantilaiset koirarodut Luokka:FCI 3 Terrierit Luokka:Terrierit Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit