Spartan valtiomuoto (Ksenofon)

Spartan valtiomuoto () on Ksenofonin nimiin laitettu teos, joka käsittelee Spartan yhteiskuntaa ja erityisesti Lykurgoksen lakeja. Se ei ole kuitenkaan nimestään huolimatta varsinainen valtiomuodon kuvaus.Linkomies, Edwin: ”Ksenofonin elämä ja teokset”. Teoksessa Marchant, E. C. et al.:

Historia

Ksenofonin Spartan valtiomuoto (tai ”Lakedaimonialaisten valtiomuoto”) ei nimestään huolimatta kuvaa järjestelmällisesti Spartan valtiorakenteita; sen sijaan se on ennemmin ylistyspuhe puolimyyttisen Lykurgoksen säätämille laeille, joiden katsottiin olevan spartalaisten suuruuden perusta. On kyllä huomautettu, että Ksenofonilla jos kenellä olisi ollut erinomaiset edellytykset kirjoittaa kattava kuvaus Spartasta, mutta hän ei tee niin. Teoksen nimen katsotaan silti olevan alkuperäinen, kirjoittajan sille itse antama. Teoksen aitoutta on joskus epäilty, ja näin tehtiin jo antiikin aikana, mutta sen tyylissä tai sisällössä ei ole mitään sellaista, miksi se ei voisi olla Ksenofonin kirjoittama.

Ksenofonin esitys muistuttaa menetelmältään ja ehkä myös joiltakin sisältönsä kohdilta Kritiasta, joka oli kirjoittanut jo aiemmin sekä proosa- että runomuotoisen Spartan valtiomuodon, josta on säilynyt joitakin katkelmia. Sen vaikutus näkyy myös Platonin Laeissa. Spartalaisten ihannointi oli yleistä sokraattisessa perinteessä, mutta sai myös kritiikkiä, kuten Isokrateen Panathenaia-puheessa, jossa Lykurgoksen kerrotaan jopa lainanneen parhaat ideansa Ateenasta.

Teos ajoitetaan ainakin viimeisiltä osiltaan, luvuilta 11–15, vuoden 378 eaa. jälkeiseen aikaan ja ennen vuoden 371 eaa. Leuktran taistelua. Kyseiset luvut vaikuttavat myöhemmin lisätyiltä liitteiltä. Niiden joukossa erottuu erityisesti luku 14, jossa on synkempi sävy. Sen on arveltu liittyvän kirjoitusajalle ajankohtaisiin tapahtumiin, kuten Theban linnoituksen Kadmeian laittomaan haltuunottoon vuonna 381 eaa. ja Sfodriaan epäonnistuneeseen hyökkäykseen Pireukseen vuonna 378 eaa. Nämä tapahtumat edustivat Ksenofonin silmissä Lykurgoksen lakien rikkomista. Myös kuningas Agesilaos II:n rooli näissä skandaaleissa saattoi vaikuttaa Ksenofonin asenteen muuttumiseen, vaikka hän ei sitä suoraan mainitse.

Sisältö

Teos on jaettu 15 lukuun. Luvut 1–10 muodostavat yhtenäisen tutkielman, jossa hän esittää, että spartalaisten menestys perustuu heidän hyveisiinsä ja kuriinsa, ei sotajärjestykseen. Vasta myöhemmissä luvuissa käsitellään irrallisesti armeijaa ja kuninkaiden asemaa.

Teoksen luvut 11–15 vaikuttavat myöhemmin lisätyiltä liitteiltä, eivätkä ne liity alkuperäiseen väitteeseen siitä, että spartalaisten suuruus johtuisi heidän periaatteistaan. Esimerkiksi luvussa 13 painopiste on siinä, että spartalaiset ovat sodankäynnissä taiteilijoita, siinä missä muut kreikkalaiset ovat vain harrastelijoita. Luku 14 taas poikkeaa selvästi aiemmasta ylistävästä sävystä ja tuo esiin pettymyksen kirjoittajan oman ajan Spartaan. Se kohdistaa kritiikkinsä lähinnä vallassa oleviin eikä kansaan yleisesti. Luku 15 palaa vielä kuninkaiden ja valtion välisten suhteiden kuvaukseen.

Ksenofon ei käsittele kaikkia keskeisiä asioita kovin syvällisesti. Hän sivuuttaa esimerkiksi poikien ja nuorukaisten kasvatuksen, avioliittokäytäntöjen ja yhteisaterioiden (syskania) yksityiskohdat. Joissakin kohdissa hän käyttää spartalaisia teknisiä termejä selittämättä niitä.

Luku 1

Ksenofon aloittaa ihmettelemällä, miten pieni Sparta on voinut tulla niin mahtavaksi ja kuuluisaksi, mutta toteaa, ettei se enää hämmästytä, kun tarkastelee spartalaisten elämäntapaa. Hän ihailee lainsäätäjä Lykurgosta, joka valitsi tietoisesti muun Kreikan vastaisen tien ja teki Spartasta menestyvän. Esimerkiksi lasten hankinnassa Lykurgos ei pitänyt tärkeimpänä nuorten naisten hillittyä kasvatusta, vaan määräsi vapaat naiset harjoittamaan liikuntaa miesten tavoin, jotta vahvoista vanhemmista syntyisi vahvoja lapsia. Hän järjesti myös kilpailuja naisille. Avioliitossa Lykurgos pyrki lisäämään kaipuuta ja parantamaan jälkeläisten terveyttä rajoittamalla miesten ja naisten kanssakäymistä. Hän määräsi avioliitot solmittavaksi fyysisesti parhaassa iässä. Vanhoille miehille hän salli vahvojen miesten kanssa järjestetyn jälkeläisten hankinnan, ja myös miehelle, joka ei halunnut asua naisen kanssa mutta halusi hyviä lapsia, sallittiin sopimus suvunjatkamista varten. Myös perhe- ja omaisuuskäsitykset poikkesivat tavanomaisista. Näin Sparta erosi muista ja tuotti vahvempia kansalaisia.Ksenofon: Spartan valtiomuoto 1.1–10.

Luku 2

Ksenofon vertailee spartalaista ja muiden kreikkalaisten lasten kasvatusta. Muualla Kreikassa lapset lähetetään varhain opettajien luo oppimaan lukemista, musiikkia ja liikuntaa, heidän ruumistaan hemmotellaan vaatteilla ja kengillä, ja he saavat syödä mielensä mukaan. Lykurgos sen sijaan antoi kasvatuksen yhteiskunnan valvottavaksi: lasten elämää ohjaa valvova virkamies, joka voi myös rangaista. Hän totuttaa heidät kulkemaan paljain jaloin ja käyttämään vuoden ympäri samaa vaatetta, jotta he karaistuvat kylmää ja kuumaa vastaan. Lapset saavat niukasti ruokaa, jotta oppivat kestämään puutetta, ja heitä kannustetaan jopa varastamaan, mutta rangaistaan kiinnijäämisestä, jotta he oppivat toimimaan ovelasti. Kasvatus tekee heistä siten omatoimisempia ja sotakelpoisempia. Myös aikuisten yhteisvastuu korostuu, sillä jokainen kansalainen saa puuttua lasten käytökseen. Lisäksi Lykurgos suhtautui myönteisesti kasvattavaan, sielunlaatuun perustuvaan rakkauteen nuorten välillä, mutta kielsi kaiken seksuaalisen halun. Tämä poikkeaa monista muista kaupungeista, joissa poikiin kohdistuvat halut ovat sallittuja. Ksenofon päättää, että spartalainen kasvatus tuottaa kuuliaisempia, siveämpiä ja itsehillintään kykenevämpiä kansalaisia kuin muun Kreikan kasvatus.Ksenofon: Spartan valtiomuoto 2.1–14.

