Kuuban talous on bruttokansantuotteella (BKT) mitattuna maailman 221 valtion joukossa 105. sijalla; vuonna 2024 BKT oli noin 81,15 miljardia Yhdysvaltain dollaria. BKT henkeä kohti on noin 23 700 dollaria, mikä vie maan sijalle 94. Maailmanpankki luokittelee maan ylemmän keskitulotason maaksi.

Talouspolitiikka Kuubassa on keskitetty suunnitelmatalous, joka nykyisin tarjoaa yhä enemmän mahdollisuuksia yksityiselle liiketoiminnalle ja ulkomaisille investoinneille. Molemmat tunnustettiin vuoden 2019 muutetussa perustuslaissa.

Valtio on hoitanut pankkijärjestelmää vuodesta 1966 lähtien Kuuban kansallispankin kautta, joka asettaa korot, sääntelee valuuttaa ja laskee liikkeeseen valuuttaa (Kuuban pesoa ja vaihdettavaa pesoa). Pörssejä ei ole. Ulkomaiset sijoitukset olivat kiellettyjä vuoteen 1982 asti, jolloin säädettiin yhteisyrityslaki. Hallitus on onnistunut yhä enemmän houkuttelemaan yksityistä pääomaa ja ulkomaalaisomisteisia liikepankkeja 1990-luvulta lähtien, erityisesti eurooppalaisten ja kanadalaisten sijoittajien keskuudessa.

Yhdysvaltain Kuuban vastainen kauppasaarto vuodelta 1962 on edelleen voimassa. Sen johdosta yhdysvaltalaiset matkailijat eivät saa tuoda esimerkiksi kuubalaisia sikareita tai alkoholijuomia mukanaan kotiin – niitä saa kuitenkin kuluttaa Kuubassa tai kolmansissa maissa. Saarrolla on myös muita, taloudellisesti merkittävämpiä vaikutuksia.

Toimialat

Teollisuus Vuonna 2023 teollisuus tuotti 23 % bruttokansantuotteesta. Tärkeimmät teollisuudenalat ovat öljy, nikkeli, koboltti, lääkkeet, tupakka, rakentaminen, teräs, sementti, maatalouskoneet ja sokeri.

Maatalous Vuonna 2023 maatalous tuotti 1,3 % bruttokansantuotteesta. Tärkeimmät tuotteet ovat sokeriruoko, maniokki, banaanit, vihannekset, mangot, guavat, maito, tomaatit, kesäkurpitsat ja bataatit.

Viljelykelpoinen maa peittää lähes kolmanneksen Kuubasta. Maaperä on erittäin hedelmällistä, ja siellä voidaan korjata jopa kaksi satoa vuodessa, mutta vuotuisen sademäärän suuri vaihtelu on historiallisesti vaivannut maataloutta. Pohjavedet ovat tärkeitä keinokastelun kannalta. Pieni mutta kasvava osa viljelykasveista tuotetaan yksityismailla tai osuuskunnissa, jotka eivät ole valtion omistuksessa. Raúl Castron hallinnon aikana joidenkin yksityisten maanviljelijöiden on sallittu viljellä käyttämätöntä valtion maata elintarviketuotannon lisäämiseksi.

Sokeri oli aiemmin tärkeä vientituote, mutta maailmanpolitiikka on vienyt kuubalaisen sokerin markkinat. Tupakkaa, joka on perinteisesti maan toiseksi tärkein vientikasvi, viljellään pääasiassa Pinar del Ríon alueella lännessä ja myös pääsaaren keskiosassa.

Palvelut Vuonna 2023 palvelusektori tuotti 70 % bruttokansantuotteesta.

Matkailu, julkiset palvelut, koulutus, terveydenhuolto, viihde ja muut palvelut muodostavat noin kaksi viidesosaa Kuuban työllisyydestä. 1990-luvulla Kuuba panosti matkailuun ja useita uusia hotelleja ja lomakohteita rakennettiin, erityisesti espanjalaisten ja kanadalaisten sijoittajien rahoilla. Turisteja houkuttelevat Kuuban valkoiset hiekkarannat ja eloisat yökerhot sekä lukuisat historialliset rakennukset Havannan keskustassa, Santiago de Cubassa ja Trinidadissa, jotka on nimetty Unescon maailmanperintökohteiksi. Maan laajat koralliriutat, metsäiset ylängöt ja rehevät mangrovemetsät houkuttelevat luontomatkailijoita. Lisääntynyt matkailu on tuonut lieveilmiöinään rikollisuutta (kuten prostituutiota ja huumeita) ja jännitteitä, kun matkailualueille tarjotaan monia mukavuuksia ja palveluita, jotka eivät ole suuren yleisön saatavilla.

