Herrnhutilaisten asutuskeskukset ovat neljä seurakuntakeskusta neljässä maassa, jotka liittyvät herrnhutilaisuudeksi kutsuttuun herätysliikkeeseen. Ne ovat Unescon maailmanperintökohde vuodesta 2024, Christiansfeld jo vuodesta 2015.
Seurakuntakeskuskset edustavat kansainvälisen herrnhutilaisyhteisön laajuutta ja yhtenäisyyttä globaalina verkostona. Niihin kuuluvat Christiansfeld (Tanska), Herrnhut (Saksa), Gracehill (Pohjois-Irlanti) ja Bethlehem (Yhdysvallat). Niiden suunnitteluperiaatteet heijastivat herrnhutilaisen kirkon ihanteita yhtenäisestä ja johdonmukaisesta kaupunkisuunnittelusta, joka on saanut inspiraationsa kirkon 1700- ja 1800-luvun alkupuolella kehittämästä "ihannekaupungin" käsitteestä. Omaleimaisia rakennuksia ovat tietyntyyppinen Gemeinhaus (seurakuntarakennus), kirkko, kuorotalot eli suuria rakennuksia yhteisasunnoiksi naimattomille miehille, naisille ja leskille sekä läheinen Jumalan puutarha (hautausmaa). Jokaisella asutuskeskuksella on oma arkkitehtoninen luonteensa, joka perustuu alkuperäiseen kirkkobarokkityyliin, mutta on mukautettu paikallisiin olosuhteisiin. Jokaisessa seurakuntakeskuksessa toimii nykyisinkin aktiivinen seurakunta, joka pitää perinteitä elossa.
Vanhin keskuksista on vuonna 1722 perustettu Herrnhut, joka on ollut muiden keskusten esikuva. Vuonna 1741 perustettu Betlehem on Pohjois-Amerikan ensimmäinen pysyvä, parhaiten säilynyt ja tärkein herrnhutilainen kohde. Vuonna 1759 rakennettu Gracehill, jonka ruutuasemakaava ympäröi kylän keskusaukiota, on parhaiten säilynyt moravialainen hernnhutilainen kohde Britteinsaarilla. Vuonna 1773 perustettu Christiansfeld ehjänä säilyneine keskusaukioineen ja vaikuttavine rakennuskokonuuksineen on parhaiten säilynyt esimerkki pohjoiseurooppalaisesta hernnhutilaisesta seurakuntakeskuksesta.
Lähteet
Luokka:Unescon maailmanperintökohteet Saksassa Luokka:Unescon maailmanperintökohteet Tanskassa Luokka:Unescon maailmanperintökohteet Yhdysvalloissa Luokka:Unescon maailmanperintökohteet Yhdistyneessä kuningaskunnassa Luokka:Herrnhutilaisuus