Luku 3

Kun lapset siirtyvät nuoruuteen, muualla Kreikassa heidät jätetään vapaiksi ilman valvontaa, mutta Lykurgos toimi päinvastoin: hän lisäsi työtä ja kiirettä, koska tämä ikä tuo mukanaan ylimielisyyttä ja heikkoutta nautintojen edessä. Hän määräsi, että jos joku karttaa näitä harjoituksia, hän ei saa kunniaa kaupungissa, ja sekä viranomaiset että läheiset valvovat heidän kehitystään. Lykurgos halusi myös juurruttaa nuoriin häveliäisyyttä: hän käski heitä pitämään kätensä vaatteiden sisällä, kulkemaan hiljaa ja katsomaan vain eteensä. Näin heistä tulee äänettömämpiä kuin kivipatsaat ja pidättyväisempiä kuin neitsyet. Kun heistä lopulta tulee aikuisia, heidän käytöksensä herättää kunnioitusta.Ksenofon: Spartan valtiomuoto 3.1–5.

Luku 4

Lykurgos kiinnitti erityistä huomiota nuoriin miehiin, koska uskoi heidän vaikuttavan eniten kaupungin hyvään, ja ohjasi heidät kilpailemaan hyveessä jakamalla heidät sadan hengen ryhmiin, jotka valitaan ansioiden mukaan. Ne, jotka jäävät valinnoista ulkopuolelle, pitävät valitsijoita ja valittuja vihollisinaan ja tarkkailevat toisiaan, etteivät poikkeaisi hyveellisestä käytöksestä. Näin syntyy poliittinen ja jumalten suosima kilpailu, jossa jokainen pyrkii olemaan paras ja valmis puolustamaan kaupunkia. Tämän vuoksi heidän on huolehdittava myös kehostaan ja he käyvät nyrkkeilemässä, mutta tappelut saa lopettaa kuka tahansa ohikulkija, ja tottelemattomuus johtaa rangaistukseen. Iän myötä, kun he ovat sopivia myös korkeisiin virkoihin, muissa kaupungeissa heidät poistetaan harjoituksista mutta silti määrätään sotaan, kun taas Lykurgos tekee metsästyksestä heidän tärkeimmän toimensa, jotta he pysyisivät taistelukykyisinä.Ksenofon: Spartan valtiomuoto 4.1–7.

Luku 5

Lykurgos siirsi spartalaisten ruokailun kodeista julkisiin yhteisaterioihin, jotta kansalaiset noudattavat helpommin lakeja ja välttävät salattua laiskuutta ja liiallista nautintoa. Hän määräsi ruokamäärän sopivaksi ja salli satunnaiset lisätarjoilut, mutta esti ylensyönnin ja turhat juomingit, sallien juomisen vain janon mukaan. Yhteisruokailu estää ahneuden ja juopumuksen, ja nuoret kasvavat vanhempien seurassa saaden arvokasta kasvatusta. Aterioissa keskustellaan hyvistä teoista, mikä vähentää törkeyksiä ja opettaa häveliäisyyttä. Koska ruokailu tapahtuu kodin ulkopuolella, nuoret liikkuvat enemmän ja oppivat hallitsemaan viinin käyttöä. Lykurgos uskoi, että vain ahkeruus tekee ruoan hyödylliseksi keholle, joten hän määräsi vanhimmat valvomaan, etteivät nuoret jää passiivisiksi. Näin spartalaiset kasvavat terveiksi ja keholtaan käyttökelpoisiksi, harjoitellen tasapainoisesti koko kehoa.Ksenofon: Spartan valtiomuoto 5.1–9.

