Juutalaisuus ja politiikka tarkastelee juutalaisen uskonnon ja eettisten perinteiden risteyskohtaa hallinnon, vallan ja kansalaisosallistumisen kanssa. Tämä ulottuu muinaisista raamatullisista teokraattisista malleista ja profeettojen oikeudenmukaisuusvaatimuksista moderneihin nationalistisiin liikkeisiin sekä vähemmistöjen puolestapuhumiseen demokraattisissa yhteiskunnissa. Diasporasta ja itsenäisen valtion puuttumisesta johtuen juutalainen poliittinen ajattelu on ilmennyt sopeutuvina yhteisöllisinä strategioina, jotka reagoivat ulkoisiin uhkiin ja mahdollisuuksiin.
Historiallisesti juutalainen poliittinen ajattelu juontaa juurensa Raamatun kertomuksiin liittosopimuksellisesta auktoriteetista, heimojen liittoutumista ja monarkian kokeiluista, joita kritisoitiin jumalallisen lain hylkäämisestä. Tämä loi perinnön, jossa yhteisö pyrki erottelevaan itsensä hallintaan myös maanpaossa. Diasporassa juutalaiset navigoivat politiikassa hajallaan olevana vähemmistönä. He priorisoivat selviytymistä liittoutumien, oikeudellisten mukautumisten ja sisäisen autonomian kautta. Usein he kannattivat liberaaleja uudistuksia, jotka lupasivat vapautumista syrjivistä järjestelmistä. 1800-luvun sionistinen liike merkitsi käänteentekevää muutosta. Se hylkäsi passiivisen assimilaation ja valitsi alueellisen nationalismin palauttamaan juutalaisten toimijuuden pogromien ja assimilaatiopaineiden edessä. Tämä huipentui Israelin valtion perustamiseen vuonna 1948: suvereeniin juutalaiseen valtioon, joka yhdistää demokraattiset instituutiot etnis-uskonnolliseen identiteettiin.
Nykyaikana juutalaisten poliittinen käyttäytyminen vaihtelee kontekstista riippuen. Israelissa keskustelu keskittyy juutalaisen luonteen tasapainottamiseen demokraattisen pluralismin kanssa turvallisuusvaatimusten oloissa. Yhdysvalloissa, jossa juutalaiset muodostavat noin 2 % väestöstä, he osoittavat voimakasta liberaalia suuntautumista: noin 70 % kannattaa Demokraattista puoluetta ja itseään liberaaliksi identifioituvia on noin kaksi kertaa enemmän kuin konservatiiveja. Silti he saavuttavat suhteellisesti suuren edustuksen kongressissa. Ortodoksiset ryhmät poikkeavat tästä linjasta kallistuen konservatiivisuuteen ja republikaaneihin, mikä heijastaa jännitteitä perinteen ja sekulaarin edistyksellisyyden välillä. Juutalaiset hyödyntävät avoimia poliittisia rakenteita vaikuttaakseen esimerkiksi kansalaisoikeuksiin ja Israelin tukemiseen.
Määritteleviä piirteitä ovat sitoutuminen eettiseen monoteismiin, joka synnyttää universalistisia ihanteita kuten tikkun olam, mutta samalla priorisoi erityisryhmän jatkuvuutta. Tämä on tuottanut saavutuksia demokraattisessa vaikuttamisessa ja valtionrakentamisessa, mutta myös kiistoja väitettynä yliedustuksena eliittipiireissä sekä lojaalisuuskysymyksistä ulkopolitiikassa.
Lähteet
Luokka:Uskonto ja politiikka Luokka:Juutalaisuus ja yhteiskunta