Ulkomaankauppa Tärkeimmät kauppakumppanit ovat Kiina, Espanja ja Saksa.

Työvoima Vuonna 2024 työttömyys oli 1,6 prosenttia, nuorisotyöttömyys 3,9 prosenttia.

Infrastruktuuri Energia Energiankulutus asukasta kohti vuonna 2023 oli 26 miljoonaa BTU:ta, maailman 195 valtion joukossa sijalla 121. Tärkein energianlähde on öljy.

Käytännössä kaikki kuubalaiset ovat sähköverkon parissa. Sähköstä lähes 95 % tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla.

Liikenne Kuubassa on 120 lentopaikkaa ja 8367 km rautatietä. Kauppalaivaston 65 aluksesta kymmenen on öljytankkereita.

Tietoliikenne Vuonna 2021 matkapuhelinten määrä oli 68% väkiluvusta, lankapuhelimia on vain neljätoista sataa asukasta kohti.

Yksityishenkilöiltä on kielletty tietokoneiden tai internet-yhteyden luvaton hankkiminen. Jotkut kuubalaiset ostavat laittomia salasanoja mustasta pörssistä tai hyödyntävät julkisia kanavia päästäkseen käsiksi rajoitettuun sähköpostiin ja hallituksen hallitsemaan "intranettiin".

Taloushistoria Kuuba oli vuosisatojen ajan yksi maailman suurimmista sokerintuottajista, ja sillä oli pitkä historia plantaaseilla työskentelevien orjuuttamisesta ja hyväksikäytöstä. Sokerityöläisten järjestäytyminen oli tärkeää vuoden 1959 vallankumouksessa. 1900-luvun alkupuoliskolla Kuuba oli maailman suurin sokerintuottaja, ja sokeri edusti 80 prosenttia maan viennistä. Tämä riippuvuus yhdestä viljelykasvista jätti koko Kuuban talouden maailman sokerimarkkinoiden armoille.

Kuuba sai aikoinaan huomattavaa taloudellista apua Neuvostoliitolta, jonka hajoamisella vuonna 1991 oli katastrofaaliset vaikutukset saaren talouteen. 1980-luvulla Kuuban hallitus kieltäytyi muuttamasta taloussuunnitelmaansa, vaikka Neuvostoliitto kokeili jo markkinamekanismeja. Talouskasvu pysyi hitaana ja palkat olivat rajalliset. Hallitus piti kuitenkin työttömyyden alhaisena, vaikkakin pääasiassa ylimitoittamalla valtionyrityksiä. Sokerin osuus vientituloista – ja hallituksen valuuttavarantojen suurin lähde – oli yli kolme neljäsosaa 1990-luvulle asti, jolloin matkailun merkitys alkoi kasvaa. Vuoteen 1997 mennessä sokerin osuus viennin arvosta oli alle puolet. Ulkomailla asuvien sukulaisten rahalähetyksistä on tullut merkittävä taloudellinen voimavara vuodesta 1993 lähtien, jolloin hallitus salli Yhdysvaltain dollarien liikkeellelaskun laillisena maksuvälineenä. 1990-luvun lopulla nämä rahalähetykset muodostivat suuren osan kansantulosta.

Vuonna 2008, vallan siirtyessä pitkäaikaiselta johtajalta Fidel Castrolta hänen veljelleen Raúlille, osa näistä rajoituksista poistettiin. Hallituksen valvonta useilla talouden keskeisillä sektoreilla – mukaan lukien liikenne, rakentaminen, maatalous ja vähittäiskauppa – väheni merkittävästi elokuussa 2011 Raúl Castron aloittamien talousuudistusten jatkona. Taloutta avattiin markkinatekijöille ja kuubalaisia kannustettiin pienten yritysten perustamiseen.

Lähteet

*