Luku 6

Lykurgos sääti, että Spartassa kansalaisten tuli jakaa vastuuta ja omaisuutta toistensa kanssa toisin kuin muissa kaupungeissa, joissa kukin hallitsee vain omia lapsiaan, palvelijoitaan ja varojaan. Jokaisella on oikeus ohjata myös muiden lapsia, ja vanhemmat hyväksyvät tämän niin, että jos lapsi valittaa kurituksesta, isän odotetaan kurittavan lisää. Samoin palvelijoita ja metsästyskoiria saa käyttää yhteisesti: metsästykseen pyydetään toisten apua, ja koiria tai hevosia lainataan vapaasti tarpeen mukaan. Myös ruokavarastoja jaetaan. Näin kaikilla on pääsy kaikkeen tarpeelliseen, ja jopa vähävaraiset voivat nauttia koko maan tarjoamista hyödyistä.Ksenofon: Spartan valtiomuoto 6.1–5.

Luku 7

Ksenofon huomauttaa, että Lykurgos sääti Spartan lait täysin vastakkaisiksi muihin kreikkalaisiin kaupunkeihin verrattuna: kun muualla kaikki tavoittelevat vaurautta viljelyllä, kaupalla tai käsitöillä, Spartassa vapaat kansalaiset eivät saa harjoittaa ansiotyötä, vaan heille ovat sallittuja vain toimet, jotka edistävät vapauden säilymistä. Koska ruoat ja elinolot on tasattu, ei rikkaudelle ole tarvetta ylellisyyden tai kunnian vuoksi; ei vaatteiden, ei juhla-aterioiden eikä muiden mielihalujen takia. Rahaakaan ei kannata hamuta, koska metallirahaksi on määrätty kömpelö rautapala, jota ei voi helposti käyttää tai kätkeä. Kulta ja hopea taas kielletään ja takavarikoidaan. Näin omaisuuden tavoittelu ei tuota hyötyä vaan pikemminkin harmia, ja kansalaiset ohjataan tavoittelemaan hyveellisyyttä varallisuuden sijaan.Ksenofon: Spartan valtiomuoto 7.1–6.

Luku 8

Lykurgos ei ryhtynyt heti järjestyksen luomiseen, vaan varmisti ensin, että vaikutusvaltaisimmat kaupunkilaiset kannattavat hänen lakejaan, jotta esimerkin voima houkuttelee muutkin kuuliaisuuteen. Toisin kuin muissa kaupungeissa, Spartassa juuri parhaat kansalaiset ovat kuuliaisimpia esivallalle ja ylpeilevät tottelevaisuudellaan. Erityisen vaikutusvaltaisen viran, eforien, vallan Lykurgos perusti samojen miesten tuella, koska he ymmärsivät, että tottelevaisuus on suurin hyvä niin kaupungissa, armeijassa kuin kodissa. Eforit voivat heti rangaista, panna viralta tai jopa asettaa oikeuteen kenet tahansa, ja tätä valtaa käytetään aktiivisesti eikä nimellisesti. Lopuksi Lykurgos sinetöi lakiensa arvovallan viemällä ne Delfoin oraakkelin vahvistettaviksi, ja kun jumala julisti ne kaupungille parhaiksi mahdollisiksi, niistä kieltäytyminen katsotaan paitsi laittomaksi myös jumalattomaksi.Ksenofon: Spartan valtiomuoto 8–1.5.

Luku 9

Lykurgosta tulee ihailla myös sen vuoksi, että hän teki kunniallisen kuoleman Spartan kansalaisten silmissä haluttavammaksi kuin häpeällisen elämän. Spartan yhteiskunnassa hyveellisiä palkitaan onnella ja mainetekijöillä, kun taas paheellisia rangaistaan näkyvästi ja monin tavoin: heitä vältellään julkisissa tiloissa, heidät erotetaan peleistä ja juhlista, he eivät saa kasvattaa tyttäriään kotonaan eivätkä perustaa perhettä ilman seuraamuksia. Näin Lykurgos sai aikaan yhteisön, jossa kunnian menettäminen ja häpeä olivat niin sietämättömiä, että monet valitsivat mieluummin kunniallisen kuoleman kuin halveksitun elämän.Ksenofon: Spartan valtiomuoto 9.1–6.

Luku 10